“Odotamme pelaajilta halua kehittyä, mutta unohdamme usein kohdata heidät yksilöinä.” Tämä ajatus nousi vahvasti esiin jakson vieraan, Vaasan Palloseuran Aleksi Pahkasalon, näkemyksissä. Jaksossa pureudutaan yksilöiden kehittämiseen jalkapallon viitekehityksessä. Keskustelun yksilön motivaatioon ja johtamiseen liittyviä teemoja esiintyy laajasti myös jalkapallokentän ulkopuolella.

Yksilöiden ja yksilöllisyyden valmentaminen on nouseva teema niin urheilussa kuin muissakin organisaatioissa. Vaikka joukkue tai tiimi muodostaa tiiviin kollektiivin, menestys rakentuu lopulta yksilöiden varaan. Heidän potentiaalinsa, motivaationsa ja henkilökohtaiset kehityspolkunsa ratkaisevat paljon. Mutta miten yksilöitä todella johdetaan ja autetaan kehittymään?

Keskustelussa pysähdytään sen äärelle, kuinka helposti yksilö voi kadota kollektiivin varjoon. Joukkue menestyy tai epäonnistuu, mutta yksilön tarina jää huomaamatta. Yksilöiden virheet nostetaan usein valokeilaan, ja niihin kohdistetaan paljon huomiota ja energiaa valmennuksessa, vaikka se ei vielä itsessään tarkoita yksilön kehittämistä. Nuoret pelaajat voivat alkaa kokea olevansa vain osa koneistoa, jolloin omat toiveet, vahvuudet ja erityispiirteet jäävät taka-alalle. Sama ilmiö toistuu myös kentän ulkopuolella.

Aleksi Pahkasalon mukaan ratkaisevaa on se, kuinka hyvin valmentaja tai ohjaaja todella tuntee yksilönsä. Kuka innostuu haasteista, ketä täytyy rohkaista epäonnistumaan, ja kuka tarvitsee selkeitä tavoitteita ja jatkuvaa palautetta? Kaikkia ei voi johtaa samalla tavalla. Yksilön kehittyminen vaatii aitoa kohtaamista, kuuntelemista ja omien oletusten sivuun asettamista.

Yksi keskeinen oivallus keskustelusta on tämä: hyvä yksilövalmentaja osaa kohdata ja kuulla jokaisen arjessa sekä ymmärtää, mistä juuri hänen motivaationsa kumpuaa.

Juniorivalmentaja voi aloittaa yksinkertaisista asioista: säännöllisistä keskusteluista ja yhdessä sovituista, konkreettisista tavoitteista. Kuuntele enemmän kuin puhut. Ja kysy: mistä hän unelmoi, ja mitä hän kokee tarvitsevansa juuri nyt?

Pysähdy pohtimaan:

• Kuinka hyvin tunnet valmennettaviesi vahvuudet, motivaation ja pelot?
• Annatko yksilöille valmiita “profiileja”, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa?
• Asetatteko tavoitteita yhdessä yksilöiden kanssa vai ainoastaan joukkueelle?
• Miten reagoit epäonnistumisiin: rohkaisetko kokeilmaan uudestaan vai lannistatko hiljaisesti?
• Missä arjen tilanteessa voisit pysähtyä ja kysyä: mitä juuri hän tarvitsee juuri nyt?

🎧 Laita jakso kuuntelujonoon ja syvenny yksilöllisen valmentamisen ytimeen.

Tervetuloa JJV Podcastin viimeiseen jaksoon ja tästä lähtien tämä kanava toimii Koppipuhe Podcastina. Tässä jaksossa keskitytään henkisen puolen keskusteluun ja sen valmennus ja mm: resilienssi nousevat jakson ytimeen. Isäntänä Jouko Riihimäki ja vieraana henkisen valmennuksen asiantuntija, entinen helmaritähti Christina Forssell.

Tässä jaksossa sukelletaan syvälle niin pelaajan kuin valmentajan mielen maisemiin ja jaksossa keskustellaan kilpailuvietistä, epäonnistumisen sietokyvystä ja siitä, mitä nykyaikainen huippu-urheilu vaatii henkiseltä kapasiteetilta. Christina Forssell avaa omaa polkuaan futiskentiltä kansainvälisille stadioneille ja kertoo, miten henkiset työkalut ovat olleet ratkaisevassa roolissa uralla sekä itsensä kehittämisessä.

Miten junioripelaajille pitäisi tarjota eväitä mielen hallintaan? Miksi mokaamisen taito on urheilijalle yhtä tärkeä kuin pallon kesyttäminen? Jouko Riihimäki pohtii valmentajan roolia turvallisen, mutta vaativan ympäristön luomisessa ja keskustelu laajenee myös suomalaiseen kulttuuriin, johtajuuteen ja epävarmuuden sietoon.

Saat jakson aikana syvällistä pohdintaa henkisestä valmentautumisesta, konkreettisia vinkkejä sekä raikkaita ajatuksia siitä, mitä vaaditaan, kun halutaan nousta huipulle lajissa kuin lajissa. Kuuntelun jälkeen näet pelaajan kehityspolun toivottavasti hieman uudenlaisen linssin läpi.

Lämpimästi tervetuloa mukaan kuuntelemaan henkisestä vahvuudesta, itsensä ylittämisestä ja siitä, miten mieli vaikuttaa niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Tämä jakso avaa uudenlaisia ovia niin valmentajille, pelaajille kuin kaikille kehitysmatkalla kulkijoille.

Ohessa muutamia nostoja jaksosta:

1. Tunnista ja nimeä oma henkinen pelikenttäsi.
2. Älä pelkää virheitä ja opi niistä nopeasti.
3. Kaikki alkaa kysymyksestä: “Mitä voin tehdä itse?”
4. Pienillä huomiolla on suuri voima.
5. Muista pitää taukoja, sillä flow on enemmän kuin suorittamista.

Tässä JJV Podcastin jaksossa Jouko Riihimäki keskustelee PK-35:n juniorivalmentaja Kim Raimin kanssa suomalaisesta jalkapallovalmennuksesta, sen haasteista sekä omasta valmennusfilosofiastaan. Kim Raimi kertoo omasta taustastaan pelaajana ja siirtymisestään valmentajaksi, pohtii intohimoaan jalkapalloon ja avaa ajatuksiaan kilpailullisuudesta ja vaatimustasosta. Keskustelussa korostuvat systemaattinen kehitystyö, yksilökeskeinen valmennus sekä pohditaan resurssien kohdentamista suomalaisessa jalkapallossa.

Kim Raimi nostaa esiin haasteet potentiaalin tunnistamisessa, datan hyödyntämisessä ja johtajuudessa sekä sen, miten kansainvälisille kentille pääsy vaatii selkeämpää pelaajaputkea ja laadukasta arkea alusta alkaen. Käytännönläheisiä näkemyksiä annetaan myös juniori- ja edustusjoukkueen valmennuksen eroista, johtajuudesta sekä valmentajien koulutuksen ja mentoroinnin merkityksestä. Jakso päättyy ajatuksiin valmentajan kehittymisestä sekä suomalaisen jalkapallon tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Alla on 10 aihealuetta jaksosta:

1. Valmentajan työkuorman hallinta. Priorisointi ja osaamisen kohdentaminen auttavat stressin hallinnassa sekä arjen työmäärän jaksottamisessa tehokkaasti.
2. Itsereflektio ja oppiminen. Itsekriittisyys, rehellinen palaute ja jatkuva arviointi auttavat valmentajaa kehittymään ja sopeutumaan muutoksiin.
3. Kilpailullinen ja arvopohjainen valmennus. Vaativuus sekä kilpailullisuus heijastuvat valmennustyöhön: jokaisella pelaajalla tulee olla mahdollisuus kasvaa yksilönä.
4. Pelaajakehityksen haasteet. Yksilöllinen huomioiminen ja kehityssuunnitelmat ovat olennaisia pitkäjänteisessä pelaajien kasvussa.
5. Valmentajan viestintä ja yhteistyö. Avoin ja rehellinen kommunikointi sekä pelaajien, vanhempien että muun valmennuksen välillä tukee valmennusprosessia.
6. Datalla johtaminen ja analytiikka. Datan laatu ja sen soveltaminen arkeen auttaa ymmärtämään pelaajien kehitystä ja tekemään perusteltuja ratkaisuja.
7. Resurssien kohdentaminen oikein. On ratkaisevaa, että niukat resurssit ohjataan vaikuttavimpiin kohteisiin, kuten osaaviin valmentajiin ja pelaajien yksilövalmennukseen.
8. Epätäydellisyyden sietäminen. Valmentajan on hyväksyttävä arjen yllättävät muutokset ja sopeuduttava nopeasti muuttuviin tilanteisiin.
9. Juniorivalmennuksen ja edustusjoukkueen erot. Aikuispelaajien ja junioreiden johtaminen eroaa, esim. johtajuus ja paineensietokyky korostuvat edustusjoukkueissa.
10. Mentorointi ja jatkuva kehittyminen. Hyvä valmentaja hakee tietoisesti palautetta, mentoreita ja vertaiskeskusteluja oman kehittymiseensä tueksi.

Vieraina keskustelussa ovat FC Hongan valmennuspäällikkö Kimmo Eronen ja HJK:n valmentajalegenda Juha Valla, joka juuri palkittiin Jyrki Heliskoski -kunniapalkinnolla Captain’s Ball -gaalassa. Keskustelu käytiin 27.11.2025 ja keskustelussa oli mukana Jouko Riihimäki.

Keskustelun pääviestinä on, että suomalaiselle junioripelaajakehitykselle tarvitaan selkeitä rakenteellisia muutoksia ja kulttuurillista suunnanmuutosta. Pelkkä määrällinen kehitys ei riitä, vaan painopisteen tulee olla laadussa, yksilöllisen kehittymisen tukemisessa, johtajuudessa sekä uskalluksessa panostaa nuoriin pelaajiin. Haasteet liittyvät vahvasti yhteiskunnan ja urheilun arvomaailmaan sekä seurojen johdonmukaiseen ja pitkäjänteiseen strategiseen tekemiseen. Uudistuksia tarvitaan sekä toiminnan syvässä ytimessä että asenteissa, jotta Suomi voisi tulevaisuudessa tuottaa enemmän kansainvälisen tason huippujalkapalloilijoita.

Keskeinen havainto: Kilpailun, johtamisen ja rakenteiden puutteet estävät suomalaisten nuorten pelaajien läpimurron kansainvälisille kentille. Vaikka yksittäisiä myönteisiä signaaleja ja kehitysaskelia on nähtävissä, kokonaisuudessaan ympäröivä kulttuuri, rakenteet ja arvot kaipaavat rohkeampaa uudistamista, jotta lajin potentiaali voitaisiin lunastaa ja siirtyä pelkistä kauniista ajatuksista pitkäjänteiseen, tulokselliseen pelaajakehitykseen.

Yhteenveto: Keskustelun ytimessä ovat suomalaisen jalkapallon kehityshaasteet, erityisesti nuorten pelaajien kansainväliselle huipulle pääsemisen mahdollistaminen. Mari Savolainen, Erkka V. Lehtola ja Jouko Riihimäki pohtivat, miksi Suomesta nousee kv-tason pelaajia vähemmän kuin joistain muista maista. He vertaavat suomalaista ja tanskalaista mallia, joissa Tanskassa järjestelmällisyys, eliittiseuramalli ja yksilökeskeinen kehitys ovat tuottaneet mitattavissa olevaa tulosta.

Haasteina Suomessa nähdään mm. rakenteiden ja resurssien puute, ympäristön liiallinen turvallisuushakuisuus, kilpailun kaihtaminen ja tapojen sekä harjoittelukulttuurin hitaat muutokset. Pelaajakehityksessä painotetaan yksilöllistä polkua, kovaa vaatimustasoa, peliajan riittävyyttä, kosketusten ja intensiteetin määrää sekä kulttuurista arvostusta kilpailua kohtaan. Esille nousee myös, että Suomessa on usein menty "yksi aalto kerrallaan" -mentaliteetilla ja valmennustyössä tasapaino eri harjoittelumenetelmien välillä puuttuu.

Keskeinen havainto: Merkittävin havainto keskustelusta on, että yksilölähtöinen, riittävään peliaikaan ja vaatimustasoon nojaava pitkäjänteinen pelaajakehitys on avain kv-kentille pääsyyn. Ilman rakenteellista uudistamista, joka tukee sekä lapsen intohimon sytyttämistä että nuoren urheilijan suunnitelmallista tukemista ja rohkeutta ottaa vastuuta omasta kehittymisestään, emme tule kasvattamaan laajasti kansainvälisellä tasolla pärjääviä jalkapalloilijoita. Lisäksi korostuu, että organisaation, ympäristön ja yksilön yhteistyö sekä kilpailun, itsensä ylittämisen ja epäonnistumisten hyväksymisen arvostaminen ovat tulevaisuuden menestystekijöitä.

Toisin sanoen: kyse ei ole yksittäisestä "hopealuodista", vaan kokonaisvaltaisesta, pitkäjänteisestä muutoksesta koko pelaajapolun matkalla, läpi seurojen, perheiden ja urheilun arjen.

Tässä on johdanto JJV Podcastin tuoreeseen jaksoon, jossa vieraana on Käpylän Pallon juniorivalmentaja Otto Fält. Otto kertoo tuoreesta Kai Pahlman -turnauksen voitosta ja avaa taustoja, kuinka joukkue selvisi vaikeasta kaudesta, jonka aikana harjoituksia häiritsivät loukkaantumiset ja sairaudet. Hän korostaa erityisesti joukkueen henkistä vahvuutta ja kykyä yhdistyä yhteisen tavoitteen eteen kauden ratkaisuhetkillä. Turnauksen voitto tuntui niin pelaajista kuin valmentajasta ennen kaikkea helpotukselta ja suurena onnistumisena.

Otto avaa myös omaa valmentajapolkuaan: jalkapallon ja salibandyn parista valmentajaksi Oulun Tervareihin, sieltä Herkulekseen ja lopulta Käpylän Palloon sekä tulevaan haasteeseen FC Hongassa. Valmentamisen kipinä syntyy halusta ymmärtää, miten yksilöt saadaan toimimaan saumattomasti joukkueena, sekä pelaajien kehityksen seuraamisesta. Hän kertoo myös hakeneensa jatkuvasti oppia sekä Suomesta että ulkomailta ja arvostaa avointa keskustelukulttuuria kollegoiden kanssa.

Keskustelussa käsitellään suomalaisen juniorijalkapallon haasteita ja erityisesti sitä, miten Suomi voisi nostaa enemmän nuoria huipulle. Otto nostaa esiin mm. kilpailullisuuden kasvattamisen, paremmat resurssit, laadukkaamman ja määrällisesti suuremman harjoittelun sekä sarjajärjestelmien uudistamisen. Lisäksi hän painottaa pelaajien fyysisten, teknisten ja henkisten ominaisuuksien merkitystä sekä valmentajan velvollisuutta pitää motivaatio ja intohimo elossa.

Jakson lopussa Otto antaa vinkkejä niin valmentajille kuin nuorille pelaajille: rohkeasti kokeilemaan erilaisia juttuja, etsimään parempia ja kokeneempia mentoreita, olemaan rehellinen, aito ja valmis tekemään kovaa työtä. Pelaajille tärkeimpänä viestinä jää "pää pilvissä, jalat maassa" – unelmoiden, mutta kovalla työnteolla.

https://www.sttinfo.fi/tiedote/71538232/kapylan-pallolle-p15-sm-kultaa?publisherId=69821010&lang=fi

Keskustelussa Karri Ellonen kertoo omasta valmentajapolustaan Lappeenrannasta aina Tanskan huippuakatemiaan asti. Ellonen pohtii, kuinka nuoresta pelaajauran katkeaminen loukkaantumisiin suuntasi hänet valmentamisen pariin. Hän korostaa mentoroinnin ja arjen mikroympäristön merkitystä omalla kehittymisellään ja jakaa kokemuksia Jyväskylän yliopiston valmentajakoulutuksesta sekä Palloliiton valmennusputkesta.

Keskeisin ero Ellosen mukaan suomalaisen ja tanskalaisen jalkapalloympäristön välillä on seurojen roolien ja kilpailujärjestelmän selkeys Tanskassa sekä yksilövalmentamisen arvo ja laajuus. Hän painottaa, että yksilövalmennus on tehokkainta, kun se integroidaan kiinteästi joukkuetoimintaan eikä toteuteta irrallisena ostopalveluna.

Ellonen kuvaa Vejlen mallia, jossa kasvattajaseurat tuovat laajan pelaajamassan akatemiaan. Kilpailullinen ympäristö, selkeät rakenteet ja huolellinen siirtymävaiheen tukeminen mahdollistavat enemmän potentiaalisten huippupelaajien kasvattamista ja myyntiä kansainvälisille kentille. Pelaajien oma sisäinen intohimo ja kyky tehdä arjessa ylimääräistä harjoittelua nousevat selvästi menestyksen kulmakiviksi.

Suomalaiseen järjestelmään kaivataan Ellosen mukaan entistä syvempää strategista fokusointia huippu-urheiluun tähtäävien ympäristöjen kehittämiseen, kilpailullisuuden lisäämistä sekä siirtymävaiheen parempaa tukemista; ei vain yksittäisten valmentajien ratkaisujen, vaan myös liiton ja seurojen rakenteellisten valintojen kautta.

Haastattelussa nousevat esiin myös yksilövalmentamisen kansainväliset trendit, datan ja analytiikan käyttö sekä motivaation ylläpidon ja palautteen merkitykset.

Jaksossa kannustetaan suomalaisia valmentajia ja pelaajia rohkeuteen, avoimuuteen oman kehityksen tarkasteluun sekä muistutetaan siitä, että kansainvälisen tason saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä arjen työtä, vahvaa sisäistä motivaatiota sekä toimintaympäristön tukea.

Pääkohdat:

• Valmentajauran alku ja kehitys: loukkaantumiset, mentorointi, koulutus
• Tanskan mallin vahvuudet: selkeä seurapolku, kilpailullisuus, yksilön huomioiminen, siirtymät edustusjoukkueeseen
• Yksilövalmennus integroitu osaksi joukkuetoimintaa
• Datankäyttö: painopiste prosessissa, ei pelkässä lopputuloksessa
• Motivaation ja ympäristön merkitys menestyksen mahdollistajana
• Suositukset Suomelle: rakenteiden ja strategioiden kehittäminen, rohkeammat valinnat ja kilpailullisuuden lisääminen

Jakso on hyödyllinen erityisesti valmentajille ja seuroille, jotka pohtivat, miten oma toimintaympäristö voisi tukea pelaajien kehitystä kansainväliselle huipulle.

Tässä JJV Podcastin jaksossa sukelletaan syvälle suomalaiseen juniorijalkapalloon. Keskustelussa on Jouko Riihimäen kanssa FC Hongan kokenut juniorivalmentaja Niko Laiho. He pohtivat valmentajan ja pelaajan kehityspolkuja, suomalaisen jalkapallon erityispiirteitä ja kipupisteitä. Keskustelussa pohditaan myös, miten suomalainen juniorijalkapallo voisi ottaa seuraavan askeleen kohti huippua. Alla on jakson tärkeimpiä teemoja:

1. Kipinä valmentajaksi. Oman peliuran tuomat kokemukset ja halu antaa tukea nuorille synnyttivät kipinän valmentajuudelle.
2. Valmentajan roolin merkitys. Valmentaja voi olla ratkaiseva, mutta myös mahdollinen este pelaajan kasvulle ja kehitykselle.
3. Lahjakkuuden tunnistamisen haasteet. Potentiaalin ennustaminen on vaikeaa, ja onnistumisprosentti on pieni tulevien huippupelaajien tunnistamisessa.
4. Sisäinen motivaatio. Menestyksen ja kehityksen ytimessä piilee pelaajan oma, aito intohimo lajiin.
5. Kilpailullisuus on osa peliä. Kilpailu kuuluu jalkapalloon luonnollisesti eikä sitä tulisi piilottaa tai vältellä.
6. Akatemiamallin erityispiirteet. Suomalainen akatemia on perustunut tukipalveluihin, mutta kansainvälinen malli on kokonaisvaltaisempi.
7. Datan hyödyntäminen valmennuksessa. Data auttaa suuntaamaan kehitystä, mutta vaatii tarkkaa tulkintaa ja valmentajan asiantuntemusta.
8. Monipuolisen teknisen osaamisen tärkeys. Tekniikan ja taidon kehittäminen varhain on ratkaisevaa pelaajan jatkokehitykselle.
9. Yksilöllinen valmentaminen. Pelaajan omat piirteet ja vahvuudet pitää tunnistaa roolituksessa ja kehityspolussa.
10. Rohkeus uudistua ja tehdä päätöksiä. Suomalainen jalkapallo kaipaa rohkeutta hypätä syvään päätyyn, kehittää toimintaa ja ottaa mallia kansainvälisistä parhaista käytännöistä.

Lisätietoa Niko Laihon ajatuksista: https://www.hs.fi/urheilu/art-2000011415513.html (maksumuurin takana)

Tässä jaksossa JJV Podcastin juontaja Jouko Riihimäki keskustelee Mari Savolaisen kanssa pohjoismaisesta jalkapallokulttuurista, erityisesti juniori- ja pelaajakehityksen näkökulmasta Tanskassa. Mari kertoo kokemuksistaan FC Nordsjællandin transitiovalmentajana, missä hänen roolinsa oli tukea nuoria pelaajia siirtymässä akatemiasta edustusjoukkueeseen. Hän kuvaa tanskalaista jalkapallokulttuuria hyvin järjestelmälliseksi ja kurinalaiseksi. Seuralla on selkeä pelitapa, jota kaikki valmentajat toteuttavat. Pelaajaprofilointi ja potentiaalin arviointi tehdään tarkasti jo hyvin nuorena, ja seurojen fokus on erityisesti yksilön kehityksessä, ei perinteisessä kollektiivivalmennuksessa.

Jaksossa vertaillaan myös pohjoismaiden, etenkin Suomen ja Tanskan, eroja jalkapallokulttuurissa, taloudellisissa resursseissa ja pelaajapolussa aina kansainvälisille markkinoille asti. Suomessa korostuu edelleen yhdistyspohjainen toiminta ja tasapäistävä kulttuuri, kun taas Tanskassa kilpaseurat profiloituvat jo rakenteiden ja vaatimustenkin puolesta huipulle tähtääviksi ympäristöiksi. Mari painottaa, että suomalaisen pelaajamyynnin ja kansainvälisen läpimurron mahdollisuudet edellyttävät seuratasolla johdonmukaisuutta, selkeitä linjauksia sekä määrätietoista satsausta pelaajakehitykseen. Suomessa tätä prosessia pitää vielä kehittää selvästi eteenpäin.

Lisäksi Mari jakaa omia urapohdintojaan, verkostojen rakentamista ja ajatuksia siitä, mikä sytyttää intohimon jalkapalloon. Keskustelu on avoin, rehellinen ja tarjoaa paljon oivalluksia pohjoismaisesta jalkapallosta sekä erityisesti siitä, mitä voisimme oppia muualta, jotta suomalainen jalkapallo kehittyisi kohti kansainvälistä tasoa.

Laita jakso kuuntelulistalle!

In this episode, JJV Podcast's host Jouko Riihimäki discusses with Aleksandra Ševoldajeva, head coach of Estonia’s women’s national football team. They explore Alexandra's journey from tennis to football, the evolution of women’s football in Estonia, and her philosophy on coaching and leadership.

Key Points:

• Coaching Journey: Alexandra transitioned from a tennis background to football as a teenager. Her coaching career kicked off over 15 years ago when she was asked to lead a team needing direction.
• Growth of Women’s Football in Estonia: Over the past 15 years, Estonia’s women's football has developed with better league systems, increased youth participation, and improved player pathways, signaling promising growth despite the country's emerging football culture.
• Coaching Philosophy & Team Dynamics: Her approach emphasizes maximizing individual strengths, fostering honest communication, and building environments that balance structure with creative freedom. Alexandra also highlights that coaching extends beyond tactics to managing people effectively.
• Modern Football & Data Utilization: The discussion covers modern football’s fast pace and tactical flexibility, stressing the importance of adaptability. While data and technology play a role, Alexandra believes in keeping player feedback straightforward and actionable.
• Leadership & Communication: Emphasizing emotional intelligence, she maintains that open dialogue and empathy are key to developing both players and staff, creating a positive, secure, yet challenging team atmosphere.

This episode offers deep insights into coaching in a developing football nation, combining discussions of sports strategy with the human side of leadership.