Kuningattaret eivät olleet vain edustusnaisia ylhäisessä hovissaan. Päinvastoin, Ruotsi oli pitkään kaukainen ja kylmä maa, jossa puhuttiin omituista kieltä. Kuninkaan ei ollut aina helppo saada tarpeeksi yläsäätyistä vaimoa.

Kuningattaret toivat hoviin vaikutteita kotimaistaan, ja joskus kuningattarien valta oli hyvin todellista ja voimakasta.

Kuninkaallisasiantuntija Sanna-Mari Hovi kertoo vallasta ja valtapeleistä sekä yhteiskunnasta ja kulttuurista, joita kuningattaret toivat mukanaan.

Käsite "järkevä onni" saattaa kuulostaa ristiriitaiselta. Asetammehan voimakkaat tunteet ja järkevyyden lähinnä vastakohdiksi.

Stoalaisessa filosofiassa tätä ristiriitaa ei ole, sillä maailma enemmän tai vähemmän jakautuu asioihin, joihin voimme vaikuttaa ja toisaalta niihin, jotka tulee vain hyväksyä.

Teologian tohtori Juhana Torkki on tutkinut stoalaista filosofiaa, mm. Senecaa ja Marcus Aureliusta, ja pohtii nyt, miten hyvin stoalainen filosofia on vuosisatojen kuluessa säilyttänyt suhteensa maailmaan.

Talvisodasta on kirjoitettu paljon ja tullaan taatusti kirjoittamaan enemmän. Venäläistutkija Timofei Malikov lähestyy aihetta kuitenkin vieraamman aineiston valossa. Hänen perspektiivinsä on venäläisessä tutkimuksessa ja arkistolähteissä.

Venäläisessä näkökulmassa on samanlaisia aineksia kuin Venäjän nykyisessä informaatio- ja hybridivaikuttamisessa. Yhtymäkohtia ei ole vaikeaa huomata.

Venäjäntutkimuksen professori Timo Vihavainen keskustelee teoksen merkityksestä ja avaa sitä suomalaisille.

Suomen pitkän YYA-kauden jälkeen käännyttiin länteen, mutta kuin huomaamatta Venäjä säilytti erityismerkityksensä mm. tiedustelun saralla.

Kreml hyväksyi EU:n mutta torjui jyrkästi Naton. Suomi toimi eräänlaisena Kremlin äänenä Brysselissä, sillä ajan poliitikoilla oli vanhastaan siteitä Venäjän tiedustelupalveluihin - ne eivät olleet kaikki kadonneet.

Siksi voi tulkita, että Suomi teki läntistä politiikkaa mutta oli aina myös varuillaan Venäjän intresseistä.

Tätä erityisasemaa Alpo Rusi pääsi tarkkailemaan niin Martti Ahtisaaren kanslian kuin arkistomateriaalinkin kautta.

Porttikiellonkin Venäjälle saanut toimittaja Arja Paananen on kirjoittanut kriittisesti Neuvostoliitosta ja Venäjästä yli 30 vuoden kokemuksella. Suomen virallinen ulkopolitiikka ei ole aina pysynyt tahdissa mukana.

Haastattelussa hän nostaa esiin venäläisyyttä ja tapakulttuuria, jolla Venäjällä pärjää. Toisaalta hän on kirjoittanut Venäjän kyynisestä valtapolitiikasta ja lipumisesta autoritaariseen valtiomuotoon.

Paljon ehti tapahtua ennen kuin monoteistinen jumala alkoi saada suosiota. Jopa kirkkoraamatussa on kohtia, joissa viitataan jumalan feminiineihin puoliin ja jopa useampiin jumaliin.

Myös Jeesuksen hahmo on täynnä ristiriitaisuuksia. Kuinka juutalaismiehestä tuli ylösnoussut Kristus ja Jumalan poika?

Muun muassa näihin kysymyksiin teologian tohtori Ville Mäkipelto on perehtynyt.

Elämme erikoista aikaa. Kyse lienee erään aikakauden lopusta.

Vanhat turvallisuusrakenteet ovat epävakaita ja uusia on muodostumassa. Läntiset arvot ovat eläneet vahvoina maailmanpolitiikan näyttämöllä, mutta Yhdysvaltain toiminta herättää suurta hämmennystä.

Ministeri Jaakko Iloniemi tuo vakaata pohjaa ja taustaa nykyiseen keskusteluun ja uutisvirtaan. Hän osaa taustoittaa turvallisuuspoliittista ajattelua niin, että olennainen nousee informaatiotulvasta esiin.

Tutkija Elise Pihlajaniemi on tutkinut laajasti aihetta ja tuo esiin linnojen jatkuvat rakennusvaiheet, hovielämän ja taistelut.

On myös huomionarvoista, että vanhat linnamme saattaisivat kaikki olla soramonttuja, ellei fennomaaninen historian ylevöittäminen olisi tehnyt linnoista kansallisaarteita.

Elise Pihlajaniemi on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Tutkija Elise Pihlajaniemi on tutkinut laajasti aihetta ja tuo esiin linnojen jatkuvat rakennusvaiheet, hovielämän ja taistelut.

On myös huomionarvoista, että vanhat linnamme saattaisivat kaikki olla soramonttuja, ellei fennomaaninen historian ylevöittäminen olisi tehnyt linnoista kansallisaarteita.

Elise Pihlajaniemi on nyt Kalle Haatasen vieraana.

Oliko holokausti, juutalaisten joukkomurha, historiallinen moraalinen katastrofi, jota ei voi verrata mihinkään? Vai pitäisikö holokaustia ajatella yhtenä kansanmurhana toisten joukossa tässä julmassa maailmanhistoriassa?

Kysymys ei ole helppo eikä itsestään selvä, sillä historia, muisti ja moraali kietoutuvat toisiinsa tavoilla, jotka vaativat aina uutta tarkastelua.

Aihetta on tutkinut laajasti prof. Antero Holmila, joka on nyt Kalle Haatasen vieraana.