Onko tekoälyn käyttö aina ns. kävelyä puistossa? On, jos puisto on 90-luvun Central Park. Tässä jaksossa puhumme umpirehellisesti omista AI-kohelluksistamme: luvassa on hervoton viestitulva, yllättäviä laskuja ja sekavia skillejä.
Koska kumpikaan meistä ei koodaa, olemme joutuneet oppimaan kantapään kautta sen, mitä tavallinen kansalainen ei usein tajua: miksi asioiden loogisella rakenteella on valtava merkitys. Paljastamme esimerkiksi sen, miksi tekoälyn kanssa vibeillessä yksi huolellinen tiedosto voi olla jopa tärkeämpi kuin itse koodi.
Omien mokien kautta havahduimme myös isompaan kysymykseen. Kun tekoälyllä generoidaan nyt koodia vauhdilla, olemmeko rakentamassa kaoottista kirjastoa, jossa kirjat on vain heitetty nurkkaan, ja toivotaan parasta? Organisaatioiden pitäisi juuri nyt pysähtyä kuuntelemaan, miten ja miksi nykyinen infra on rakennettu, jotta rakennetaan tukevan perustan päälle. Että ei itketä ihan niin paljon koodisotkun keskellä 10 vuoden päästä. Emme sano, että tekeminen pitäisi lopettaa – sanomme, että nyt pitää olla huolellinen.