Pienen karanteenikirjakerhon "lievästi dystooppinen" mutta aavistuksen toiveikas syyskuu jatkuu tulevaisuuteen sijoittuvien romaanien parissa. Anne-Maija Aallon uutuusteos Korento tapahtuu tilanteessa, jossa ilmastokatastrofi on pyyhkinyt maapalloa, ylikansallinen hallinto on ottanut vallan, ja entisessä Japanissa vähäosaisiksi tuomitut osakansalaiset, kuten kirjan kertoja Satomi ja hänen ystävänsä Mai, siivoavat rantoja loputtomasta muoviroskasta viihtyisiksi ajanviettopaikoiksi yläluokalle.

Podcastilla Anne-Maija Aalto kertoo prosessista, jolla Satomin ja Main tarina muuttui fantasianovellista meille tunnistettavaan ja pelottavan mahdolliseen tulevaisuuteen sijoittuvaksi romaaniksi. Kirjan kertoja ei tiedä siinä vallitsevasta tilanteesta ja yhteiskunnasta kuin sen siivun, jonka etäiselle saarelleen näkee. Kirjailija taas on rakentanut kokonaisen maailman, jota aikoo valottaa lukijoille eri näkökulmista tulevissa kirjoissa.

Aallon romaanit on luokiteltu "nuorten aikuisten kirjoiksi". Vaikuttaako kohderyhmä kirjoittajan työhän, avaako se mahdollisesti erilaisia mahdollisuuksia kuin tyypilliselle oletetulle "aikuislukijalle" kirjoittaminen? Toimittaja Torikka on ollut huomaavinaan, että ns. nuorten nykykirjallisuus kokeilee erilaisia kerrontakeinoja ja luottaa yleisöön keskimääräistä aikuiskirjaa enemmän. Onko nuorten kirjallisuudessa enemmän vapautta, kun aikuiset eivät ymmärrä aina kiinnostua niistä?

Anne-Maija Aallon kuva Arto Wiikari, Otava