Suomalaisuudella on vahva osansa suomen romanien kulttuurissa. Monet perheet ovat asuneet Suomessa monen sukupolven ajan ja myös Ruotsiin muuttaneet vaalivat suomen kieltä ja suomalaisia perinteitä jo kolmannessa polvessa.

Göteborgin, Romano Center Västin johtaja Domino Kai kutsui romaniasiantutija Diana Nymanin ja romaniseniorin Marita Buskin keskustelemaan saman pöydän ääreen suhteesta Suomeen.

Suomen romanit kuuluvat Ruotsissa kahteen kielivähemmistöön. Sekä romani chib että suomen kieli ovat tärkeitä. Kulttuurin suhteen Suomi on monen sydämen kotimaa, toisille se on Ruotsi.

Palmin perhe palasi puoli vuotta sitten Ruotsiin tuskastuttaan "mannetteluun" Suomessa. Janette ja Dimitri löysivät uuden kodin Enköpingistä. Susanna Hedman on asunut koko ikänsä Enköpingessä ja arvioi, että rasismia on myös Ruotsin puolella. Rasismi näytetään Suomessa suoremmin.

Muuttokynnys Ruotsin ja Suomen välillä on matala. Aina voi pohtia vaikkapa, kummassako maassa lapset saavat tasa-arvoisimman koulunkäynnin.

Monet Ruotsissa asuvat romanit kuuluvat helluntaisaurakuntiin tai muihin vapaakirkkoihin ja ovat kiinteästi mukana kirkkojensa toiminnassa. Orvo Grönforsin usko ei lopu kirkon ovelle.

Hän on mukana Finska Filadelfiassa, eli suomalaisessa helluntaiseurakunnassa. Hän kuvaa elävänsä myös arkipäivänsä uskossa. Työkseen Orvo Grönfors auttaa kodittomia.

Lait antavat tukea mutta samalla rasismi muuttaa muotoaan. Diana Nyman ja Domino Kai ovat tehneet yhteistyötä yli kaksikymmentä vuotta. Työkenttänä romaniasiat sekä ihmisoikeuskysymykset yleensä.

He ovat toimineet romaniasioissa monella tasolla. Toisinaan keskusteluja on käyty Brysselissä tai Ruotsissa ministeritasolla, välillä kunnissa ja väliin syrjinnän uhrina on ollut neuvottelija itse.

Kahteen viime vuosikymmeneen mahtuu vähemmistölaki ja nyt vuoden 2019 alusta myös sen tarkennukset. Sekä Domino Kai että Diana Nyman arvioivat vähemmistölaista kertomisen tärkeäksi osaksi työtään.

- Se joka tietää, sillä on myös vastuu, Domino Kai sanoo.

Samalla molemmat painottavat, että monet romanit kokevat edelleen suoranaista rasismia.

Vierailemme eskilstunalaisessa ravitallissa, jossa on ennenkin kuultu tarina jos toinenkin. Aarne Schwarts, 70 v. ja Marko Taimi 35 v., joka ei ole romani, ovat olleet kavereita monta vuotta. Heitä yhdistää hevoset ja karaoke.

Kaverukset sattuivat juttusille kuusi vuotta sitten Enköpingin karaoketansseissa ja sen jälkeen heille on siunaantunut neljä hevosta ja Markolle karaokekuninkuus. Aarne tuntee tätä nykyä Markon vaimon ja lapsen hyvin ja sai jouluksi sukat Markon anopilta.

Aarnella on sekä ravi- että muusikkotaustaa. Nykyään Markokin osaa aiheista yhtä sun toista, arvioi Aarne.

Marko Grönfors ja Richard Nyman ovat molemmat kunnan työntekijöitä, jotka arjessaan auttavat romaneja pois syrjäytyneisyydestä.

Työelämässäkin voi säilyttää perinteensä

Avunhakijat tarvitsevat neuvojen lisäksi rohkaisua ja keskusteluja itselleen sopivan tien löytämiseen.

Kun sekä työntekijä että työnantaja haluavat joustaa, löytyy monelle pysyvä työpaikka. Käskyttämällä työillistäminen ei sen sijaan onnistu, arvioivat Marko Grönfors ja Richart Nyman.

Lattjo dives, hyvää päivää!

Aino ja Orvo Grönfors ovat molemmat aiemmin opettaneet romani chib -suomalaista murretta, eli kaalon kieltä.

Nyt kumpikaan ei toimi enää opettajana, vaikka romanikieli on edelleenkin sydämen asia.

Myös suomen kieli on ollut Grönforsien perheessä aina tärkeä.

Tällä hetkellä he ovat huolestuneita molempien kielien vuoksi. Englanti ja ruotsi valtaavat alaa nuorten arjessa ja vähemmistökielten oppimiseen ei tahdo riittää motivaatiota.

Enköpingissä Palmien keittössä pohditaan tulevaisuutta. Koululaiset Allan Palm, Roni Palm, Alvari Palm, Rainer Hedman Törmä ja Robertino Hedman Törmä pohtivat, kuinka pysyä hyvänä ihmisenä, kun ympäristö aina epäilee.

Yhteisiä kokemuksia vaikkapa kaupasta poisajamisesta on jokaisella. Suomessa on kutsuttu manneksi ja Ruotsissa jouduttu koulussa silmätikuksi.

Kaikki ovat kokeneet rasismia. Kuitenkin kaikkien yhteinen ohje muille romaninuorille on: Käy koulusi loppuun. Vapaa-ajanohjaaja Susanna Hedman juttelee nuorten kanssa tulevaisuudesta keittiönpöydän ääressä. Keskustelu kääntyy pian heidän kohtaamiinsa ennakkoluuloihin.

Tukholman eteläpuolella, Farstassa Tubenin ompelukerhossa 15 romaninaista opettaa toisilleen perinneasun ompeluun kuuluvia työtapoja. Tärkeä osa toimintaa ovat keskustelu, yhdessäolo sekä toistensa tukeminen.

Tällä kertaa kahvikeskusteluun osallistui hankkeenvetäjä Diana Nyman, Anita Moderus ja Fanni Hagert. Yksi yhteinen huolenaihe on nuorten romanien pääsy työmarkkinoille.