Yhdysvaltalaisen Hanya Yanagiharan Pieni elämä seuraa kolmen vuosikymmenen ajan neljän nuoren miehen, Juden, JB:n, Malcolmin ja Willemin, elämää New Yorkissa. Päähenkilöksi nousee kuitenkin Jude, jonka järkyttävä lapsuus paljastuu vähitellen.

Toinen meistä rakasti kirjaa, toinen taas vihasi sitä.

Puhumme myös päättyneestä Girls-sarjasta, kirja-alan tilasta ja ihan tosi tosi vähän Karl Ove Knausgårdin tulevasta Kesä-kirjasta.

Lue koko jakso summaus ja muista blogauksia osoitteessa www.menaiset.fi/blogit/sivumennen

Kuva: Jenny Westerhoff

Yhdysvaltalaisen Hanya Yanagiharan Pieni elämä seuraa kolmen vuosikymmenen ajan neljän nuoren miehen, Juden, JB:n, Malcolmin ja Willemin, elämää New Yorkissa. Päähenkilöksi nousee kuitenkin Jude, jonka järkyttävä lapsuus paljastuu vähitellen.

Toinen meistä rakasti kirjaa, toinen taas vihasi sitä.

Puhumme myös päättyneestä Girls-sarjasta, kirja-alan tilasta ja ihan tosi tosi vähän Karl Ove Knausgårdin tulevasta Kesä-kirjasta.

Lue koko jakso summaus ja muista blogauksia osoitteessa www.menaiset.fi/blogit/sivumennen

Kuva: Jenny Westerhoff

Tie Jonnan ja Johannan sydämeen kulkee Karl Ove Knausgårdin kirjojen kautta (kuuntele viimevuotinen keskustelumme Taisteluni-sarjasta täältä). Se tuli (taas uudemman kerran) todistetuksi, kun Sivumennen luki Knausgårdin viimeisimmän suomennetun romaanin Kevät. Se on kaunis, kaunistelematon, tarkka ja tosi kuvaus vaimon syvästä masennuksesta, perheen elämästä sairauden rinnalla ja toisaalta myös siitä, miten rakkaus joutuu koetukselle ja puolisoiden etääntyminen toisistaan alkaa. (Linda Boström Knausgårdin tuotannosta keskustelimme maaliskuussa, voit kuunnella jakson täältä.) Knausgård on mestari kuvaamaan luontoa, mestari kuvaamaan lapsuutta ja vanhemmuutta ja mestari kuvaamaan oikeastaan ihan mitä tahansa – röökiä, pikakahvia, vessassa käyntiä – joten palataan aiheeseen, kun Kesä ilmestyy!

Kevään rinnalla Jonna on lukenut toista norjalaista valkoista keski-ikäistä heteromiestä = Geir Gulliksenia, joka on kaiken kukkuraksi Knausgårdin frendi. (Aivan, juuri se sama, joka esiintyy Taisteluni-sarjassa.) Gulliksenin Kertomus eräästä avioliitosta on mainio tutkielma siitä, voiko avioliitto olla rehellinen, avoin (olematta avoin), vapaa ja tasavertainen ja samalla toimia ongelmitta. Spoiler alert! Ei voi, sanoo Gulliksenin romaani.

Avioliitosta kirjallisuudessa keskustellaan muutenkin. Ensinnäkin maailmassa on liian vähän tarinoita, joiden pääpointti ei ole saattaa nainen avioon. Mutta toisekseen sellaisia tarinoita on, kun oikein tarkalla kammalla haravoi, joten kolmanneksi hurraa! Ja ne tarinat paljastavat, että avioliitto symboloi muutakin kuin romantiikkaa.

Seuraa pitkä pätkä esseisti Rebecca Solnit -fanitusta! Make your own family! Johanna referoi Men Explain Things to Me -esseen! Huomioidaan, että kiinnostavia Solnit-haastatteluja saa lukea, kiitos naistenlehtien.

Välihuomio: Elena Ferranten Uuden nimen tarina on juuri ilmestynyt suomeksi, koko Napoli-sarja muuntuu parhaillaan 32-osaiseksi tv-sarjaksi, ja Lontoossa pyörii Napoli-kirjoihin perustuva näytelmä (jonka Johanna missasi taannoisella reissullaan pffffffffttttt) ja vähän muutakin Ferranten ympäriltä.

Jonna on katsonut Feudia, sarjaa Bette Davisista ja Joan Crawfordista. Sen biiffi on se, että kun näistä kahdesta superstarasta oli juuri tulla ystäviä, filmiyhtiö masinoi heidän välilleen kissatappelun. Sellainen PR-kikka sitten. Sivumennen paheksuu kaikkia, jotka ylläpitävät myyttiä naisista toistensa vihamiehinä, murrr.

Jakso alkaa monimutkaisilla laskutoimituksilla siitä, kuinka monta kirjaa meillä on vielä elämän aikana luettavana, ja ne saattavat mennä vähän pieleen. Tarkastuslaskenta on käynnissä!

KIRJALISTA:

Karl Ove Knausgård: Kevät (suom. Jonna Joskitt-Pöyry, LIKE)

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta (suom. Hanna Tarkka, Siltala)

Jessa Crispin: Why I am not a Feminist

Curtis Sittenfield: Eligible

Rebecca Traister: All the single ladies

Jami Attenberg: All Grown Up

Rebecca Solnit: The Mother of All Questions

Rebecca Solnit: Men Explain Things to Me

Rebecca Solnit: Hope in the Dark

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (WSOY)

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (WSOY)

Karl Ove Knausgård: Syksy (LIKE)

Karl Ove Knausgård: Talvi (LIKE)

Kuva: Cato Lein

(Knausgård-keskustelu alkaa kohdasta 20:40:)

Kuva: Cato Lein

Tie Jonnan ja Johannan sydämeen kulkee Karl Ove Knausgårdin kirjojen kautta (kuuntele viimevuotinen keskustelumme Taisteluni-sarjasta täältä). Se tuli (taas uudemman kerran) todistetuksi, kun Sivumennen luki Knausgårdin viimeisimmän suomennetun romaanin Kevät. Se on kaunis, kaunistelematon, tarkka ja tosi kuvaus vaimon syvästä masennuksesta, perheen elämästä sairauden rinnalla ja toisaalta myös siitä, miten rakkaus joutuu koetukselle ja puolisoiden etääntyminen toisistaan alkaa. (Linda Boström Knausgårdin tuotannosta keskustelimme maaliskuussa, voit kuunnella jakson täältä.) Knausgård on mestari kuvaamaan luontoa, mestari kuvaamaan lapsuutta ja vanhemmuutta ja mestari kuvaamaan oikeastaan ihan mitä tahansa – röökiä, pikakahvia, vessassa käyntiä – joten palataan aiheeseen, kun Kesä ilmestyy!

Kevään rinnalla Jonna on lukenut toista norjalaista valkoista keski-ikäistä heteromiestä = Geir Gulliksenia, joka on kaiken kukkuraksi Knausgårdin frendi. (Aivan, juuri se sama, joka esiintyy Taisteluni-sarjassa.) Gulliksenin Kertomus eräästä avioliitosta on mainio tutkielma siitä, voiko avioliitto olla rehellinen, avoin (olematta avoin), vapaa ja tasavertainen ja samalla toimia ongelmitta. Spoiler alert! Ei voi, sanoo Gulliksenin romaani.

Avioliitosta kirjallisuudessa keskustellaan muutenkin. Ensinnäkin maailmassa on liian vähän tarinoita, joiden pääpointti ei ole saattaa nainen avioon. Mutta toisekseen sellaisia tarinoita on, kun oikein tarkalla kammalla haravoi, joten kolmanneksi hurraa! Ja ne tarinat paljastavat, että avioliitto symboloi muutakin kuin romantiikkaa.

Seuraa pitkä pätkä esseisti Rebecca Solnit -fanitusta! Make your own family! Johanna referoi Men Explain Things to Me -esseen! Huomioidaan, että kiinnostavia Solnit-haastatteluja saa lukea, kiitos naistenlehtien.

Välihuomio: Elena Ferranten Uuden nimen tarina on juuri ilmestynyt suomeksi, koko Napoli-sarja muuntuu parhaillaan 32-osaiseksi tv-sarjaksi, ja Lontoossa pyörii Napoli-kirjoihin perustuva näytelmä (jonka Johanna missasi taannoisella reissullaan pffffffffttttt) ja vähän muutakin Ferranten ympäriltä.

Jonna on katsonut Feudia, sarjaa Bette Davisista ja Joan Crawfordista. Sen biiffi on se, että kun näistä kahdesta superstarasta oli juuri tulla ystäviä, filmiyhtiö masinoi heidän välilleen kissatappelun. Sellainen PR-kikka sitten. Sivumennen paheksuu kaikkia, jotka ylläpitävät myyttiä naisista toistensa vihamiehinä, murrr.

Jakso alkaa monimutkaisilla laskutoimituksilla siitä, kuinka monta kirjaa meillä on vielä elämän aikana luettavana, ja ne saattavat mennä vähän pieleen. Tarkastuslaskenta on käynnissä!

KIRJALISTA:

Karl Ove Knausgård: Kevät (suom. Jonna Joskitt-Pöyry, LIKE)

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta (suom. Hanna Tarkka, Siltala)

Jessa Crispin: Why I am not a Feminist

Curtis Sittenfield: Eligible

Rebecca Traister: All the single ladies

Jami Attenberg: All Grown Up

Rebecca Solnit: The Mother of All Questions

Rebecca Solnit: Men Explain Things to Me

Rebecca Solnit: Hope in the Dark

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (WSOY)

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät (WSOY)

Karl Ove Knausgård: Syksy (LIKE)

Karl Ove Knausgård: Talvi (LIKE)

Kuva: Cato Lein

(Knausgård-keskustelu alkaa kohdasta 20:40:)

Kuva: Cato Lein

Vuorossa suuri feminismijakso!!! Noh, yksi niistä monista, mutta nyt Johannaa ja Jonnaa puhuttavat aivan erityisen mahtavat mirkut.

Moderni feminismi on paskaa, väittää Bookslut-bloggaaja Jessa Crispin juuri ilmestyneessä Why I'm not a Feminist – a Feminist Manifesto -kirjassaan. Siksi, että se on kulutuskeskeistä lifestyle-feminismiä, jolla ajetaan vain omia individualistisia tarpeita. Feminismin ei pitäisi pelata patriarkaatin ja kapitalismin säännöillä vaan puolustaa taas vähemmistöjen ja heikompien asemaa. Me olemme innoissamme feminismin politisoitumisesta ja nostamme Jessan saman tien kaapin päälle.

Sen sijaan vanhan idolimme Chimamanda Ngozi Adichien mielipiteet transnaisista herättävät kummastusta. Samansuuntaisia ovat laukoneet edellisen sukupolven feministit, kuten vanha jäärä Germaine Greer, mutta toiset, kuten Gloria Steinem, ovat päivittäneet päänsä 2000-luvulle. Meidän mielestämme Chimamanda todistaa, ettei kukaan ole täydellinen, ei edes feministi. Oppimisprosessi tämä on kaikille.

Ennen kaikkea puhumme Roxane Gaysta ja Koko Hubarasta. Roxane Gay on supertähti, "feminismin J. K. Rowling", jonka kirjat myyvät Jenkeissä satojatuhansia, jonka luennot ovat aina täynnä ja jolla on omistautuneita faneja, mustia ja valkoisia, miehiä, naisia ja muita. Hänen juuri suomennettu esseekokoelmansa Bad Feminist on itseironinen, hauska, kivuliaan henkilökohtainen ja räyhäkkään poliittinen. Myös Ruskeat Tytöt -blogin perustajan ja -median päätoimittajan Koko Hubaran esikoisteos ponnistaa henkilökohtaisesta. Kummankin kirjat herättävät tunteita: avartavia, järkyttäviä, samastuttavia, riemastuttavia, surullisia. Samalla ne todistavat, että tunne on tietoa ja joskus myös ainoa tapa perustella asioita.

Jaksossa selviää myös, mitä eroa on kultakalan ja ihmisen keskittymiskyvyssä, mistä kirja-ala juorusi Lontoon kirjamessuilla ja miksi on ihan ok käyttää huutomerkkejä. Kirjalista alla.

JAKSOSSA MAINITUT KIRJAT:

Roxane Gay: Bad Feminist (suom. Koko Hubara, Anu Partanen, Like Kustannus)

Koko Hubara: Ruskeat Tytöt – Tunne-esseitä (Like)

Adam Alter: Irresistible: The Rise of Addictive Technology and the Business of Keeping Us Hooked

Ben Blatt: Nabokov’s fvaourite word was mauve

Jessa Crispin: Why I’m Not a Feminist: a Feminist Manifesto

Liv Strömquist: Uppgång och fall

Vuorossa suuri feminismijakso!!! Noh, yksi niistä monista, mutta nyt Johannaa ja Jonnaa puhuttavat aivan erityisen mahtavat mirkut.

Moderni feminismi on paskaa, väittää Bookslut-bloggaaja Jessa Crispin juuri ilmestyneessä Why I'm not a Feminist – a Feminist Manifesto -kirjassaan. Siksi, että se on kulutuskeskeistä lifestyle-feminismiä, jolla ajetaan vain omia individualistisia tarpeita. Feminismin ei pitäisi pelata patriarkaatin ja kapitalismin säännöillä vaan puolustaa taas vähemmistöjen ja heikompien asemaa. Me olemme innoissamme feminismin politisoitumisesta ja nostamme Jessan saman tien kaapin päälle.

Sen sijaan vanhan idolimme Chimamanda Ngozi Adichien mielipiteet transnaisista herättävät kummastusta. Samansuuntaisia ovat laukoneet edellisen sukupolven feministit, kuten vanha jäärä Germaine Greer, mutta toiset, kuten Gloria Steinem, ovat päivittäneet päänsä 2000-luvulle. Meidän mielestämme Chimamanda todistaa, ettei kukaan ole täydellinen, ei edes feministi. Oppimisprosessi tämä on kaikille.

Ennen kaikkea puhumme Roxane Gaysta ja Koko Hubarasta. Roxane Gay on supertähti, "feminismin J. K. Rowling", jonka kirjat myyvät Jenkeissä satojatuhansia, jonka luennot ovat aina täynnä ja jolla on omistautuneita faneja, mustia ja valkoisia, miehiä, naisia ja muita. Hänen juuri suomennettu esseekokoelmansa Bad Feminist on itseironinen, hauska, kivuliaan henkilökohtainen ja räyhäkkään poliittinen. Myös Ruskeat Tytöt -blogin perustajan ja -median päätoimittajan Koko Hubaran esikoisteos ponnistaa henkilökohtaisesta. Kummankin kirjat herättävät tunteita: avartavia, järkyttäviä, samastuttavia, riemastuttavia, surullisia. Samalla ne todistavat, että tunne on tietoa ja joskus myös ainoa tapa perustella asioita.

Jaksossa selviää myös, mitä eroa on kultakalan ja ihmisen keskittymiskyvyssä, mistä kirja-ala juorusi Lontoon kirjamessuilla ja miksi on ihan ok käyttää huutomerkkejä. Kirjalista alla.

JAKSOSSA MAINITUT KIRJAT:

Roxane Gay: Bad Feminist (suom. Koko Hubara, Anu Partanen, Like Kustannus)

Koko Hubara: Ruskeat Tytöt – Tunne-esseitä (Like)

Adam Alter: Irresistible: The Rise of Addictive Technology and the Business of Keeping Us Hooked

Ben Blatt: Nabokov’s fvaourite word was mauve

Jessa Crispin: Why I’m Not a Feminist: a Feminist Manifesto

Liv Strömquist: Uppgång och fall

Sivumennen sukeltaa eteläkorealaisen Han Kangin romaaniin. Omaääninen ja vaikuttava Vegetaristi (suom. Sari Karhulahti, Gummerus) palkittiin viime vuonna Bookerilla, eikä syyttä. Puhumme paljon siitä, kuinka kirja saa ymmärtämään hulluutta (niin sanottua) ja vieroksumaan normaaliutta (niin sanottua) ja miten mekin oikeastaan haluaisimme olla puita. Jos ihmisenä oleminen välillä väsyttää, tämä kirja on sinulle.

Podcastin aluksi Johanna analysoi Lahden mm-kisat uudesta näkökulmasta. Jonna on kanavoinut omia aggressioitaan elokuvateatterissa Loganin kanssa ja tietää nyt, milloin on aika fiktiiviselle väkivallalle. Hyllynlämmittäjä etenee, kun Johanna on lukenut Emmi Itärannan Teemestarin kirjan, josta lyhyesti täällä. Uutisosiossa tiedämme kertoa, että Edward St Aubynin Patrick Melrose -sarjaa ollaan televisioimassa ja sarjan pääosaan on valittu täydellinen Benedict Cumberbatch. Rumpujen pärinää!

Ikiteema rakkaus kiehtoo aina. Tällä kertaa gurunamme on On Being podcastin vieraana ollut kirjailija, filosofi Alain de Botton, joka puhuu viisaita. Tämä saa Jonnan tavoittelemaan kyllin hyvää parisuhdetta ja Johannan tunnustamaan, että rakkaudessa hän on huono. Entä miksi de Bottonin mukaan joskus suurin rakkauden teko on jättää ihminen rauhaan eikä yrittää saada häntä parisuhteeseen? Kuuntele ja tiedä.

Kuva: Park Jaehong

Sivumennen sukeltaa eteläkorealaisen Han Kangin romaaniin. Omaääninen ja vaikuttava Vegetaristi (suom. Sari Karhulahti, Gummerus) palkittiin viime vuonna Bookerilla, eikä syyttä. Puhumme paljon siitä, kuinka kirja saa ymmärtämään hulluutta (niin sanottua) ja vieroksumaan normaaliutta (niin sanottua) ja miten mekin oikeastaan haluaisimme olla puita. Jos ihmisenä oleminen välillä väsyttää, tämä kirja on sinulle.

Podcastin aluksi Johanna analysoi Lahden mm-kisat uudesta näkökulmasta. Jonna on kanavoinut omia aggressioitaan elokuvateatterissa Loganin kanssa ja tietää nyt, milloin on aika fiktiiviselle väkivallalle. Hyllynlämmittäjä etenee, kun Johanna on lukenut Emmi Itärannan Teemestarin kirjan, josta lyhyesti täällä. Uutisosiossa tiedämme kertoa, että Edward St Aubynin Patrick Melrose -sarjaa ollaan televisioimassa ja sarjan pääosaan on valittu täydellinen Benedict Cumberbatch. Rumpujen pärinää!

Ikiteema rakkaus kiehtoo aina. Tällä kertaa gurunamme on On Being podcastin vieraana ollut kirjailija, filosofi Alain de Botton, joka puhuu viisaita. Tämä saa Jonnan tavoittelemaan kyllin hyvää parisuhdetta ja Johannan tunnustamaan, että rakkaudessa hän on huono. Entä miksi de Bottonin mukaan joskus suurin rakkauden teko on jättää ihminen rauhaan eikä yrittää saada häntä parisuhteeseen? Kuuntele ja tiedä.

Kuva: Park Jaehong

Uuden podcast-jakson pääkirjana on ruotsalaisen Linda Boström Knausgårdin Tervetuloa Amerikkaan (suom. Petri Stenman, LIKE). August-palkintoehdokkaana ollut kirja on sivumäärältään pieni, mutta syvyyttä siinä on sitäkin enemmän. Kirja kertoo tytöstä, joka lakkaa puhumasta, ja se kertoo perheestä, jonka äiti vakuuttaa olevan valoisa. Mutta onko valoisuus vain kulissi? Boström Knausgård on alkujen ja loppujen kirjailija, taidokas tyylittelijä, joka osaa summata täydellisesti, missä piilee yön hohto.

Sitä ennen Sivumennen kilauttaa lasit yhteen, sillä podcast on vuoden ikäinen. Onnea meille!

Jonna on viime aikoina lukenut kuuntelemalla George Saundersin moniäänistä teosta Lincoln in the Bardo ja tunnustaa tippuneensa kärryiltä. Tulevaisuuden äänikirja onkin siis vähän liikaa. Girls on naulinnut Johannan taas kerran ruudun ääreen. Lähetämme Lena Dunhamille etäihailua ja -rakkautta, sillä hän tekee sen, mistä Hollywoodissa vielä haaveillaan: hän kirjoittaa itselleen sekä inhorealistisen naishahmon että komeita kundeja. Girlsissä vilahtaa tuttu kirjankansi niin kuin monessa muussakin sarjassa. Mitä se viestii – vai viestiikö mitään?

Lisäksi Jonna on tutustunut taiteilijanaisiin, jotka on pyyhitty pois historiankirjoituksesta, ja huomaa ilokseen, että näitä naisia tuodaan nyt esiin museoissa ja kirjoissa. Sivumennen pohtii myös Yhdysvalloissa käynnistynyttä keskustelua siitä, mitä tehdä, kun tunnettu vihapuhuja haluaa julkaista kirjan.

Jaksossa mainitut kirjat:

Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan (suom. Petri Stenman, LIKE)

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi)

Stieg Larsson: Millennium-sarja (WSOY)

Karl-Ove Knausgård: Taisteluni-sarja (LIKE)

Riitta Konttinen: Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa (Siltala)

Kuva: Cato Lein

Uuden podcast-jakson pääkirjana on ruotsalaisen Linda Boström Knausgårdin Tervetuloa Amerikkaan (suom. Petri Stenman, LIKE). August-palkintoehdokkaana ollut kirja on sivumäärältään pieni, mutta syvyyttä siinä on sitäkin enemmän. Kirja kertoo tytöstä, joka lakkaa puhumasta, ja se kertoo perheestä, jonka äiti vakuuttaa olevan valoisa. Mutta onko valoisuus vain kulissi? Boström Knausgård on alkujen ja loppujen kirjailija, taidokas tyylittelijä, joka osaa summata täydellisesti, missä piilee yön hohto.

Sitä ennen Sivumennen kilauttaa lasit yhteen, sillä podcast on vuoden ikäinen. Onnea meille!

Jonna on viime aikoina lukenut kuuntelemalla George Saundersin moniäänistä teosta Lincoln in the Bardo ja tunnustaa tippuneensa kärryiltä. Tulevaisuuden äänikirja onkin siis vähän liikaa. Girls on naulinnut Johannan taas kerran ruudun ääreen. Lähetämme Lena Dunhamille etäihailua ja -rakkautta, sillä hän tekee sen, mistä Hollywoodissa vielä haaveillaan: hän kirjoittaa itselleen sekä inhorealistisen naishahmon että komeita kundeja. Girlsissä vilahtaa tuttu kirjankansi niin kuin monessa muussakin sarjassa. Mitä se viestii – vai viestiikö mitään?

Lisäksi Jonna on tutustunut taiteilijanaisiin, jotka on pyyhitty pois historiankirjoituksesta, ja huomaa ilokseen, että näitä naisia tuodaan nyt esiin museoissa ja kirjoissa. Sivumennen pohtii myös Yhdysvalloissa käynnistynyttä keskustelua siitä, mitä tehdä, kun tunnettu vihapuhuja haluaa julkaista kirjan.

Jaksossa mainitut kirjat:

Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan (suom. Petri Stenman, LIKE)

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (Tammi)

Stieg Larsson: Millennium-sarja (WSOY)

Karl-Ove Knausgård: Taisteluni-sarja (LIKE)

Riitta Konttinen: Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa (Siltala)

Kuva: Cato Lein