Pieni karanteenikirjakerho

Esikoiskirjailija Eino Taina keskustelee kanssani romaanistaan Se laajenee. Siinä kirjailijaa muistuttava nuori mies viettää abiturienttivuottaan, asuu taiteilijavanhempiensa kotona ja haahuilee lapsuuden ja aikuisuuden välitilassa. Keskustelemme, miten Se laajenee solahtaa lajityyppiin ja mitä uutta se tuo kuvaukseen lapsen ja vanhempien suhteista. Romaanissa keskustellaan paljon, keskustelemme siis myös keskusteluista, mitä niissä rakentuu, miten keskustelu rikkoo aikaa ja miksi tärkeintä elämässä ja kirjallisuudessa voi olla se kun ei "tapahdu" mitään. Lisäksi ylistämme haahuilun merkitystä antikapitalistisena eleenä!

Osta Se lajeenee Avaimen verkkokaupasta https://avain.net/tuote/eino_taina/se_laajenee/9789523045545

Keskustelemme kirjailija ja kuvataiteilija Henni Kitin kanssa hänen sanalla sanoen tolkuttoman hienosta "romaanistaan" Majakka (Työnimi). Sekä tietenkin kirjallisuudesta, kuvataiteesta ja niistä käytävästä keskustelusta.

Suosittelen, että kuuntelet heti, ja sitten ostat/lainaat Majakan. https://kustantamo.sets.fi/kirja/majakka-tyonimi/?attribute_pa_format=kovakantinen

Matti Kangaskoski keskustelee kanssani romaanistaan (tai "bektiinistään") Kosmos ja kuolema. Kuten nimestä voi päätellä, se käsittelee isoja aiheita. Kirjan maailma on lähitulevaisuus, missä kaikki on kytkeytynyt Syke-tietoverkkoon. Yllättävän tutunoloisessa Helsingissä on ihmisten lisäksi androideja. Siinä esiintyy mm. kuolemaa lähestyvä filosofi Martta ja tietoverkkoa ylijumalaln tavoin hallitseva Sigma Believer, joka järkyttyy kun kommunikaatio ei olekaan selkeää informaatiopakettien lataamista. Romaani on yhtäaikaa filosofinen tutkielma tietoisuuden luonteesta ja jännitysromaani maailmanlopun partaalla, sekä romaani romaanitaiteesta.

Keskustelun aiheina mm. "koetteleva" kirjallisuus ja miten romaani "romaanisoituu" kaiken koettelemisen keskeltä, androidit tai teköäly, jotka eivät "halua" mitään tai "pyri" mihinkään ja miksi ihmisen on niin vaikea suhtautua sellaiseen lajiin, ja mistä kirjoittamisessa ja lukemisessa on kyse (spoiler: ainakin riemusta ja leikistä). Keskustelussa selviää myös keskustelun ja kirjallisuuden itsensä itseisarvo!

Osta Kosmos ja kuolema https://www.teos.fi/Kosmos+ja+kuolema

Hanna Kuuselan Syytös yhdistää kirjallisuusesseetä, päiväkirjaa ja syytöskirjelmää. Se ei tyydy vain kuvaamaan suomalaisen yliopistolaitoksen (tahallista?) rapauttamista, vaan laajenee tarkaksi tutkielmaksi siitä, miten nopeasti demokratia tuhotaan. Kirjan alaotsikko on Muuan akateeminen komitragedia, eikä sitä lukiessa tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. (Vaiko kenties järjestäytyä laajaan kansanrintamaan puolustamaan niitä ihanteita, joita yliopisto edustaa?)

Keskustelemme Hanna Kuuselan kanssa yliopistosta ja yhteiskunnasta, ja mitä niille tapahtuu kun valtaan päästetään markkinavoimat ja yritysjohdon uskonkappaleiden toteuttajat. Syytös saa kaikupohjaa kirjallisuudesta, nykytila vertautuu Thomas Mannin Taikavuoreen, missä porvaristo kipuilee, turhautuu ja nahistelee keskenään, kunnes tulee aika kaiken yli hyökyvälle suursodalle. Tampereen yliopiston konsistorit on repäisty Antigonen tragediasta. Toisin kuin antiikin ja nykyajan kipuilutragedioiden naishenkilöt, Syytös ei lopu päähenkilön romahtamiseen, vaan saa siitä alkunsa.

Osta Syytös Vastapainon verkkokaupasta! https://vastapaino.fi/sivu/tuote/syytos/5084845

Helsingin kirjamessujen ohjelmajohtaja Ville Blåfield keskustelee Taru Torikan kanssa tämän vuoden kirjamessujen teemasta, tulevaisuudesta, sekä kaikesta siitä ihanasta ristiriitaisesta ja moniselitteisestä millä kirjailijat aihetta lähestyvät. Puhumme myös huolipuheen huolestuttavuudesta, kaupankäynnin ja hengailun iloista ja vaadimme aikuisia jättämään nuorison rauhaan!

Taru haastattelee kirjailija Herman Raiviota torstaina 24.10. Hakaniemi-lavalla klo 18.30. Näkemisiin siellä!!

Turvaton tila -esseekokoelmasta on keskusteltu myös Pkk-podcastin jaksossa 129 https://soundcloud.com/kirjakerho/osa-129-herman-raivio-turvaton-tila

Ville Blåfieldin kuva Emmi Kähkönen

Annastiina Stormin sadunomainen romaani Kymmenen ja yksi Maddasia tapahtuu diktatuurissa, joka lienee romahtamispisteessä. Ääneen pääsevät niin diktaattorin kaksoisolennot (maakuopassa piilottelevat ja jo kuolleet), erilaiset eläimet kyyhkysistä täihin, ja naiset, joiden rooli ei ole odotetun passiivisen, viattoman uhrin.

Kymmenellä ja yhdellä Maddasilla on ilmeiset innottajansa Irakissa, teoksen nimi viittaa arabialaiseen tarinankerrontaan. Samalla se näyttää, miten diktatuuri on mahdollista missä vain ja millaisia tarinoita me kaikki jatkuvasti kerromme itsellemme oikeuttaaksemme omat poliittiset valintamme.

Keskustelemme vapaudesta, jonka sopimus sadunkerronnasta antaa niin kirjailijalle kuin lukijalle, ja siitä miten fabulointi yhtäaikaa etäännyttää ja tuo lähemmäksi. Ja miksi tehokkain ase yksinvaltiaita vastaan on niille nauraminen.

Annastiina Stormin kuva Susanna Kekkonen

Osta Kymmenen ja yksi Maddasia https://kustantamo.sets.fi/kirja/kymmenen-ja-yksi-maddasia-2/?attribute_pa_format=kovakantinen

Kirjailija, elokuvaohjaaja Reetta Aalto keskustelee Taru Torikan kanssa toisesta romaanistaan Musta aukko. Siinä kovasti Aaltoa muistuttava, Venäjällä opiskellut elokuvantekijä elää mullistusten aikaa ja joutuu katsomaan paitsi omaa taiteenalaansa kuin omaa elämäänsä monesta uudesta kulmasta uusin silmin. Yhteiskunnan makrotason myllerrykset me too -liikkeestä pandemiaan ja Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa myllertävät myös päähenkilön elämän ja tunteet, ja pakottavat tekemään tiliä omien ongelmien kanssa. Samalla taiteilija käsittelee ajankohtaisia kysymyksiä, kuten kenellä on oikeus puhua surustaan suhteessa Ukrainaan ja Venäjään, kun toiset ihmiset viruvat pommien keskellä. Romaanikaan ei pysy alkuperäisessä suunnitelmassa, kun sota ja menneisyys vyöryvät päälle.

Puhumme Reetta Aallon kanssa monimutkaisesta suhteesta venäläisyyteen.

Hän vieraili Pienessä karanteenikirjassa jo esikoisromaaninsa Vadimin yhteydessä. Siinä suomalainen nuori nainen opiskelee Pietarissa vuosituhannen alussa. Musta aukko jatkaa aiheista, jolle ei oikein tunnu olevan tilaa tämän hetken "länsimaisessa" keskustelussa.

Osta Musta aukko https://kustantamo.sets.fi/kirja/musta-aukko/?attribute_pa_format=kovakantinen

Vadim-keskustelun voit kuunnella PKK:n jaksosta 24 https://soundcloud.com/kirjakerho/osa-24-reetta-aalto-vadim

Taru Torikka keskustelee kirjallisuuskriitikko Herman Raivion kanssa tämän esseeteoksesta Turvaton tila - agonistisia esseitä. Teoksessa haastetaan lukijaa, kriitikoita ja koko kulttuurin kenttää, rakennetaan vastakkainasetteluja, etsitään parempia vihollisia ja vaaditaan tarkkuutta. Omaelämäkerrallisessa päätösesseessä Herman Raivio palaa punk-nuoruuteensa, mutta sama tarkkaileva ja kriittinen ote ja kaiken kyseenalaistaminen leikkaavat läpi koko teoksen.

Mikä on agonistinen asenne, ja miksi Raivio peräänkuuluttaa sitä kriitikoilta? Miksi kritiikin ja ylipäätään taiteen pitäisi olla "turvaton tila", ja mitä käsite voisi tarkoittaa? Pohdimme sitä, miten kriisimielentilaa ylläpitävä kulttuurikeskustelu tahtoo sekoittaa esteettisen ja eettisen, taiteen ja henkilön, halutessaan puolustautua "pimeiltä voimilta", ja miksi keskustelu kritiikistä kiertää ennalta-arvattavaa kehää. Lisäksi avaamme peritamperelaisen, molempien makua sorvanneen ja terävöittäneen "häpäsyn" käsitettä!

Osta Turvaton tila Vastapainon verkkokaupasta https://vastapaino.fi/sivu/tuote/turvaton-tila/4978289

Jukka Viikilän romaani Hiekkalinnat. Erittelyjä rakkausromaania varten on pinnalta hämäävän yksinkertaisen oloinen kirja rakkaudesta: Merenrantakaupunki, nuori nainen, vanhempi mies, himoa, hellyyttä, viipyilyä hetkissä. Mies häipyy, nainen kirjoittaa. Sitten ollaankin ajassa 60 vuotta myöhemmin. Romaani rakentuu Viikilän teoksille tyypillisesti fragmenteista.

Keskustelemme kirjailija Viikilän kanssa Hiekkalinnoista. Miten se asettuu suhteessa edeltäjäänsä, rönsyilevään Taivaalliseen vastaanottoon? Yhdistäviä tekijöitä on muitakin kuin kirjailijapäähenkilö. Miksi jotkut lukijat hämmentyvät kertojan identiteetistä? Miten kirjan nimi ohjaa lukemista - ja kirjoittamista? Kertooko romaani monimutkaisten rakenteidenkin hetkellisyydestä ja sormien läpi valumisesta? Miten tapahtumapaikka luo romaanin tunnelmaa ja pelaa rantaromantiikan oletuksilla? Hiekkalinnojen rakastunut pari on poikkeuksellinen siinä, että molemmat pitävät toisistsan ja viihtyvöt yhdessä. Miten kaunokirjallisuus voi kuvata toisiaan haluavien ja toisistaan kiinnostuneiden ihmisten "tapahtumatonta", tyytyväistä, samankaltaisista hetkistä koostuvaa yhdessäoloa? (Spoiler; tietenkin fragmenteilla!) Ja mitä ihmettä kirjan loppu tarkoittaa?

Keskustelemme kirjailija Touko Kauppisen kanssa hänen romaanistaan Näkyvät ja näkymättömät. Sen kertoja Nipe hakee yhteyttä luontoon vanhassa teollisuushallissa Teksti on posthumanistisen ajattelun läpäisemää ja samalla syvästi hauskaa. Puhumme siitä, miten Nipe eroaa aikaisemmista kirjallisista erakoista pyrkiessään uuteen tapaan kommunikoida ja antaa kielellle mahdolkisuuksia, nin ihmisten kuin hämähäkkien suhteen. Voiko romaani toimia matkakumppanina matkalla havaitsemaan luonto ja elämä kaikkialla ympärillämme?

Osta Näkyvät ja näkymättömät Teoksen verkkokaupasta

https://www.teos.fi/Nakyvat+ja+nakymattomat