Vaikka kaikilla eläimillä on jonkinlaisia kommunikaatio järjestelmiä, on ihmiskieli viestinnän välineenä monella tapaa ainutlaatuinen. Ihminen osaa sekä erottaa eri äänteitä toisistaan että kategorisoida kielen avulla ympäröivää maailmaa. Ihmiskielen erikoisuus on se, että se osaa yhdistää nämä kaksi elementtiä toisiinsa. Kieli on systeemi joka yhdistää äänen ja merkityksen systemaattisella tavalla.

Aiemmin kielitieteilijätkin jakoivat hanakasti kieliä ”primitiivisiin” kieliin ja ”kehittyneisiin” kieliin. Ajateltiin esimerkiksi, että latina on ilmailultaan tarkin kieli ja siksi se sopii parhainten tieteen kieleksi. 1900-luvun kielitieteen suuri oivallus on se, että ei ole rakenteeltaan primitiivisiä tai kehittyneitä kieliä. Kaikilla kielillä pystytään ilmaisemaan mitä tahansa, kun kieltä käytetään paljon ja monipuolisesti.

Kieliä kuolee koko ajan. Aina edes suhteellisen suuri kieli ei säily hengissä. Esimerkissä Andeilla puhuttu ketšuan kieli on uhanalainen vaikka sillä on miljoonia puhujia. Sen sijaan islannin kieltä ei uhkaa mikään vaikka puhujia on reilusti alle miljoona.

Toimittaja Hannu Reime on perehtynyt kielitieteen teorioihin kielen synnystä ja kielten universaaleihin ominaisuuksiin.