Lauttamatkan tunnelmia Perämerellä. Jäät kolisevat vielä väylällä lauttaan, pääsiäisen aikaan on vielä jäälauttoja ja kiintojäätäkin. Merimetsot istuvat vapaamatkustajina jäällä.

Herkkutatin poiminta Hailuodossa on kiinnostavaa, vähän yksinäistäkin. Heinä-elokuun vaihteessa noin neljän viikon aikana. Vain metsä on minulla monesti seurana. Poimiminen tuo mieleen luontoon liittyviä asioita, joita pohdiskelen aivan valtavien herkkutattien löytämisen lomassa. Saalis taisi olla reilut viisi kiloa herkkua. Tulin pohtineeksi pahkojen kasvua ja metsänhakkuuta. Isojen mäntyjen kaatamisen filosofiaa todetakseni, että minulla ei ole vähäisintäkään käsitystä metsänhoidollisista seikoista.

Kuvausta Elisa Ollila Ögrenin kirjasta, joka ilmestyi pienen piirin luettavaksi jouluna 2018. Ögren kertoo elämästään siirtolaisena Ruotsissa ja lapsuudestaan Suomessa hyvin intensiivisesti ja kiinnostavasti.

Podcast valottaa maisemia tähän rakkaustarinaan. Rakkaudesta syntymäkotimaahan Suomeen, elämään Ruotsissa, puolisoon ja perheeseen, luontoon ja lapsuuteen. Valoisalla tavalla siirtolaisen elämäntarinan.

Kirjan kiinnostavimpia sisältöjä lienee ruotalaisen bisnesmaailman kovuus ja se, miten yrittäjäperhe selviää siinä. Toinen tosikertomus kirjassa liittyy erääseen rikokseen, jonka seurausten kuvaus sopisi myös tähän päivään.

Elisa Ögren toimii pitkään kotikielenopettajana ja opettajana koulussa, jossa hänen taiteelliset lahjansa inspiroivat oppilaita tekemaan omaa taidettaan ja myös kollegoita omassa työssään.

Kirja julkaistaneen niin suomenkielellä sopivana ajankohtana.

Suomi ja juhannus, merenranta ja auringonlasku!

Miten lisää matkailijoita Suomeen? Siinäpä kysymys, johon jokaisella on jonkinlainen vastaus. Rovaniemeläiset osaavat sen jo aika hyvin, koska he ovat harjoitelleet matkailun edistämistä joulupukin kaupunkiin Suomen valtion avustuksella.

Myös Oulun seudulle ollaan innokkaana ottamassa vastaan maksukykyisiä turisteja. Me pidämme eettistä matkustamista parhaana tapana edistää matkailutulojen saantia tänne. Erityisesti koulutusmatkailijat olisivat tänne tervetulleita, koska meillä on monialainen yliopisto, jossa etenkin ICT on korkeatasoista. Samoin kauppatiede, humanistiset ja kasvatustieteet sekä lääketiede ja insinööritieteet.

Metsä on vihreä huone. Syötteen kansallispuistossa vaeltamassa kesäkuumalla.

Annikoskella uidaan ja syödään eväät. Vain mielikuvitus on rajana, minkälaiset eväät on mukana, voileivät ja juomat. Niiden pitää kruunata koko reissu.
Syömisen ohella Annikoskella on luonnonkukkia ja perhosia, lintuja ja hyönteisiä kuvattavaksi asti. Pärjänjoki on matala, joten uimari voi kastella itsensä tai uida käsipohjaa rantakasvien seassa.
Samalta paikalta olemme hiihtäneet monena talvena, vaikka paikan tunnistaminen eri vuodenaikoina on aika vaikeaa.
Vaellukseen kannattaa yleensä valita paksupohjaiset kumisaappaat. Matkalla on yleensä myös kosteita paikkoja.

Retkeilyä Syötteen kansallispuistossa. Heinäkuu, lämmintä ja aurinkoista. Annikoski sopiva uintipaikka ja eväidensyöntipaikka.

Ruohokanukka ja muita metsän kaunottaria, ikivanhoja puita, jotain jota ei saa kertoa (hillanlehtiä), sääskiä, romantiikkaa, katajia, kuusenoksia, mustikanlehtiä. Seuralaiset jättävät amatööriretkeilijän oman onnensa nojaan Syötteen kansallispuistossa. Ei sitten kannata eksyä merkityiltä poluilta. Ei hätää, pian syödään eväitä Annikosken sillalla.

2. retkipäivä Annikoskelle uimaan, syömään eväitä ja kuvaamaan luontoa. Ainoa ongelma oli pysyä toisten innokkaiden matkassa. Polun varrella oli tämän tästä niin houkuttelevia kuvauskohteita. Kertoen, puhuen ja valokuvaten vallus oli juuri sellaista, mistä jää mieleen jotain talvenkin varalle! Matkalla selviää myös se, kuinka vanhalta voisit tuntea itsesi ikimetsässä.

Annikoski sijaitsee Syötteen kansallispuistossa, jonne teimme retken heinäkuun helteillä.