Voiko paraneminen käynnistyä siitä, ettei enää ajattele itseään perustavalla tavalla rikkinäisenä?

Mielen oireet ja kärsimys ovat todellisia ja ne on aina otettava vakavasti. Samalla on kuitenkin tärkeää hahmottaa se, kuinka ahdistus, masennus tai muu psyykkinen kriisi ei ole perustavanlaatuinen häiriötila. Oireet ovat pikemminkin viestejä siitä, että jokin elämässä tarvitsee tulla nähdyksi tai muutetuksi.

Tässä jaksossa kerron mitä nämä yleensä viestit ovat!

Käyn myös läpi psykiatrian käsitettä ”sairaudentunnottomuus” sekä pohdin sitä, voiko psykologinen kriisi olla myös muutoksen mahdollistava käännekohta elämässä kohti parempaa suuntaa.

Jos teema resonoi, jaa jakso eteenpäin ja kerro, mitä ajatuksia se herätti.

Häpeässä ei usein ole kyse siitä, että olisin tehnyt jotain väärin. Pikemminkin häpeä nostaa päätään silloin kun sosiaalinen tilanne uhkaa kokemusta omasta arvosta ja merkityksestä.Tässä jaksossa puhun häpeästä, joka ei päästä otteestaan vaikka kaiken järjen mukaan mitään hävettävää ei olisi.Jaksossa avaan häpeän ja syyllisyyden eroa sekä sitä milloin häpeä voi muuttua sisäiseksi ääneksi. Kerron omista keinoistani työstää häpeää ja päästä siitä jopa eroon.Kiva kun oot kuulolla!💜

Rakkaus tuntuu välillä siltä, että mä vedän täysiä koilliseen, sä lounaaseen ja katsotaan katkeaako kuminauha.Sitten taas välillä se tuntuu syvältä tunneyhteydeltä.Moderni rakkaus on sekä vapauttavaa että uuvuttavaa. Se elää omaehtoisuuden, yhteyden, turvan ja intohimon välisessä jännitteessä. Miten säilyttää oma tahto ja persoona samalla kun ottaa toisen ihmisen osaksi elämää?Miten navigoida rakkauden kanssa ajassamme, jossa ei enää ole kulttuurisia odotuksia siitä, että suhde ja toinen ihminen tulisi aina laittaa itsen edelle?Tässä jaksossa ei tarjoilla vastauksia vaan vertaistukea ja näkökulmia rakkauteen. Psykologian teoriat rakkaudesta auttavat hahmottamaan sitä, millaisia rakkaussuhteet voivat parhaimmillaan ja pahimmillaan olla: tyhjiä, hölmöjä, kohtalokkaita, kumppannuuksia, ystävyyksiä.Tämä suuri aihe vaatii hieman taiteellistakin otetta, joten luen jaksossa myös mun kirjoittaman rakkaus-runon.Lopussa mun kirja-, IG-tili-, podcast-suositukset niille, jotka haluavat pohtia rakkautta syvällisesti.Tervetuloa kuulolle Niinku asia on -podiin!

Miten selviän pahan olon kanssa tai jopa opin sen kautta itsestäni jotain?Ahdistus on epämääräinen olotila, jonka alla on usein tunnistamattomia tunteita kuten vihaa, surua, pettymystä, rajojen ylityksiä. Kun tunteet eivät pääse ulos, ne jumittavat mieleen ja kehoon.Yleensä välttely tuntuu hetkellisesti erittäin hyvältä ratkaisulta, mutta pitkällä tähtäimellä ahdistusta kohti kannattaa pyrkiä menemään rohkeasti. Sieltä saattaa löytyä yllättävänkin rauha tai tärkeä viesti.Tässä jaksossa kerron omat vinkkini kohti menemiseen!Tervetuloa kuuntelemaan niinku ahdistus on. Jakson tuottaa Henrik Savola.Somet: @sinnusofia

Jos mulla olisi valta muuttaa yhteiskuntaa ja kulttuuria, millaisia mielenterveyttä tukevia muutoksia tekisin saman tien?

Tämä kysymys tuli jaksotoiveena ja laittoi mut todella miettimään, että mites tämä yhteiskunta oikein tulisi järjestää. 

Jaksossa kerron 10 asiaa, jotka laittaisin samantien uuteen uskoon stigman purkamisen, päihdepolitiikan, luontosuhteen, sukupuoliroolien ja kokonaisvaltaisemman mielenterveyskäsityksen osalta. Uskon niiden edistävän meidän kaikkien mielen hyvinvointia. 

Mitä lisäisit listaan?

Kiva kun oot kuulolla 💜

Jaksossa mainituista teemoista voit kuunnella lisää aikaisemmista haastattelujaksoistani:

Mielenterveyttä tukeva yhteiskunta, Julia Sangervo

Suhtautuminen vakaviin mielenterveysongelmiin, Tomi Bergström

Mies, tunteet, läheisyys ja maskuliinisuus, Marko Suomi

Terveys ja hyvinvointi talouspolitiikan keskiöön, Anni Marttinen

Eläinten tappamisesta, Benjamin Pitkänen

Hyvän mielenterveyden työ ja elämä, Tiina Tuominen

Ulkonäkö pääomana yhteiskunnassa ja työelämässä, Erica Åberg

Tämä on itsensä kehittämättömyyden ja anteeksiantamattomuuden vuosi 2026! Tervetuloa mukaan lopettamaan jatkuva itsensä kehittäminen. Oman toiminnan lakkaamaton analysointi ja parantaminen voivat johtaa ansaan, jonka lopputulemana on tyytymättömyys ja keskeneräisyyden tunne. Siksi on tärkeää miettiä itsensä kehittämisen rajoja tai sitä, voisiko eletty elämä olla opettavaista ja arvokasta ihan itsessään.Otan jaksossa myös konkreettisen esimerkin anteeksiannosta. Usein sen ajatellaan olevan itseisarvoisesti hyvä asia. Koetaan, että anteeksianto on hyveellisen ihmisen ominaisuus ja auttaa ihmistä itseä elämässä eteenpäin. Mä ajattelen, että tässäkään suhteessa asia ei ole niin yksinkertainen. Anteeksiantamattomuus voi olla kaikista paras vaihtoehto monessa tilanteessa.Jakson lopussa annan myös harjoitteen, jonka avulla (paradoksaalisesti) kehität itsensä kehittämisen lopettamista.Kiva kun oot kuulolla💜-SinnuPodcastia tuottaa Henrik Savola

Mun elämässä parisuhde-erot ovat aina vieneet lopulta kohti jotain parempaa: ihmisenä kasvamista, selkeyttä ja vahvempaa yhteyttä itseen. Ihmissuhteen päättyminen pakottaa etsimään elämän merkitystä uudestaan ja rakentamaan elämää oman näköiseksi. Ero ei aina ole ratkaisu ongelmiin. Tässä jaksossa käyn läpi niitä merkkejä, jotka kuitenkin osoittavat, että ero saattaisi olla hyvä vaihtoehto. Mun mielestä erityisesti kaksi asiaa osoittavat, että eroamista kannattaa vakavasti harkita. Nämä ovat vastuunkannon puuttuminen ja elämässä eri suuntiin vetäminen. Kuuntele loput jaksosta!

Mielenterveyden haasteet voivat näkyä oireina, jotka kuormittavat vakavasti myös läheisiä. Miten läheisenä voi samaan aikaan sekä asettaa rajoja ja pitää kiinni omista tarpeistaan että tukea mielenterveysongelmista kärsivää läheistä? 

Puhun jaksossa siitä, kuinka diagnoosi voi selittää käytöstä, muttei kuitenkaan ikinä tee loukkaavaa, väkivaltaista tai manipuloivaa toimintaa hyväksyttäväksi. Pohdin myös sitä, onko järkevää odottaa suhteen ongelmien korjaajaksi sitä, että läheinen menisi terapiaan.

Käännetään tuolien paikat ja kuunnellaan miten terapiassa käyneet opastaisivat terapeutteja tekemään työtään vaikuttavammin. Missä tulisi kehittyä taitojen ja vuorovaikutuksen osalta? Ja minkä kysymyksen saisi suoraan jättää aina kysymättä?

Tervetuloa kuuntelemaan mitä terapiassa käyneet kertoisivat terapeuteilleen jos uskaltaisivat.

Oonko enempi klubeilla viihtyvä city girl vai teetä juova sienestäjä? Sporttinen elämän fiilistelijä vai lihasbuumista piittaamaton elämästä nautiskeilja? Perinteisiä arvoja kannattava äiti vai äitimyytistä kaikin voimin irtautuva moderni vanhempi?Miksi mun pitää koko ajan tietää kuka ja millainen tyyppi olen? Tässä jaksossa puran turhautumistani siihen, kuinka nykyään kaikesta rakennetaan narratiivi. Maailman arkisimmat valinnat muodostuvat identiteettikysymyksiksi ja lopulta sitä huomaa kysyvänsä itseltään koko ajan “onko tää mua?" Raskasta! Mä myös uskon, että todellisuudessa meidän arkiset valinnat kertoo enemmän meidän sen hetkisistä tarpeista ja elämäntilanteesta kuin syvemmästä erityisyydestä persoonallisuudessa.Tervetuloa kuulolle mun tunteenpurkaukseen!Podcastia tuottaa Henrik Savola