Moy Gid — tarinoita paikoista

Kapea katu päättyy lahteen. Puutalot painautuvat tiiviisti toisiinsa, seinät maalattu haalean keltaisiksi ja harmaiksi — värit, jotka eivät riko pohjoista valoa. Ei ainuttakaan suoraa linjaa: talo on hieman painunut, talo on hieman kallellaan, vuosisata vuosisadan jälkeen.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: https://t.me/moy_gid_bot?start=podcast_fi

Lähetys: https://moygid.online/fi/tv

Kuvittele museokylä. Sellainen, jossa talot seisovat tyhjillään köysien takana ja kylttiin on kirjoitettu rakennusvuosi. Sisään ei saa mennä, koskea ei saa, asua ei todellakaan saa. Loogista sinänsä: jos hirsitalo on niin arvokas, se kannattaa säilyttää lasin takana.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: https://t.me/moy_gid_bot?start=podcast_fi

Lähetys: https://moygid.online/fi/tv

Astu sisään puiseen tsasounaan jossain Kenozero-järven rannalla Vienan Karjalan tuntumassa, katso ylös — etkä näekään tummuneita kattolautoja. Näet taivaan. Sinisen, tähtien täyttämän, kasvoja pullollaan, jotka katsovat suoraan sinuun. Tämä ei ole seinämaalaus eikä kehystetty ikoni.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: https://t.me/moy_gid_bot?start=podcast_fi

Lähetys: https://moygid.online/fi/tv

Kuvittele uuni, jota lämmitetään aamulla kahden tunnin ajan — ja se pitää lämpöä koko päivän, iltaan asti. Ei patteri, ei kattila, vaan pelkkä kivi. Voisi luulla, että kyse on jostain harvinaisesta mineraalista, kaukaa tuodusta.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: https://t.me/moy_gid_bot?start=podcast_fi

Lähetys: https://moygid.online/fi/tv

Oulusta puoli sataa kilometriä merelle, ja siellä on saari nimeltä Hailuoto. Talvisin sinne pääsi autolla, vaikka siltaa ei ollut. Tie ilmestyi helmikuun alussa ja katosi maaliskuun puolivälissä. Se ei ollut asfalttia eikä pysyvää uraa — se oli jäätynyt meri.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: https://t.me/moy_gid_bot?start=podcast_fi

Lähetys: https://moygid.online/fi/tv

Katso karttaa Suomenlahdesta, Kotkan ja Haminan edustalta ulospäin, ja löydät sieltä saaren, joka tunnetaan nimellä Suursaari. Sinne purjehtii nykyään harva, talvella siellä ulvoo tuuli ja kesällä kalliot hehkuvat auringossa. Vakituisia asukkaita saarella ei juuri ole.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: https://t.me/moy_gid_bot?start=podcast_fi

Lähetys: https://moygid.online/fi/tv

Pietarissa, Gorohovaja-kadun ja Fontankan rannan kulmassa, on aivan tavallisen näköinen piha. Harmaa julkisivu, portti, kapea sisäpiha. Ohikulkija ei arvaisi mitään. Mutta kun astut rappukäytävän ovesta sisään, olet pyöreässä salissa. Siinä on kuusi valtavaa pylvästä. Yläpuolella kohoaa kupoli.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: https://t.me/moy_gid_bot?start=podcast_fi

Lähetys: https://moygid.online/fi/tv

Kuvitelkaa: te tulette katsomaan vesiputousta, mutta edessä on kuiva graniittikanjoni. Tummia kallioita, sammalta, ei tippaakaan vettä. Väärä osoite? Ei. Vain väärä hetki. Muutaman minuutin päästä, kello lyö tietyn tunnin, joku painaa nappia — ja vesi ryöppyää rotkoon. Tervetuloa Imatralle.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: https://t.me/moy_gid_bot?start=podcast_fi

Lähetys: https://moygid.online/fi/tv

Uralin itäpuolen rikkain kaupunki seisoo suolla. Kirjaimellisesti — paaluilla, jotka on lyöty ikijäätyneen turpeen läpi. Mitä kauemmin tätä yhtä yksityiskohtaa katselee, sitä selvemmäksi käy: koko Surgut on tarina siitä, kuinka ihmiset ratkaisivat tehtävän, jonka luonto asetti ratkaisemattomaksi.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: https://t.me/moy_gid_bot?start=podcast_fi

Lähetys: https://moygid.online/fi/tv

Edessäsi on patsas ilman käsiä. Ja siinä on paradoksi: juuri tämä vamma teki siitä ehkä tunnetuimman antiikin ajan teoksen. Mutta miten kädet katosivat — sitä ei tiedetä tarkasti vieläkään.

Tällainen jakso syntyy parissa minuutissa: https://t.me/moy_gid_bot?start=podcast_fi

Lähetys: https://moygid.online/fi/tv