Kansa tai rahvas on usein ollut kuvataiteen keskeistä aineistoa, niin hyvässä kuin pahassa.

Tietokirjailija Timo Huusko on tutkinut etenkin Tyko Sallisen taidetta suhteessa kansaan ja sen esittämiseen. Taiteen kohteen alkuperäisyys on houkuttanut taiteilijoita, mutta vastaanotossa myös alkukantaisen primitiivisyyden kuvasto on kauhistuttanut kriitikoita.

Viime vuosina historiantuntemustamme ovat alkaneet valottaa uudet, monitieteelliset tutkimusalat. Arkeogeneettiset tutkimukset tuovat esiin ihmisen perimää, mutta niin paljon enemmänkin.

Miten ja milloin ihmiset ovat varhain liikkuneet? Entä kulttuuri ja viljely? Tai asutus, kieli ja yhteisöjen heikoista huolehtiminen?

FT Ulla Nordfors kertoo muinais-DNA:n rikastuttamasta uudemmasta historiantutkimuksesta.

Suomessa on viime vuosina kannettu huolta venäläisomistuksen määrästä ja sen syistä.

Löytyy hylättyjä hotelleja, lomakyliä ja valetehtaita. Venäläiset omistavat Suomessa tuhansia kiinteistöjä ja yhtiöitä.

Ei onneksi ole niin, että jokainen näistä juontuisi sotilasstrategisiin syihin. Sen sijaan suomalaisten hyväuskoisuutta on käytetty sitäkin enemmän välietappina koko Euroopan markkinoille ja siellä vaikuttamiselle.

Vapaa toimittaja Outi Salovaara on perehtynyt verkostomaisiin omistussuhteisiin sekä liiketaloudellisiin ja poliittisiin motiiveihin näiden takana.

Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

John Bergerin "Miksi katsoa eläimiä?" on humanistisen eläintutkimuksen klassikko. Sen on nyt kääntänyt suomeksi taidehistorian dos. Roni Grén.

Bergerin fragmentaarinen esseistiikka on hämmentävää luettavaa. Brittiläinen kriitikko ja mediatutkija Berger ui syvällä mannermaisen filosofian virtauksissa. Hän pohtii katsetta ja eläintä sen kohteena. Nyky-yhteiskunnassa Berger tuntuu kuitenkin löytävän vain poissaoloa - eläintarhan apinoiden katseettomuuden ja sen tuottaman pettymyksen, tuotteistetun tyhjyyden.

Vuorten keskellä, Euroopan sydämessä sijaitsee Sveitsi, tarkemmin Sveitsin valaliitto.

Kirjailija Jantso Jokelin lähestyy esseistiikalla tätä tarkkuuden ja puhtauden maata, puhtaassa päivänvalossa lymyävää mysteeriä.

Matkaan lähtevät ja liittyvät analyyttinen psykologia, mustetahratestit, Frankensteinin, tai oikeastaan Mary Shelleyn, hirviö ja kirjailija Robert Walserin mikroskooppinen salakieli. Unohtamatta tietenkään keuhkoparantoloiden tervehenkisiä kävelymatkoja.

Mukaan matkalle tempautuu myös Kalle Haatanen, jonka vieraana Jantso Jokelin nyt on.

Suomeen saapui lokakuussa 1944 pieni upseeriryhmä osaksi Liittoutuneiden valvontakomissiota. Olihan Winston Churchill julistanut Suomelle sodan kolme vuotta aiemmin, vaikka sympatian rajat eivät aina sotien rajoja myötäilleetkään.

Britannian ja brittien motiivit ja toiminta olivat hajanaisia. Oli selvää, että Neuvostoliitto vei, kun mentiin sotasyyllisyysoikeudenkäynteihin, ja niitä brititkin laiskasti tukivat.

Iso-Britannia oli menettämässä suurvalta-asemansa, Suomi kenties itsenäisyyttään. Suomi kohdisti toiveita Britanniaan mutta niitä ei useinkaan kyetty lunastamaan.

Dos. Ville Jalovaara on tehnyt kirjaansa varten laajasti arkistotutkimusta Lontoossa. Hän on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Suomalaisen sateenkaarihistorian voi kenties jakaa tienraivaajiin ja hieman proosallisemmin silminnäkijöihin, niihin, jotka ovat todistaneet viime vuosikymmenien edostystä ja taantumusta.

Kirjailija Tiina Tuppurainen kertoo nyt uudemmasta ajasta, esim. Setasta ja ihmisistä, jotka uskalsivat olla aikaansa edellä.

Takana on pitkä ja surullinen painolasti sairausluokituksesta ja Aids-kriiistä, mutta sekä lääketiede että kulttuuriset muutokset ovat avanneet uutta tilaa.

Lienee melkein turha mainitakaan, että kiinalainen kirjallisuus on omalaatuista ja sen historia pitkä.

Jakoja voi tehdä aikakausien ja dynastioiden mukaan, mutta välttämätön kirjallinen kaanon on säilynyt yläluokassa vuosisadasta toiseen.

Kiinalainen kirjallisuus on myös graafista: kirjoitusmerkit kantavat sisällään informaatiota, jota on lähes mahdotonta kääntää kielestä toiseen.

Varsinainen modernistinen kirjallisuus syntyi vasta 1900-luvun alussa, ja se mullisti kirjallisuuden aiheet ja kirjoitustavan.

FT Tero Tähtinen on perehtynyt laajasti aiheeseen ja kertoo tästä vuosituhantisesta traditiosta.

Sotaa ja sen logiikkaa on aina vaikea ymmärtää, mutta mitä tapahtuu, kun nyt annamme yhä enemmän valtaa teknologialle, kun autonomia siirtyy yhä enemmän tekoälylle?

Sodissa on tietysti ikiaikaiset toimintatapansa: informaatio ja sen paikkansapitävyys eivät ole kadonneet mihinkään. Pikemminkin niistä on tullut yhä tärkeämpiä tekijöitä, mutta voiko niihin luottaa?

Apulaisprofessori Matti Puranen tarkastelee sotateknologian pitkää historiaa ja analysoi nykyhetkeä, jossa ihmisen ja koneen yhdistelmä on jo nyt realiteetti, jota täytyy tarkastella syvemmin.

Kuningattaret eivät olleet vain edustusnaisia ylhäisessä hovissaan. Päinvastoin, Ruotsi oli pitkään kaukainen ja kylmä maa, jossa puhuttiin omituista kieltä. Kuninkaan ei ollut aina helppo saada tarpeeksi yläsäätyistä vaimoa.

Kuningattaret toivat hoviin vaikutteita kotimaistaan, ja joskus kuningattarien valta oli hyvin todellista ja voimakasta.

Kuninkaallisasiantuntija Sanna-Mari Hovi kertoo vallasta ja valtapeleistä sekä yhteiskunnasta ja kulttuurista, joita kuningattaret toivat mukanaan.