Johanna Lehto-Vahteran vieraana on toimittaja Olli Haapakangas. He juttelevat matkustamisesta ja paikallaan pysymisestä. Haapakangas luki Pyölniitun ajatuksista koottua Hermolepuutusta-kirjaa Euroopan matkallaan ja vertasi nykyihmisen elämää Pyölniittuun, joka ei koskaan käynyt Etelä-Suomea pidemmällä. Pitääkö ihmisen matkustaa ja nähdä paikkoja omin silmin, jotta ymmärtää maailmanmenoa? Pyölniittu pääsi mihin tahansa lukemalla ja ajattelemalla kauan ennen internetin aikaa. Hän kehitteli

Kirjailija Juha Hurme ja August Pyölniittua tutkiva Johanna Lehto-Vahtera keskustelevat kolmen maaseudun miehen maailmankuvasta 1900-luvun taitteessa. Hurme rinnastaa Akseli ja Eelo Isohiiden tolstoilaisuuden ja August Pyölniitun omaperäisen elämänfilosofian toisiinsa. Isohiidet olivat August Pyölniitun ikätovereita, 1880-luvulla syntyneitä, mutta heidän lähtökohtansa olivat hyvin erilaiset. Isohiidet olivat alun perin koulutettuja ja varakkaita, mutta kääntyivät Leo Tolstoin oppiin, jossa korostettiin lähimmäisenrakkautta ja vaatimatonta elämää. August Pyölniittu oli torpparin poika, joka kasvoi ulkoisesti vaatimattomaan elämäntyyliin, mutta hankki laajan sivistyksen.  

Jaksossa kuullaan August Pyölniitun ajatuksia tunteista vuoropuheluna häntä tutkivan Johanna Lehto-Vahteran kanssa. Pyölniittu haaveili rakkaudesta mutta ei löytänyt kumppania. Hän oli naimaton ja asui siskojensa kanssa. Yksin oleminen oli hänelle aina tutumpaa kuin yhdessäolo. Tunteet purkautuivat päiväkirjaan, johon hän kirjoitti usein rakkaudesta ja ystävyydestä. Otteita August Pyölniitun päiväkirjasta lukee Matti Luotonen. Kuten Pyölniittu, myös Luotonen on kotoisin Paimion Maljamäen kylästä ja he tunsivat toisensa.