Pohdiskelussa työpaikkojen käytännöt. Voiko koodifirmassa olla muutakin aktiviteettia kuin biljardi, änäri ja ryyppääminen?

Ennen oli laivat laivantekoainetta ja harrastamisen olennainen osa ei ollut tekemisistään tuntemattomille ihmisille ilmoittaminen ilmoitustaululla. Voisiko arkeen löytyä kivaa lisäpiristystä omista lapsuuden ajan aktiviteeteista?

Vireystilan säätely ja tunnistaminen ovat tärkeitä taitoja elämässä. Jos käyt yli- tai alikierroksilla et pysty toimimaan optimaalisesti etkä myöskään pysty aidosti oppimaan mitään. Olisikin tärkeää löytää keino jolla pysyä omassa sietoikkunassa.

Voiko ihminen olla synnynnäisesti hyvä jossain vai onko lahjakkuus vain jonkun asian aktiivisen opettelun tulos?

Vaikka miten kovaa huudat tyhjään metsään ei sieltä tule vastakaikua. Kannattaa ensin löytää se oikea metsä mihin lähteä huutamaan oman palvelun ilosanomaa.

No ainakin kahdeksan näyttöä ja hirveästi pyöriviä hyrriä!

Voisiko podcastiin ottaa mukaan energiajuomien maistelua tai kartongista askartelemista? Pohdintaa siitä miten melkein mitä tahansa voi kääntää yrityksen markkinoinniksi kun vaan keksii mille on yleisöä.

Osaatko työtäsi oikeasti? Tuntuuko ettet oikeasti ole kovin hyvä harrastuksessasi vaikka tekemistä on takana vuosia? Saatat kärsiä huijarisyndroomasta. Tällöin ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan todisteista huolimatta.

Onko vielä nykyäänkin aikuisuutta lähinnä punainen tupa ja perunamaa?

Vinkkejä pelifirman perustamiseen ihmisiltä, jotka eivät ole perustaneet pelifirmaa! Toki höystettynä kokeneiden ihmisten kokemuksilla ja mielipiteillä.