Sivumennen

Nostalgia vaivaa Jonnaa ja Johannaa. Mutta miksi entisaikojen haikailusta tuntee aina häpeää? Onko nostalgisointi aina vaarallista vai voiko siinä itää mahdollisuus vastarintaan ja “nykymenon” kyseenalaistamiseen?

Sally Rooneyn uudessa Kaunis maailma, missä olet -romaanissakin haikaillaan mennyttä ja sen kauneutta, tosin kaipauksen ristiriitaisuuden tunnistaen.

Nostalgia vaivaa Jonnaa ja Johannaa. Mutta miksi entisaikojen haikailusta tuntee aina häpeää? Onko nostalgisointi vaarallista vai voiko siinä itää mahdollisuus vastarintaan ja “nykymenon” kyseenalaistamiseen?
 Sally Rooneyn uudessa romaanissakin haikaillaan mennyttä, kauniimpaa maailmaa. 

Me puolestaan ihailemme Rooneyn päätöstä pysyä valitsemassaan maailmassa.



“Aikakausi, nykyinen. Tuomitkaa ankarasti. Valittakaa sen epärunollisuutta.” 
Gustave Flaubert vuonna 1870

LUE


Sally Rooney: Kaunis maailma, missä olet  (Suom. Cristina Sandu, Otava)


Antto Vihma: Nostalgia – teoria ja käytäntö (Teos)


***


Jonathan Franzen: Crossroads (Suom. Raimo Salminen, Siltala)

Annie Ernaux: Vuodet (Suom. Lotta Toivanen, Gummerus)

Kuva: Andrew Wyethin Christina's World

Sivumennen ruotii And just like thatia kahden ensimmäisen jakson perusteella, ikävöi Samanthaa mutta on positiivisesti yllättynyt. Miksi alkuperäissarjan epärealismi alkaakin näyttää realismilta? Jaksossa keskustellaan pitkään ja hartaasti ulkonäöstä: Onko kapea kauneuskäsitys sittenkään onnistunut pilaamaan ihmisten rakkauselämää? Mitä Darwin ymmärsi eläinten kauneuskäsityksestä? Voiko nuorta kehoa katsoa seksualisoimatta?

Sivumennen ruotii And just like thatia kahden ensimmäisen jakson perusteella, ikävöi Samanthaa mutta on positiivisesti yllättynyt. Miksi alkuperäissarjan epärealismi alkaakin näyttää realismilta? Jaksossa keskustellaan pitkään ja hartaasti ulkonäöstä: Onko kapea kauneuskäsitys sittenkään onnistunut pilaamaan ihmisten rakkauselämää? Mitä Darwin ymmärsi eläinten kauneuskäsityksestä? Voiko nuorta kehoa katsoa seksualisoimatta?

Kazuo ishiguron uuden romaanin rakastettava kertoja Klara herättää Johannassa ja Jonnassa hämmentäviä tunteita. Osaako keinoäly tunnistaa tunteita ja tehdä yhtestyötä pian ihmistä paremmin? Onko koneen kehittämä luonnonusko merkki korkeamman tavan olemisesta ihmisellekin? Marraskuu on ollut syvien tunteiden aikaa myös Politiikka-Suomi -sarjan ansiosta. Mitä lamajakson myötä paljastui Johannalle omasta lapsuudenperheestä, ja miksi Jonna saavutti suurimman poliittisen voittonsa teini-iässä. Entä mikä yhdistää Jyrki Kataista ja Kazuo Ishiguroa?

LUE:

Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko (Tammi, suom. Helene Bützow)

Jeanette Winterson: 12 bytes

KATSO:

Politiikka-Suomi (Yle Areena)

Kuva: Jane Bown

Kazuo ishiguron uuden romaanin rakastettava kertoja Klara herättää Johannassa ja Jonnassa hämmentäviä tunteita. Osaako keinoäly tunnistaa tunteita ja tehdä yhtestyötä pian ihmistä paremmin? Onko koneen kehittämä luonnonusko merkki korkeamman tavan olemisesta ihmisellekin? Marraskuu on ollut syvien tunteiden aikaa myös Politiikka-Suomi -sarjan ansiosta.

Sivumennen ihailee Leea Klemolan absurdia hysteriaa ja joutuu toteamaan, että Theodor Adornon 60-lukuiset ajatukset oikeistoradikalismista pätevät edelleen. Jonna ja Johanna ovat lukeneet Karl Ove Knausgårdin Aamutähden, tuntevat helpotusta ja lankeavat ilolla halpoihin kaupallisiin kikkoihin. Entä miksi voidaan perustellusti väittää, että Knausgårdilla on trendinenää?

Kuva: Nina E. Rangoy

Sivumennen ihailee Leea Klemolan absurdia hysteriaa ja joutuu toteamaan, että Theodor Adornon 60-lukuiset ajatukset oikeistoradikalismista pätevät edelleen. Jonna ja Johanna ovat lukeneet Karl Ove Knausgårdin Aamutähden, tuntevat helpotusta ja lankeavat ilolla halpoihin kaupallisiin kikkoihin. Entä miksi voidaan perustellusti väittää, että Knausgårdilla on trendinenää?

Autofiktiokeskustelu käy taas kuumana, ja keskustelu pyörii taas tekijöissä. Mistä se kertoo, että jumitumme aina moralistis-eettisiin vaatimuksiin emmekä keskustele kirjoista itsestään? 

Puhumme myös White Lotus ja Morning Show -sarjojen tavasta käsitellä etuoikeuksia ja vallankäyttöä. Entä miksi vaadimme epärealistisia voimaantumistarinoita tai kehityskertomuksia, kun todellisuus todistaa toista?

Lopuksi intoillaan amerikkalaisen Mary Karrin ysärimuistelmateoksesta Valehtelijoiden kerho, joka näyttää että aika usein hyvin kerrottu tarina on totuutta tärkeämpi.

(huom! Emmekä mainitse sanallakaan hänen erästä tunnettua törkimyspoikaystäväänsä.)

Lue:

Laura Malmivaara: Vaiti (Otava)

Mary Karr: Valehtelijoiden kerho (suom. Jaana Iso-Markku, Otava)

Katso:

White Lotus (HBO)

Morning Show (Apple)

Autofiktiokeskustelu käy taas kuumana, mutta keskustelu pyörii taas tekijöissä. Emmekö osaa keskustella taiteesta kun jumitamme vain moralistis-eettisissä vaatimuksissa?

Miksi vaadimme myös tv-sarjoilta epärealistisia voimaantumistarinoita tai kehityskertomuksia, vaikka todellisuus näyttää päinvastaista? Puhumme myös White Lotus ja Morning Show -sarjojen tavasta käsitellä etuoikeuksia ja vallankäyttöä. Lopuksi Jonna intoilee myös amerikkalaisen Mary Karrin muistelmista Valehtelijoiden kerho, joka näyttää että joskus hyvin kerrottu tarina on totuutta tärkeämpi.