Jos työehtosopimuksesta ei päästä yhteisymmärrykseen, päätyvät työmarkkinaosapuolet valtakunnansovittelijan neuvottelupöytään. Sopimukset ovat lopulta osapuolten välisiä kompromisseja, joita lähdetään rakentamaan niiden asianhaarojen ympärille, joista ollaan jokseenkin samaa mieltä. Tavoitteita tuodaan neuvottelupöytään kasapäin, mutta sovittelijan tehtävänä on löytää sopimusten punainen lanka.
Vieraana jaksossa on valtakunnansovittelija Anu Sajavaara. Mikä on ollut yllättävintä, jota valtakunnansovittelijan rooli on Anulle opettanut? Mitkä ovat niitä käytännönläheisiä kohtia, joihin sopimustekstejä kirjoittaessa pitäisi kiinnittää huomiota? Kuinka saadaan aikaan yhteistyön henkeä ja kuinka ratkaisuja uusien mallien luomiseen voidaan rakentaa? Miten ylipäätään työmarkkinajärjestelmää voitaisiin rakentaa uudella asenteella?