Katja ja Minna ihmettelevät, miksi niin kärkkäästi etsimme toisten tekemisistä virheitä ja koemmeko kenties jonkinlaista ylemmyyttä, kun saamme julkisuuden henkilön kiinni itse teosta? Jaksossa pohditaan, saako esimerkiksi ympäristöasioista puhuva ostaa kahvin kertakäyttökupissa tai lentää lentokoneella.

Note to Self: Inhimillisyys on aina parempi kuin fundamentaalisuus.

Katja ja Minna pohtivat, millainen pitäisi olla, että kelpaa työ- ja parisuhdemarkkinoilla. Pitkä vai lyhyt? Iso vai pieni? Ulkonäkö vai persoona? Persoonallinen ilmestys vaiko konservatiivisempi look? Kaikkialla toitotetaan sitä, että ihmisten tulisi saada olla sellaisia kuin ovat, mutta toteutuuko se yhteiskunnassa? Pohdintaa myös siitä, miten omat ja ulkopuoliset odotukset ovat vaikuttaneet omaan toimintaan.

Note to self: Parinmuodostukseen tuntuu vaikuttavan myös se, mitä kaverit ajattelevat kumppanin ulkonäöstä. Mutta eikös kumppani valita aina itseä varten?

Katja ja Minna tunnustautuvat tatuoiduiksi naisiksi ja kuulostavat vielä pahuksen ylpeiltä puhuessaan tatuoinneistaan. Mutta mikä on naisen arvo, jos nahkaan on tullut leima tai kaksitoista? Ja miksi naisen tatuoinnit ovat edelleen tabu ja herättävät kärjekkäitäkin mielipiteitä, vaikka koko touhu on jo aika mainstreamia?

Note to self: On ihmisiä, jotka eivät näe toista ihmistä tatuoidun nahkan takana. Olisko silloin aika katsoa peiliin?

Katja ja Minna pohtivat kertakäyttökuluttamista kaupallistettujen juhlien, kuten halloweenin, joulun, ja mikä ettei häidenkin vinkkelistä. Mihin sitä muovikrääsää aina tarvitaan ja onko sille vaihtoehtoja? Miksi kauppakeskusten kohotessa sinne tänne, kierrätetyn tavaran kauppa ja korjauspalvelut ovat hujan hajan? Annamme jaksossa pärisyttävän bisnesidean vapaasti kuuntelijoidemme toteutettavaksi. Odotamme jo luonnollisesti kutsua avajaisiin.

Note to self: Hääkoristeiden valmistaminen tee-se-itse-meiningillä voi olla mielenterveyskysymys.

Klami ja Wikström pohtivat lukemista ja miten kirjallisuuden kuluttaminen on vuosien varrella muuttunut. Keskustelua kirjojen lainaamisesta ja omistamisesta. Vähän puhetta myös kirjojen hiilijalanjäljestä sekä siitä, miten kirjat ovat vaikuttaneet omaan elämään.

Note to self: Harlekiinikirjat elävät kuulemma ajassa. Pitää ehkä kokeilla, eikös?

Klami ja Wikström eivät yritä tällä kertaa pelastaa ihan koko maailmaa, vaan noin puolet siitä. Asiaa kuukautisista, kuukautisköyhyydestä, menkkahäpeästä ja henkilökohtaisista kokemuksista sukukypsyyden auvoisilta vuosilta.

Note to self: Satuttiin huomaamaan jo varhain, että kuukautisveri ei ole sinistä, kuten mainoksissa. Voiskohan näistä ihan luonnollisista asioista puhua jo niiden oikeilla nimillä... ja väreillä?