ei vaan aikuisten oikeasti, keskustellaan siitä, mitä itsestäänselvyys oikeasti tarkoittaa ja miksi me jotkut oletamme asioita, joista pitäisi mainita sittenkin ääneen? lisäksi puhutaan avoimuudesta, miksi joidenkin on hankala sanoa ääneen omat aidot tuntemuksensa ja pohdimme keinoja välttää väsymys näin kaamosajan kynnyksellä. onko ok olla välillä toimeeton, vai pitäisikö meidän kokoajan olla jahtaamassa unelmia?