RPE 11 - Hallittu lasku

Voiko maailman huipulle päästä olematta koskaan tyytyväinen itseensä? Entä kumpi elää lopulta onnellisempaa elämää: heikko mutta tyytyväinen vai vahva, jolle mikään ei koskaan riitä?

Tällä kertaa lähestyvät voimanoston SM-kisat nostavat keskusteluun kisakuntoon valmistautumisen, harjoitusmäärien hallitun laskun ja maailman huippunostajien viimeisimmät tekemiset. Samalla pohditaan lahjakkuuden, kunnianhimon ja pakkomielteisyyden merkitystä huippu-urheilussa. Missä vaiheessa menestyksen tavoittelusta tulee enemmän rasite kuin voimavara?

Ennen voimailuasioihin pääsemistä ehditään ihmetellä katoavaa huoltoasemakulttuuria, taksiliikenteen nykytilaa, Ranskan levottomuuksia ja lentävien autojen tulevaisuutta. Loppupuolella keskustelu kääntyy karismaan, vanhoihin toimintaelokuviin ja siihen, miksi niin Hollywoodista kuin politiikastakin tuntuu kadonneen jotain olennaista.

Eli tuttuun tapaan voimanostoa, yhteiskunnallista ihmettelyä, vahvoja mielipiteitä ja sen verran hallitsemattomia sivuraiteita, ettei pelkkä harjoitusvolyymin lasku riitä tilannetta korjaamaan.

Tunteeko tekoäly sinut pian paremmin kuin oma kumppanisi? Tarvitaanko kohta enää valmentajia, lakimiehiä tai edes Tinder-keskusteluja?

Jaksossa mennään tekoälyn mahdollisuuksiin ja uhkiin: yksityisyydestä, tietoturvasta ja työelämän muutoksesta aina AI-valmennukseen ja tulevaisuuteen, jossa tekoälyt hoitavat deittailun alkukarsinnan puolestasi.

Voimailupuolella ihmetellään jälleen järjettömiä treenituloksia ja kysytään, mitä kehonrakennukselle on tapahtunut. Miksi raskaan sarjan kilpailijat näyttivät kymmenen vuotta sitten isommilta ja kireämmiltä ja katosivatko rintalihakset samaan aikaan penkkipunnerruksen kanssa?

Lopuksi päädytään taas luonnollisesti Tinderiin, pituusvaatimuksiin, ulkonäköpreferensseihin ja siihen, saako ihminen enää sanoa ääneen millaisen kumppanin haluaa ilman että joku pahoittaa mielensä. Päälle viikon nostot ja tuttu määrä täysin hallitsemattomia sivuraiteita.

Pitäisikö SM-kisoihin päästä vain oikeasti kovimpien – ja mitä tapahtuu, jos tulosrajat korvataan rankingilla?

Jaksossa puretaan Voimanostoliiton ehdotusta, jossa SM-kisoihin valittaisiin painoluokittain 14 parasta nostajaa. Mitä se tekisi kisojen tasolle, osallistujamäärille, painoluokan vaihdoille ja koko SM-kisojen arvostukselle? Samalla puhutaan liiton maksuista, kisojen rahoituksesta ja siitä, mistä suomalaisen voimanoston kehittämiseen lopulta rahat tulevat.

Matkan varrella epäillään liian kevyitä levypakkoja, suunnitellaan RPE11 vuoden voimannostaja -gaalaa ja mietitään, olisiko voimanostoristeily kuitenkin ainoa oikea ratkaisu. Lisäksi ennakoidaan lähestyviä SM-kisoja, käydään läpi kiinnostavimpia nostajia, Sheffieldiä, sponsorisotkuja ja tietenkin viikon nostot.

Lopuksi palataan urheiluravitsemuksen perusteisiin: vahvaksi kermalla, voita ei kannata katua ja houkutuksille kannattaa ilmeisesti antautua.

Onko kilpaurheilu enää terveellistä, tekeekö tekoäly ihmisistä tarpeettomia ja miksi some palkitsee lähinnä raivosta?

Jaksossa puhutaan valmentajan vastuusta, voimanoston maailman kärjestä, tekoälyn tulevaisuudesta, stoalaisuudesta, elämän rajallisuudesta ja siitä, miksi ihmiset tuntuvat aina ajautuvan ääripäihin.

Lisäksi Mr. Olympiaa, Tinder-filosofiaa, Harvey Weinsteinia, NHL kuntotestejä, armeijan kollektiivisia rangaistuksia ja tietenkin muutama täysin tarpeeton sivuraide.

Syksy pimenee ja maailmantilanne kiristää tunnelmaa, eli täydellinen hetki pohtia, onko elämä tässä vaiheessa menossa parempaan suuntaan vai onko kyseessä vain hallittu lasku.

Keskusteluun saadaan mukaan vastuu, lupaukset, asiat joihin voi oikeasti vaikuttaa ja se, miksi kaikkea elämässä ei ehkä tarvitse yrittää kontrolloida. Siitä päästään luonnollisesti reality-ohjelmiin, krapuloihin ja muihin ihmiselämän äärimmäisiin koettelemuksiin.

Sydney Sweeneyn mainos avaa keskustelun seksualisoinnista, naisurheilusta, kaksinaismoralismista ja siitä, tarvitseeko omia mieltymyksiään ylipäätään perustella kenellekään. Sivussa ratkaistaan myös sukupuolirooleja, lasten kasvatusta ja se, missä vaiheessa kanan paistaminen muuttuu oikeaksi ruoanlaitoksi.

Lopuksi palataan turvallisesti voimanostoon: Mikko Lehtimäen 555 toiston maastavetourakka, kovia kisatuloksia, tuleva RPE11-gaala ja viikon nostot.

Eli tuttuun tapaan filosofiaa, urheilua ja muutama täysin tarpeeton sivuraide.

Tällä kertaa liikkeelle lähdetään siitä, kuinka paljon enemmän säätöä hommaan joskus liittyi. Siitä päädytään luontevasti nykyiseen viihdemaailmaan ja julkkisotteluihin, joissa muutaman viikon treenillä voi tienata enemmän kuin oikea kamppailu-urheilija vuosien työllä. Samalla pohditaan, onko aitoudella ja osaamisella enää samanlaista arvoa kuin näkyvyydellä, persoonalla ja kyvyllä kerätä yleisöä.

Somemaailmasta jatketaan provosointiin, ihmisten kuvaamiseen julkisilla paikoilla ja siihen, missä menee oman vastuun ja yksityisyyden raja. Jos käyttäydyt julkisella paikalla typerästi, onko ongelma kuvaajassa vai siinä, joka teki itsestään kuvattavan? Keskustelu laajenee siihen, kuinka maailma on muuttunut kamerapuhelinten myötä ja mitä tapahtuu seuraavaksi, kun tekoälyllä voidaan luoda käytännössä mitä tahansa uskottavan näköistä materiaalia.

Voimanoston puolella puhutaan lajin näkyvyydestä ja mahdollisuudesta saada SM-kisoja Yle Areenaan. Helposti löydettävä lähetys valtakunnallisessa palvelussa voisi tehdä lajille enemmän kuin moni pieni markkinointitempaus. Sivuraiteiden kautta päädytään myös nettikasinoiden vanhoihin bonusaikoihin ja lopulta etätyöhön, josta syntyy jakson pidempi väittely: onko kotona työskentelevä oikeasti tehokkaampi vai tarkoittaako nopeammin tehty työ vain sitä, että työnantajalla olisi peruste antaa lisää töitä? Ja missä vaiheessa etätyöstä on tullut saavutettu etu, jonka ympärille koko muu elämä rakennetaan?

Loppupuolella maailman ongelmat ratkaistaan tuttuun tapaan dieselillä, jauhelihalla ja suomalaisella ostovoimalla. Polttoaineen hinnan nousu ei vaikuta vain autoiluun, vaan siihen kuinka paljon ihmiset ylipäätään liikkuvat, kuluttavat ja näkevät toisiaan. Kun jauhelihakin alkaa maksaa lähes ulkofileen verran, joutuu miettimään missä kohtaa arkinen perusruoka muuttui luksustuotteeksi. Lopuksi palataan itse asiaan: kisapaikkoihin, viikon nostoihin, ennätyksiin ja kuntoutukseen. Polvikuntoutus muistuttaa siitä kaikkein tylsimmästä mutta tärkeimmästä osasta harjoittelua – tuloksia tulee silloin, kun ne vittumaisetkin jutut tehdään oikeasti loppuun asti.

Arkistojen kätköistä:

Mikä tekee ihmisestä oikeasti vahvan? Tällä kertaa lyödään pöytään omat rajat sille, milloin mies tai nainen saa kutsua itseään vahvaksi – ja samalla pohditaan, onko sadan kilon penkki oikeasti kova tulos vai ainoastaan merkki siitä, että salilla on joskus tullut käytyä.

Voimailun puolella keskustelu karkaa nopeasti voimamieheen, kehonrakennukseen ja siihen, miksi perusvoiman rakentaminen tuntuu välillä unohtuvan lajispesifin hienostelun alle. Samalla ruoditaan suomalaista voimailua, penkkipunnerruksen tasoa, voimannoston sääntöjä, sumovetoa, järjettömiä penkkikaaria ja sitä, kuinka paljon sääntöjä urheilu kestää ennen kuin tuomari tarvitsee röntgennäön.

Puhutaan myös siitä, miksi yhdessä treenaamisesta on kadonnut jotain. Hyvä treeniporukka ei ole pelkästään seuraa, vaan valmennusta, kilpailua, kannustamista ja parhaimmillaan juuri se pieni ärsyke, joka pakottaa seuraavan kehitysaskeleen.

Ja kuten yleensä, siitä päästään täysin hallitusti siihen, kuinka raha ja turvallisuus ovat silottaneet urheilusta persoonat, miksi Isle of Man TT näyttää edelleen siltä miltä urheilun ehkä joskus kuuluikin näyttää, sekä siihen, miten on mahdollista elää tietämättä mitä kaikkea Arnold Schwarzenegger on tehnyt.

Jakson punainen lanka: ensin pitää olla vahva – hienostelu voidaan tehdä sen jälkeen.

"Lahjakkuus ei yksin tee maailmanluokan nostajaa, kova treeni ei yksin tee urheilijaa eikä yksittäinen hyvä valinta ratkaise lopputulosta."

Jaksossa liikutaan tuttuun tapaan läpästä voimannoston vakavampiin aiheisiin. Alussa pohditaan älykkyyttä, erikoiskykyjä ja absurdeja ”kumman ottaisit” -tilanteita, minkä jälkeen siirrytään juniorien ja subjuniorien MM-kisoihin sekä Oona Kujalan MM-pronssiin.

Iso osa jaksosta käsittelee sitä, milloin voimailijasta voidaan oikeasti puhua urheilijana. Keskustelussa rakennetaan portaita kuntovoimailijasta harrasteurheilijan kautta kansalliselle ja kansainväliselle huipulle. Mitä korkeammalle mennään, sitä enemmän myös uni, ravinto, palautuminen ja muu elämä joutuvat tukemaan harjoittelua.

Lisäksi puhutaan nuorten voimannostajien hurjasta tulostasosta, IPF:n polvilämmittimistä ja mahdollisista painoluokkamuutoksista sekä siitä, miten voimannostajalle voisi rakentaa aidosti ammattimaisen uran sponsorien, työn ja yhteistyökumppaneiden avulla.

Loppupuolella keskustelu siirtyy vastuuseen, luovuttamiseen ja nykyiseen self help -kulttuuriin. Viikon nostoissa käydään läpi kuulijoiden ja tuttujen suorituksia, Laurin leikatun käden tilannetta sekä Villen lähes 970 000 kilometriä palvellutta Mondeota.

Jakson punainen lanka: lopulta ratkaisee se, kuinka hyvin koko tekemisen kokonaisuus tukee tavoitetta.

Tällä kertaa annetaan kuuntelijoiden viedä keskustelua, kun luvassa on pitkästä aikaa Q&A. Kysymykset vievät miehet pohtimaan muun muassa työntekoa ja kouluttautumista, omia vahvuuksia ja heikkouksia, hyväksynnän hakemista sekä sitä, mitä ominaisuuksia toisissa ihmisissä arvostaa – tai ehkä vähän kadehtiikin.

Samalla selviää, valitsisiko maailmanmestaruuden voimannostossa vai keskinkertaisen mutta rahakkaan uran toisessa lajissa, millainen suhde valmentajalla pitäisi olla urheilijaansa ja miksi voimannoston ympärillä näennäisen yksinkertaisistakin asioista saadaan aikaiseksi yllättävän pitkä keskustelu.

Q&A jälkeen palataan tutummalle maaperälle. Käydään läpi juniorien MM-kisojen tapahtumia, viikon kovia nostoja ja lähestyvää Suomen vahvin mies -kilpailua. Yksi ennustus ainakin tehdään harvinaisen selväksi jo jakson nimessä.

Jesse voittaa.

Suomalaisen urheilun nykytilaa käydään läpi yleisurheilun viimeaikaisesta menestyksestä voimanostoon. Erityisesti huomio kiinnittyy siihen, että Suomen avoimen sarjan rankingien kärjessä on yllättävän vähän nuoria nostajia – mistä seuraava kansainvälisen tason sukupolvi pitäisi löytää?

Tästä syntyy ajatus voimanoston lahjakkuuksien järjestelmällisestä etsimisestä. Pohdinnassa ovat 12–15-vuotiaiden suhteellinen voima, tekniikan oppimisnopeus, räjähtävyys, kehon mittasuhteet, kehitysnopeus ja ennen kaikkea harjoitettavuus. Samalla mietitään, miten voimannostosta tehtäisiin nuorille kiinnostavampi laji ja kuinka paljon etua vuosien laadukas valmennussuhde voisi antaa.

Keskustelu karkaa lopulta koko suomalaisen koulutusjärjestelmän remonttiin: enemmän yksilöllisiä vahvuuksia, käytännön taitoja, talousosaamista ja erikoistumista – mutta myös sopivasti pakottamista tekemään asioita, joita ei aina huvita tehdä.

Lopuksi palataan työmiesvoimaan, nuorten koviin nostotuloksiin, Petran penkkipotentiaaliin sekä siihen, miksi juuri kyykky erottaa usein ne, jotka oikeasti haluavat kehittyä.