Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat vakioritarit Maija Vilkkumaa ja Ruben Stiller sekä vierailulla käyvä pastori Petja Kopperoinen.

Maija Vilkkumaan aiheena on suomen kieli ja sen tulevaisuus. Maijan somessa on kiertänyt ahkerasti vanhan luokkakaverinsa Janne Saarikiven HS:n essee "Eliitin englanti on köykäinen kielitaito". Siinä pohditaan mm. maahanmuuttaja koululaisten suomen kielen oppimista. Usein sanotaan, että he ovat kielitaidottomia, vaikka osaavat monesti ainakin jonkinlaista suomea. Saarikiven mukaan samaan aikaan meillä on suuri määrä huippuosaajia, joita ylistetään ja paapotaan, vaikka he eivät puhu ollenkaan suomea, eivätkä aio sitä opiskellakaan.

Maija kysyy raatilaisilta, onko meillä sadan vuoden kuluttua taiteessa käytettävää suomen kieltä. Uskotteko suomen kielen pysyvän hengissä itsestään vai pitäisikö tehdä jotain, jotta se pysyisi elinvoimaisena?

Ruben Stiller esittää huolensa entisen Suomen Washingtonin-suurlähettilään Mikko Hautalan uuden kirjan sodalla pelottelulla. Hautalan kirja on nimeltään "Sotaa ja rauhaa: Venäjä, Yhdysvallat ja Suomi uuden suurvaltakilpailun aikakaudella". Kirjassa Hautala varoittaa, että Suomen tulisi yksiselitteisesti olla varautunut täysimittaiseen ja pitkään sotaan. Eikä vain varautunut, vaan monilta osin jopa suoranaisesti olla valmis.

Ruben ihmettelee, mihin tällä sodalla pelottelulla pyritään. Pelotellaan kaikki suomalaiset puolikuoliaaksi, varsinkin nuorempi ikäluokka. Sehän on selvää, että Puolustusvoimat aina varautuvat sotaan, mutta miksi siitä pitää pelotella?

Petja Kopperoinen tuo raatilaisten pohdittavaksi tunnetaidot. Peruskoulun opetussuunnitelmaan tunnetaidot lisättiin tasan kymmenen vuotta sitten. Tunnetaitojen opetuksen järjestäminen on kuntien päätettävissä, eli kunnittain erot ovat merkittäviä. Onko tässä nähtävissä, että pian tunnetaidot ovat tiettyjen alueiden erityisosaamista? Ja kuuluuko tunnetaitojen opetus lopulta kouluun vai kotiin? Asiantuntijat ovat kuuluttaneet, että myös vanhempien pitäisi opetella tunnetaitoja. Pitäisikö aikuisille järjestää hyvinvointitutoreita, joita esim. Kouvolassa on järjestetty oppilaille. Vai pitäisikö kansalaisopistoissa opettaa tunnetaitoja aikuisille?

Suoraa puhetta johtaa Ruben Stiller. Keskustelijoina ovat vierailulla käyvä ekonomisti Heikki Pursiainen sekä vakioritarit Kaarina Hazard ja Mika Pantzar.

Heikki Pursiainen kertoo liberaalin porvarin dilemmasta. Kirsi Pihasta on tullut liberaalin porvarin tuskan ammattimainen kanavoija. Piha on Apu lehden haastattelussa ja HS:n esseessä kertonut, miksi hän lähti kokoomuksesta ja miksi ei halua osallistua nykyisen hallituksen toimintaan. Hallituksen rasistinen sekoilu ja muu toiminnan epämiellyttävyys kouraisee Pursiaista syvältä.

- Täytyykö meikäläisten liberaali porvarien tehdä "Pihat" ja erota kokoomuksesta. Ja jos täytyy, mihin tässä pitää mennä?

Kaarina Hazardin mielestä viestimet ja poliitikot toimivat yhteisillä edellismaailman asetuksilla, eivätkä ne siksi pysty käsittelemään esim. kiihtyvää ilmastokatastrofia. Siitä siirretään katse sivuun, samalla tavalla kuin ennen Neuvostoliitosta.

- Todellisuudessa on tabun luonnetta, mihin poliitikot ja media eivät halua tarttua. Tämä tuottaa realismirailon kansalaisten ja instituutioiden välille. Oletteko te huomanneet tällaista millään alueella ja mihin realismirailo ihmisten ja instituutioiden välillä johtaa?

Mika Pantzarin aihe kumpuaa historiasta. Suomi on ollut satoja vuosia eri imperiumien periferia. Ensin oli Ruotsi ja Venäjä, itsenäistymisen jälkeen ennen toista maailmansotaa löydettiin identifiointikohteita Saksasta ja Yhdysvalloista. Taloustieteilijänä Pantzaria kiusaa, että otamme aina jonkun maan, josta täysin irrallaan kontekstista pitäisi ottaa mallia.

- Joskus se maa oli Uusi-Seelanti ja välillä taas Itävalta. Nythän meillä on aikamoinen kriisi taloudessa, kun pari vuotta sitten vielä ajattelimme, että Saksa on menestystarina ja meidän pitää pystyä tekemään kuin saksalaiset. Nyt Saksa on romahtanut ja autoteollisuus on vaikeuksissa. Mistä meidän tulisi etsiä mallia nyt? Vai olisiko paikallaan keksiä oma identiteetti?

Maria Petterssonin johdolla Hilkka Olkinuora, Juha Itkonen ja Pekka Seppänen selvittivät kunnialla kolme aihetta .

Sirpa Selänteen Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä keskustelua herättäneen haastattelun jälkimainingeissa pohdinta hänen oikeudestaan kommentoida kahden eri maan asioita ja näkeekö hän kauempaa selkeämmin päättyi Hilkan toteamukseen “paraneeko taittovika jos muuttaa kauemmaksi”

Finlaysonin räväkkä luova johtaja Jukka Kurttila haukkui TikTokissa kilpailijan eli Jyskin pussilakanat viikon paskimmaksi tuotteeksi. Kuka haluaa nukkua muovipussissa kysyi Kurttila. Tämäntyyppinen haukkumismainonta vei ajatukset Yhdysvaltain presidentinvaaleihin, jossa vastaehdokasta on tapana suomia kritiikittä. Onko siis politikoille ja pussilakanoille eri säännöt?

Hilkan viimeinen aihe sai studiossa aikaan harvinaista hiljaisuutta. Miten haluaisit kuolla jos olisit jo saattohoitovaiheessa omaa elämääsi. Kivutta ja nopeasti. Saattohoitolaki Suomessa on muita Pohjoismaita jäljessä mutta Hilkka saatteli kaikki lempeästi loppuiltaan kertomalla sanan palliatiivinen kauniin alkupeäismuodon; viittaan peitetty.

Pöydän ääressä keskustelivat Ruben Stillerin johdolla Anu Koivunen, Taru Tujunen ja Juha Itkonen.

Presidentti Stubbin puhe YK:ssa ja ministeri Ville Tavion ojentamien kirvoitti keskustelijat pohtimaan pitkään maassamme vallinnutta ulkopolitiikan konsensusta, onko se murtumassa vai peräti laskeutumassa tavallisten kuolevaisten joukkoon. Vai pysyvätkö kaikki kuitenkin ruodussa kun heilutetaan putinismi-korttia.

Maahanmuuttajataustaisten lasten karut Pisa-tulokset saivat Juhan nostamaan pöydälle koulushoppailun. Tosin sana koulushoppailu kiellettiin vaikka studiossa olikin kuin olikin itsekin koulushopanneita vanhempia. Puhuttiin kouluista, joissa on painotettua opetusta. Shoppailu ei lopu niin kauan kuin kauppa on auki todettiin yhteen ääneen mutta samalla Taru sanoi legendaarisen lauseen; meillä on maailman parhaat huonot koulut!

Viimeisenä keskustelunaiheena oli mikäs muukaan kuin EU. Nalle Wahlroos oli pitänyt Nordic Business Forumissa voimakkaasti EU:ta kritisoivan puheen ja Taru kysyi, että mihin muuhun me tarvitsemme EU:ta kuin osoittaaksemme olevamme eurooppalaisia. Kaikki studiossa asettuivat kuitenkin EU:n arvopohjan kannalle. Lopuksi puheenjohtaja Ruben tahtoi, että selittäkää hänelle mitä se arvopohjainen realismi ion ja Juhan lakoninen vastaus kuului; se on päivitettyä Paasikiveä.

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Pekka Seppänen, Ruben Stiller ja Hilkka Olkinuora.

Helsingissä kohistaan, koska Suomalainen klubi ei muuttanut sääntöjään niin, että jäseniksi kelpaisivat muutkin kuin miehet. Pekka Seppäsen mielestä kohina on ollut aika yksimielistä, klubilaiset ovat tyhmiä ja ajastaan jäljessä. Pekka ihmettelee, mitä se muille kuuluu, keitä Suomalaisen klubin jäseninä on. Eikö riitä, että yhdistys noudattaa lakeja ja omia, Patentti- ja rekisterihallituksen hyväksymiä sääntöjään? Jos miehet haluavat pitää keskenään yhdistystä niin pitäkööt.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio päätti, että Suomi jää Ukrainan jälleenrakentamisen tasa-arvo ja inklusiivisuusliittoutuman ulkopuolelle. Ruben Stillerin mielestä Taviolle on uhka se, jos Ukrainan jälleenrakentamisessa jollain tavalla otettaisiin huomioon myös homot ja tasa-arvo. Ruben tiedustelee, mitä mieltä keskustelijat ovat tästä sopasta, johon on joutunut sekaantumaan myös tasavallan presidentti Alexander Stubb. Mitä peliä tässä pelataan? Onko ministeri Ville Tavio Venäjän arvoyhteisön kannalla? 

Maailmaa näyttävät johtavan tällä hetkellä pahat ja usein mieleltään epävakaat miehet. Hilkka Olkinuora kysyy, missä on eettis-poliittinen johtajuus. Me tiedämme missä ovat aikamme Stalin, Hitler ja Mao. Mutta missä ovat aikamme Martin Luther King, Mandela ja Gandhi? Missä ovat ihmiset, jotka yhdistävät aatteen ja toiminnan? Mikä ja kuka voisi korvata nämä moraalin ja etiikan majakat, vai tarvirtaanko niitä enää?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Kaarina Hazard, Juha Itkonen ja Pekka Seppänen.

Suomen hallitusta syytetään usein siitä, että se ei saa mitään aikaan. Pekka Seppäsen mielestä väite on virheellinen, koska päivittäistavarakauppoihin on saatu oikeaa viiniä miedommat "leikki viinit". Nyt hallitus selvittää oikeiden 15 % viinien pääsyä sinne mukaan, koska viinilasin jalka on jo oven välissä. HS:n kyselyssä 55% kannatti oikeiden viinien tuomista päivittäistavarakauppaan. Onko hallitus oikealla asialla, kun haluaa viinit maitokauppoihin ja mitä tästä seuraa?

Juha Itkonen kertoo raatilaisille Uusi juttu -nimisestä, Suomeen mahdollisesti perustettavasta audiovetoisesta mediasta. Tiistaina 17.9. käynnistyi kampanja, jossa uuteen mediaan haetaan perustajajäseniksi kutsuttuja asiakkaita. Jos 5000 perustajajäsentä saadaan mukaan, media syntyy ja 20 toimittajaa palkataan. Hankkeen taustalla on tanskalainen mediafirma Zetland. Näyttävässä asiakashankinta vaiheessa on selvä viesti – suomalainen media on rikki ja se tarvitsee uutta alkua. Missä määrin jaatte Uuden jutun tekijöiden tilannekuvan? Tarvitseeko suomalainen media uutta alkua? Voiko joukkoviestintäväline syntyä näin, että tehdään media itselle?

Kaarina Hazard on lukenut Ylen nettiartikkelin, jossa haastateltiin kansanedustaja Anna Kontulaa, joka on kirjoittanut kirjan ”Kadonneen järjen metsästys”. Haastattelussa Kontula puhuu, että olemme menneet tunteidemme kanssa aivan liian pitkälle. Politiikassakin on käynyt niin, että asioiden hoitamisen sijaan, yhä useammin poliitikot hoitavat ikään kuin äänestäjien tunteita. Kontulan mukaan poliitikkojen tunnepuhe tuottaa huonoja poliittisia päätöksiä, esimerkkinä ilmastokatastofi, jonka tuottamaa huolta pyritään hoitamaan, mutta ei sen syytä. Sen sijaan, että muuttaisimme asioita, maailmaa ja rakenteita, meitä yritetään saada vaan paremmalle mielelle. Kaarina tiedustelee ritareilta, onko tunteiden hoitaminen saanut politiikassa vallan ja tuottaako poliitikkojen tunnepuhe huonoja poliittisia päätöksiä.

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Hilkka Olkinuora, Mika Pantzar ja Maija Vilkkumaa.

Maija Vilkkumaa tarttuu ajankohtaiseen therian-ilmiöön, jossa lapsi pukeutuu eläimeksi esimerkiksi naamiolla ja hännällä varustettuna sekä liikkuu eläimen tavoin. Tällainen toiminta on aiheuttanut hämmennystä lasten vanhemmissa ja opettajissa, osa kouluista on myös kieltänyt therian-leikit. Netissä ilmiö on aiheuttanut yllättävän isoa raivoa. Mitä ajattelette therian-ilmiöstä?

Pyöreän pöydän keskusteluissa ollaan harvoin oltu solidaarisia ja ymmärtäväisiä hallitukselle. Mika Pantzar on päättänyt olla myötätuntoinen Purran ja Orpon hallitukselle. Mikä olisi panelistien ratkaisu, kun vuosi vuodelta valtion menot kasvavat enemmän kuin tulot. Millaisen vaihtoehtobudjetin te tarjoatte Suomen hallitukselle?

Hilkka Olkinuora siteeraa keskustan kansanedustaja Annika Saarikon Instagram -päivitystä. Saarikko oli ottanut kaksi kuukautta vanhan Lauri poikansa mukaan töihin. Lauri puklasi ja kitisi. Rauhoittakseen kitinän poika piti imettää, ja sen jälkeen tuli kakka vaippaan. Saarikko kertoi nolostelleensa ja pahoitelleensa tilannetta ja vauvaa rinnalla ruokkiessa myös kainostelleensa tapahtumaa. Kotona hän ihmetteli, miksi hitossa reagoin noin, pikkuvauvat kuuluvat maailmaan ja tarvittaessa kokouksiin. Saarikon Instagram -päivityksestä innostunut Olkinuora kysyy raatilaisilta, mikä on äitiyden tila ja lapsen paikka tällä hetkellä Suomessa.

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Kaarina Hazard, Ruben Stiller ja Taru Tujunen.

Kaarina Hazard luonnehtii aihettaan kevyeksi, hauskaksi ja syksyyn sopivaksi. Kari Hotakainen on julkaissut "Helmi" nimisen romaanin, joka on Pirkka-kirja, jota myydään vain K-ryhmän kaupoissa. Tästä uudesta markkinointi-ideasta on tullut älämölöä. Eräs ruoveteläinen kahden miehen kirjakauppa ilmoitti, että he boikotoivat Hotakaista ja poistavat toistaiseksi valikoimastaan jo myynnissä olevat Hotakaisen aiemmat kirjat. Yksinoikeudella myymistä on paheksuttu monelta kantilta. Mitä arvon raatilaiset ajattelette asiasta? Onko oikein vai väärin, paheksutteko?

Ruben Stiller tähyää aiheellaan jo tulevaan itsenäisyyspäivän juhlaan. Hän haluaa raatilaisten miettivän, minkälaista draamaa kansallisesta identiteetistä meille esitetään. Onko meillä tarvetta vanhan malliseen identiteettitarinaan, joka yhdistää meitä?

Taru Tujusen puheenaihe kumpuaa Venezuelan presidentin päätöksestä aikaistaa joulu lokakuulle. Päätöksen takana ajatellaan olevan pyrkimys lepyytellä kansaa, jolla meni kesän vaalivilppi ns. tunteisiin. Mikä on mielestänne sellainen Suomen historiassa tehty/tekemättä jätetty (poliittinen) päätös, josta olette henkilökohtaisesti suuttuneet niin paljon, että vaaditte korvaukseksi joulun tai jonkin muun juhlapyhän aikaistamista? Minkä juhlapyhän valitsisitte ja miksi?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Keskustelijoina ovat Anu Koivunen, Juha Itkonen ja Mika Pantzar.

Anu Koivunen ottaa käsittelyyn uhanalaisten raakkujen pelastustyöt Suomussalmen Hukkajoella. Tänään (28.8.) uutisoitiin, että Stora Enso epäilee toista sääntörikkomusta raakkupurolla Kainuussa ja hakkuut siellä on lopetettu. Anun mielestä nyt olisi aika perata suomalainen suojelupolitiikka. Mitä se oikeasti on kaiken kauniin puheen taustalla? Ketä tästä kaikesta pitäisi syyttää?

Juha Itkosen aiheena on HSL:n "Ihan lipun laitonta" -kampanja, jolla pyritään nostamaan tietoisuutta siitä, että väärennetty lippu on rikos. HSL palkkasi nuorten tuntemia somevaikuttajia kampanjaan. Mukana ovat mm. parikymppiset somalitaustaiset vantaalaismiehet Ibrahim ”Iba” Manzan ja Abdirahman Keinaan, jotka tunnetaan yhdessä nimellä Molybros. Iba ja Keinaan olivat kampanjakuvissa liikennevälineissä ja niistä tuli kansalaisvalituksia, kampanja koettiin rasistiseksi. HSL nosti heti modernin kriisiviestinnän oppien mukaisesti käden pystyyn virheen merkiksi ja ilmoitti poistavansa mainokset. Molybrosin Manza ja Keinaan kommentoivat tätä Instagramissa: "Olemme syvästi pettyneitä ja turhautuneita siihen, että vähemmistöihin kuulumattomat henkilöt puhuvat meidän puolesta ja kertovat muille, mikä on rasismia." Tästä seurasi että HSL palautti mainokset vähän muokattuina. Mitä ajatuksia tapahtumien kulku herättää raatilaisissa?

Mika Pantzar haluaa puhua kännykkälaista. Syksyllä on todennäköisesti tulossa eduskunnan käsittelyyn laki, joka mahdollistaa kännyköiden käytön kiellon kouluissa. Pitääkö eliitin puuttua kaikkien uusien hyödykkeiden tuloon lainsäädännöllä ja ovatko lapset vain "tahdottomia idiootteja", joita ei tarvitse lainkaan kuunnella? Mikä on opettajan rooli ja mitä sanovat tutkimukset? Mitä kaikkea lailla pitäisi lapsilta kieltää?

Suoraa puhetta johtaa Maria Pettersson. Studiossa keskustelijoina ovat Pekka Seppänen, Taru Tujunen ja Maija Vilkkumaa.

Maija Vilkkumaa tiedusteleee raatilaisten mielipiteitä marjakriisiin, josta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Suomeen on tuotu thaimaalaisia marjanpoimijoita keräämään marjoja myytäväksi. On ilmennyt ongelmia riittämättömistä majoitusolosuhteista, ruoka on ollut ala-arvoista ja poimijoilla on teetetty valtavan pitkiä työpäiviä. Miksi Suomen viranomaiset eivät pysty suojelemaan tänne tuotuja poimijoita? Miksi suomalaisen marjayrittäjän konkurssi on pahempi kuin thaimaalaisen työntekijän käyttäminen orjatyönä?

Pekka Seppänen nostaa pöydälle iloisemman aiheen, syntymäpäivien vieton. Pääministeri Petteri Orpo jätti menemättä eurooppalaiseen kokoukseen Britanniaan. Hän lähetti "pojan" eli presidentti Alexander Stubbin sinne edustamaan Petteri Orpoa, ja samalla myös Ruotsin pääministeriä. Tästä syntyi kohu, miksi Orpo ei mennyt Britanniaan? Hän ei mennyt, koska vietti silloin puolison 50-vuotissyntymäpäivää. Syyllistyikö Petteri Orpo jonkinlaiseen poliittiseen tai moraaliseen virheeseen? Tekikö hän oikein vai väärin?

Politiikan penkkiurheilija Taru Tujusen puheenvuoro liittyy Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanjointiin. ”Amerikka. Toivo on tekemässä paluuta!” sanoi Michelle Obama puheessaan demokraattien puoluekokouksessa Chicagossa, jossa Kamala Harris nimitetään puolueen presidenttiehdokkaaksi. Harrisin varapresidenttiehdokas Tim Walz puolestaan sanoi jokusen viikko sitten Trumpista ja hänen varapresidenttiehdokkaastaan ”these guys are just weard” eli "nämä tyypit on vain outoja".

Nämä vaalikampanjoiden lauseet innoittivat Tujusen pohtimaan poliittista keskustelutapaa, jota on viimeiset 15 vuotta leimannut repivyys ja polarisaatio.

- Minusta tuntuu, että demokraattien tapa suhtautua presidentinvaaliin on erilaista. Uskotteko että politiikan keskustelussa on tapahtumassa muutos? Olemmeko astumassa aikaan, jossa syrjään olisi siirtymässä repivä keskustelu, jossa mitä tiukemmin ja tylymmin sanoo, niin sitä enemmän saa hurraata? Vai onko kysymys ainoastaan siitä, että Kamala Harris on löytänyt tavan olla immuuni Donald Trumpille ja polarisaatio vain syvenee ja kysessä olisi ainoastaan vaalikampanjan kikka?