Sananvapauden merkitys alkoi kasvaa Euroopassa 1600-luvulla porvariston nousun myötä. Kauppiaiden ja käsityöläisten sujuva ammatinharjoitus vaati jossain määrin vapaata ilmaisun vapautta.

Ruotsin suurvalta-aseman menetys 1700-luvun alussa johti kuninkaan vallan heikkenemiseen ja tämä loi edellytykset laajenevalle sananvapaudelle. Merkittävä virstanpylväs oli vuoden 1766 painovapauslaki, joka vapautti ennakkosensuurista kaiken paitsi uskonnolliset ja ulkomaiset painotuotteet. Laki toisin kumottiin muutaman vuoden päästä. Autonomian aikana sananvapauden rajat vaihtelivat suuresti sen mukaan kuinka vahva kulloinenkin tsaari oli ja kuinka vahva on Venäjän lainsäädännön yhtenäistämishalu oli. 1800-luvun loppua kohti suomalaisten sanomalehtien määrä kasvoi mutta samalla lisääntyivät myös sensuuritoimet.

Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen on tutkinut Suomen sananvapauden kehitystä. Hän ei pidä nykyistä aikaa sananvapauden kannalta mitenkään erityisen poikkeuksellisena. Monet nykyaikana hämmästellyt ilmiöt ovat tuttuja historiasta. Sisällissodan aikana harrastettiin räikempää vihapuhetta kuin nykyään. Valelehdistöstä puhuttiin Saksassa jo 1800-luvulla. Someaikana uutta on se, että tavallisen kansalaisen mielipide tai kannanotto voi saada nopasti hyvn laajan yleisön.