Ristiretkien aikana Pyhän Lasaruksen ritarikunnan veljet niittivät mainetta sotureina, jotka taistelivat aina kuolemaan asti eivätkä koskaan antautuneet. Näiden taipumusten vuoksi heitä alettiin kutsua liikanimellä "elävät kuolleet". Lasaruksen veljet nähtiin eräänlaisina Jumalan valittuina kärsijöinä, koska he sairastivat pelättyä ja pyhää sairautta, lepraa.