Tuntemamme Kalevala ei syntynyt autenttisesta materiaalista Lönnrotin keräämästä materiaalista. Lönnrot editoi voimakkaasti tekstiä, teki siitä siveellisesti kelpoisampaa ja rakensi kokonaisia tarinoita ajalliseen ja juonelliseen muotoon.

Kalevala syntyi historiallisessa tilanteessa, jossa suurella kansalla tuli olla kansalliseepos, kansanhenki. Niin kansalla voisi olla myös suuri tulevaisuus.

Mutta ei Lönnrot mikään härski väärentäjä ollut. Oli suurtyö olla sekä perinteenkerääjä että lahjakas editori ja sanojen keksijä.

Juha Hurme korostaa, kuinka perinteen kerääminen oli tärkeää mutta samalla surullista, koska suullinen perinne ei koskaan suostu asettumaan kirjan koviin kansiin.