Nyt oon ollut pisimmän aikaa putkeen Seilissä. Tää on alkanut tuntua ihan kodilta. Ihan rehellisesti sanottuna alkuun vähän epäröin tätä koko ratkaisua, koska kaikki uusi aina vähän kai jännittää mua, mutta nyt voin taas todeta että onneksi olen täällä, onneksi uskalsin. Onnea on myös ihmiset, ystävät, perhe, lähimmäiset ympärillä jotka tukee ja kannustaa mua kaikissa ihan hassuissakin ideoissa mitä haluan lähteä toteuttamaan.

Kaksi mun ystävää on tänään tulossa Seiliin, ja ei voisi parempaan ajankohtaan sattua heidän tänne tulo, koska viime yönä heräilin vähän väliä tosi omituisiin töminä-ääniin. Mä en tiedä, onko se joku eläin, tai joku saaren asukki joka vähän pilailee muiden kustannuksella, mutta jotain tosi outoja ääniä oli meneillään.