SOScast

SOScastin vieraina suurperheen vanhemmat Siiri ja Antti Railio sekä SOS-Lapsikylän E-kumppani Laura Klemetti.

Laura Klemetti jakaa kolme ajankohtaista vinkkiä vanhemmille erityisesti jaksamiseen ja hyvinvointiin liittyen.

Millaisia jälkiä lapsuudessa ja nuoruudessa koettu yksinäisyys voi jättää? Miten ottaa puheeksi lapsen yksinäisyys?

SOScastissa Johanna Virtasen vieraina ovat toimittaja-juontaja ja sosiaalisen median vaikuttaja Laura Haimila sekä SOS-Lapsikylän kehittämissuunnittelija Tuula Ylänne.

Keskustelua käydään myös mm. yksinäisyyden normalisoimisesta ja pysyvien ihmissuhteiden luomisesta. Jaksossa kuulet myös, millainen merkitys Lauran perheellä ja erityisesti siskosuhteella on ollut hänen lapsuudessaan.

Mitä tukiperheenä toimiminen tarkoittaa? Kuka tukiperheeksi

SOS-Lapsikylän tukiperhetoiminnan ohjaaja Satu Hakanen ja tukiperheenä toiminut vaikuttaja Inari Fernández keskustelevat tukiperhetoiminnasta ja sen eroista sijaisperheenä toimimiseen SOScastin juontaja Johanna Virtasen kanssa.

”Tukiperheenä eletään normaalia perhearkea, yhdellä lapsella täydennettynä”, sanoo Inari Fernandez.

Jaksossa Inari kertoo omista kokemuksistaan tukiperheenä ja siitä, miten perheen biologiset lapset reagoivat säännöllisesti perheessä vierailleeseen lapseen.

Jakso on tarkoitettu juuri sinulle, joka olet harkinnut tukiperheeksi ryhtymistä!

Perhe voit olla sinä! Lue lisää: tuleperheeksi.fi

Kuka sopii sijaisperheeksi? Mitä sijaisperheenä toimiminen

Näistä asioista keskustelee SOScastin juontaja Johanna Virtanen vieraidensa SOS-Lapsikylän palveluvastaava Mirka Alasen ja sijaisvanhempana toimivan Katjan kanssa.

SOScastin jaksossa kuulemme, miten Katja puolisoineen päätyi

Jakso on tarkoitettu juuri sinulle, joka olet harkinnut sijaisperheeksi ryhtymistä!

Perhe voit olla sinä! Lue lisää tuleperheeksi.fi

Tämänkertaisessa SOScastin jaksossa SOS-Kehittäjänuoret ovat vallanneet studion. SOS-Kehittäjänuorten vertaisohjaaja Jasminilla on vieraana sosiaalisen median vaikuttaja ja artistimanageri Peppi Puljujärvi, ja lastensuojelun kokemusvaikuttaja Jan.

Peppi Puljujärvellä on omakohtaisia kokemuksia lastensuojeluun liittyvästä stigmasta. Hänet huostaanotettiin 6-vuotiaana ja on vuoden lastenkodissa asumisen jälkeen kasvanut sijaisperheessä. Jaksossa Peppi kertoo Janille ja Jasminille mieleensä jääneistä kipeistäkin muistoista ja kommenteista, kertoo vinkkejä aikuistumiseen Janille ja muille samankaltaisista taustoista tuleville nuorille, sekä kuvailee sijaisäitiään uskomattomaksi naiseksi.

Aikuisuudessa hän on kääntänyt kokemuksiaan lastensuojelun piirissä voimavaraksi. ”Mä en oo ikinä tiennyt et mitä mun vanhemmat haluu, vaan mä oon mennyt sinne mikä mua on itseäni kiinnostanut. Kukaan ei pakota tai odota multa mitään.”

Kuuntele räppäri Uniikin, ministeri Maria Ohisalon, Pia "Supernanny" Penttalan ja muiden aiemmissa SOScast-jaksoissa vierailleiden tuttujen suomalaisten tarinoita lapsuuden kannattelevista kohtaamisista! Kuka hurjasteli isoäidin kanssa polkupyörällä ja kuka sai äidiltä varauksetonta tukea, kun kiusattiin? Tarinoiden pohjalta lapsuuden kannattelevien kohtaamisten merkityksestä keskustelevat SOS-Lapsikylän Kati Palsanen ja Johanna Virtanen. Jakso on myös viimeinen, jota hostaa podcastin perustaja Kati Palsanen - kiitos yhteisistä vuosista Kati!

Osallistu jakson keskusteluun jakamalla somessa oma kannattelevien kohtaamisten tarinasi! Katso tarkemmat ohjeet kannatellaan.fi

Valokuvaaja, toimittaja ja dokumentaristi Meeri Koutaniemi on Kati Palsasen vieraana #kannatellaan-teemaisessa SOScast-jaksossa. Jaksossa kuulemme kannattelevien kohtaamisten merkityksestä ja siitä, millaiset kohtaamiset ovat erityisesti jääneet Meeri Koutaniemen mieleen.

”Kaikki kohtaaminen on hyvin kannattelevaa, kun se tähtää siihen, että haluamme kuulla ja nähdä toisemme. Siihen välttämättä tarvita edes yhteistä kieltä.”, Meeri kertoo.

Ile Uusivuori on maaliskuussa Kati Palsasen vieraana SOScastissa Jaksossa hän antaa vinkkejä ruuhkavuosia eläville vanhemmille.

Uusivuori kuvaa keinot, joilla hän puolisonsa Marja Hintikan kanssa, saa kahden yrittäjävanhemman ja kolmen lapsen kiireisen arjen toimimaan.

Ile Uusivuoren ja Marja Hintikan arkea rytmittävät viikoittaiset parisuhdepalaverit. Palaverin avulla he kartoittavat tulevan viikon menot, lasten tarpeet, työhön liittyvät kiireet ja muut vanhemmuuteen liittyvät metatyöt, kuten uusien kurahousujen tai kaverisynttäreiden lahjojen hankinta.

”Jos sä hoidat ne kurahousut, niin sä hoidat sen alusta loppuun. Eli toisin sanoen sä mittaat sen jalan, sä meet hakemaan ne jostain, ja sä tuot ne valmiina pakettina.”

Uusivuori kertoo, kuinka tämän avulla työmäärä pysyy reiluna kummallekin, ja molemmat ovat perillä toistensa työtaakasta.

Systemaattisuus, selkeät säännöt ja rutiinit ovat läsnä Uusivuoren ja Hintikan arjessa paitsi lasten hyvinvoinnin, myös vanhempien jaksamisen vuoksi. Säännöissä korostuvat ihmisyyteen liittyvät näkökulmat, toisen huomioon ottaminen ja käytöstavat, kuten kiittäminen ja anteeksipyyntö oikeassa paikassa sekä läsnäolo keskustellessa muille.

Sääntöjen avulla Uusivuori ja Hintikka toivovat myös kasvattavansa lapsistaan ahkeria ja itsenäisiä aikuisia.

”Jos sä haluat jotain, sen eteen pitää tehdä töitä. Ja se ei siltikään ole reilua, se ei ole mikään tae siitä, että asioita tapahtuu.”

Keskustelua aiheuttaa myös muun muassa sosiaalinen media, niiden koukuttavat algoritmit ja kaverisuhteiden siirtyminen virtuaaliseen maailmaan.

Ruuhkavuodet sekä vanhemmuuden ilot ja haasteet ovat aiheina, kun Kati Palsasella on SOScastissa vieraana Ile Uusivuori. Hän esittelee itsensä median sekatyöläiseksi ja kolmen lapsen isäksi.

Uusivuori ja hänen puolisonsa Marja Hintikka pyörittävät arkea paljolti kaksistaan. Kahden kiireisen yrittäjänvanhemman ja kolmen aktiivisesti harrastavan lapsen arjen hallinta vaatikin korkeamman tason Exceliä.

”Sitä vaan yritetään pitää itsemme pinnalla”, kuten Uusivuori kiteyttää. 

Hän muistelee, kuinka tuttava sanoi hänelle esikoisen juuri synnyttyä, että pitää olla itselleen armollinen. Uusivuori sanoo yrittävänsä muistaa tätä, kun potee huonoa omatuntoa yhdestä ja toisesta arjessa. Hän myös yrittää tietoisesti muistaa nauttia vilskeestä.

”Pelkään, että tämä aika suhahtaa ohi liian nopeasti”.

Jo lähes aikuisten teinilasten äiti Kati Palsanen komppaa tätä, ja sanoo, että kannattaa nauttia jokaisesta ruuhkavuosien päivästä, koska niitä tulee ikävä.

Uusivuori ja Palsanen keskustelevat myös siitä, miten vanhemmuus tavallaan on haasteineen sama kaikille, mutta samalla joidenkin lähtökohdat ja arki voivat olla haastavampia, kuten esimerkiksi joillakin yksinhuoltajilla.

Parasta isyydessä on Ile Uusivuoren mukaan kepeät yhdessäolon hetket, jossa perhe on yhdessä, vaikka kaikki puuhastelisivatkin omiaan.

Hän on asettanut tavoitteita jo isovanhemmuudelleen.

”Mä haluan olla hands-on faija ja joskus sitten pappa. Sellainen, joka hoitaa yön yli pieniä vauvoja, vaikka harmaantuneenakin. Sellainen läsnäoleva isovanhemmuus on yksi hienoimmista asioista, minkä pystyy tekemään.”

Hän toteaa, että lapset kaipaavat jatkuvuutta, sitä että joku on vanhempi kuin heidän vanhempansa. Sellaisia ihmisiä, jotka tuovat heidän elämäänsä turvaa ja rauhaa.

”Niin kuin mun mummi. Hän tuli välillä Lohjalta kolmella bussilla hoitamaan mua kun olin kipee. Mulle on jäänyt sellainen fiilis, että hän tykkäsi olla mun kanssa.”

Ukrainan sota on taas ollut paljon otsikoissa, kun sodan syttymisestä on kulunut vuosi. Kaipaatko konkreettisia vinkkejä siihen, miten käsitellä sotaa lapsen kanssa?

Keskustelussa SOS-Lapsikylän ehkäisevän työn johtajan Kati Palsasen kanssa Mika Aaltola toteaa, että aikuisten tulisi muistaa, että lapset ovat aikuisia konkreettisempia ja ottavat asiat kirjaimellisesti. Sanavalintoja ja kielenkuvia kannattaa miettiä tarkkaan.

Oletuksena on, että lapset ovat sodasta kuulleet, ja ehkä murehtivat asiaa, vaikka eivät sitä aikuisille näytä.

”Kaikilla ihmisillä on taipumus pyrkiä vähän suojelemaan toisia. Myös lapsilla on tämä, että he eivät halua huolestuttaa. Tässä maailmanajassa ne huolenaiheet pitää tuoda kontekstiin ja päästä purkamaan niitä, ettei jää niitä märehtimään.”

Konkreettisena esimerkkinä Aaltola mainitsee, että ehkä ei aamiaispöydässä kannata ainakaan joka aamu katsoa uutisia, vaan voi olla parempi valita toinen kanava.

Myös tekeminen on tärkeää, eli se, että kertoo ja osoittaa lapsille, että aktiviinen osallistuminen yhteiskuntaan ja hyväntekeväisyyteen saa aikaan asioita ja, että se tuntuu hyvältä. Lapset voi myös ottaa mukaan hyväntekeväisyystoimintaan.

Aaltola painottaa myös arjen rutiinien tuomaa turvaa, jos ympärillä oleva maailma tuntuu turvattomalta.

Hän nostaa myös sen, miten aikuisten puhe Venäjästä ja venäläisistä voi vaikuttaa lapsiin, varsinkin ajatellen Suomessa asuvia venäläistaustaisia ihmisiä-

”Se on sellaista perusihmisenä olemista, miten me maailman näemme. Voimme epäinhimillistää ilmiöitä mutta ihmisten epäinhimillistäminen ei ehkä ole järkevin tie.”

Kuuntele koko jakso: