Miekka, vihreä puku, sokkeloinen ympäristö ja kadonnut prinsessa. Siitähän se lähteekin, The Legend Of Zelda.

Autovarkauksia, kolareita, yliajoja, pankkiryöstöjä, palkkamurhia ja muuta yhteiskuntakelpoista tapahtuu tämän kerran klassikkopelissämme.

Lisää räiskintää, mutta hyvin arcade-oteella tarjoaa Contra. Peli joka tunnetaan monella nimellä ja josta kovasti montaa eri versiota näkee.

Jälleen väkivalta nostaa päänsä pelihistoriassa, sillä käsittelyyn tulee vihdoin 3D-räiskintöjen isä, äiti ja pikkuserkku: Wolfenstein 3D.

Apinat raivoavat metsässä ja hyppivät eräässä kaikkien aikojen parhaassa tasohyppelysarjassa ikinä. Käsittelyssä siis hyvinkin kauas esi-isästään kehittynyt Donkey Kong Country.

Sivilisaatiot nousevat ja kaatuvat viitteellisten grafiikoiden siivittäminä aikansa ylivoimaisesti kunnianhimoisimmassa strategiapelissä. Ja klassikkohan siitä syntyi.

Kuinka vaikeaksi voi tasohyppelyn tehdä ja silti muodostaa itselleen vankan kannattajakunnan? Siihen vastaa Megaman II.

Madot ovat väkivaltaisia otuksia, ainakin jos ne varustaa massatuhoaseilla, kuten tämänkertaisessa pelissä. Käsittelyssä standardeja määritellyt Worms.

Veri roiskuu ja rusto rutisee kun Käpylehmä sukeltaa Mortal Kombat:n mäiskintämaailmaan. Tai no, mitäpä sitä kaunistella, päät lentelevät ja raajat repeilevät! Käsittelyssä käytännössä pelisarjan kolme ensimmäistä osaa, mutta pääpaino osuu keskimmäiselle. Myös elokuvasta harhaudumme puhumaan.

Käpylehmät siirtyvät ensimmäisen kerran DOSin ihmeelliseen maaimaan. Ja mikäpä sieltä ensimmäisenä kurkistaisikaan kuin tuo räimintäpelien kruunaamaton ja kruunattukin kuningas, Doom.