Syömishäiriöpäiväkirjat

Tällä kertaa päiväkirjan sivuilta maaliskuun 2012 kohdalta löytyy mm. avautumista myrkyllisistä nettiyhteisöistä, pohintaa siitä, onko oma riittämättömyyden tunne kuitenkaan täysin realistinen, huolta masentuneesta ystävästä ja haaveita elämästä ilman syömishäiriötä. Pohdin tekstin ulkopouolella noita nettiyhteisöjä hieman tarkemmin sekä sitä, kuinka innostus ruuanlaittoon ja ruokakulttuuriin on parantanut omaa suhdettani ruokaan ja toiminut osana parantumisprosessia.

Toisen ''kauden'' ensimmäisessä jaksossa, jos näin voi sanoa, hypätään vuoteen 2012 jolloin käyn lukion toista vuotta. Peilailen paljon omia näkemyksiäni suorittamisesta ja kauneudesta ulkoisiin paineisiin ja koen niistä ristiriitoja. Kärsin itsetuhoisuudesta ja voimakkaasta ahdistuksesta tuolloin, ja koulunkäynti tuntui niiden oireiden kanssa raskaalta. Sisältää myös näiden aiheiden tiimoilta pohdintaa sukupuoli- ja seksuaali-identiteetistä, ja miten ne ovat voineet vaikuttaa siihen, miten mun sairaushistoria on muodostunut.

Sisältövaroitus: itsetuhoisuus, syömishäiriö, laihduttaminen, oksentelu. Painot ja kalorit sensuroitu.

Tämän ''kauden'' mahdollisesti viimeinen jakso päättyy siihen, kun menen nuorisopsykiatrian avo-osastolle. Tähän jaksoon ei ole päiväkirjan sivuja, joita lukea, vaan vino pinkka sairaskertomuksia eli potilasasiakirjoja, jotka tilasin sairaalalta joskus vuosi sitten. Kerron ensin lausuntojen kautta syistä, jotka johtivat osastolle menemiseen, sekä siitä, millaista siellä oli olla: minkälaisia rutiineja siellä oli, mitä siellä tehtiin ja mitä pidin hankalana. Kerron myös, mitä osastohoitoon juridisesti liittyy ja minkälaista arki ylipäänsä siellä sitten oli. Tässä tämä kausi, seuraavassa jaksossa siirrytäänkin jo vuoteen 2012 jossa asiat ovat hieman eri tavalla.

Alkoi todella tuntua siltä, että omat voimat ei riitä ja tarvitsen ammattiapua. Aloin jopa kaivata ja odottaa sitä, mutta osastojakson alkaminen myöhästyi syistä, joita en muista. Tämän osan sivut ovat lukemani päiväkirjan viimeiset ennen osastojaksoa, ja siksi tämä on hieman pidempi, kuin aiemmat jaksot - halusin niputtaa kaikki samaan ennen osastojaksoa. Tunnen voimakasta uupumusta omaan sairauteen, koulunkäynti on mennyt miltei mahdottomaksi ja paino tippui todella nopeasti ruokahalun kadotessa olemattomiin. En enää tuntenut itseäni edes ihmiseksi tai välillä tiennyt missä olen. Jaksossa on silti toiveikas päätös syyskuulta 2010.

En ole säilyttänyt osastojaksolta päiväkirjaa, mutta tilasin sairaalalta paperit itseäni koskien ja nojaan seuraavassa jaksossa osastojaksoon liittyvät muistoni niihin.

Vuosi edelleen 2010, sairautta takana 2 vuotta ja omat epäilykset sitä kohtaan kasvaa. Tulevaisuus ja lukioon pääseminen pelottaa. Tutustuminen nuortenpsykiatrian avo-osastoon ja sivukaupalla ihmettelyä siitä, miksi omat ajatukset ovat niin sekaisin. Samalla kuitenkin ujoja toiveita mahdollisuudesta parantua alkaa heräillä.

Näillä sivuilla kirjoitin ensimmäistä kertaa siitä, että pelkään, että mun sydän pysähtyy ja kuolen syömishäiriöön. Ensimmäistä kertaa myös kirjoitin, että tarvitsisin apua ja tukea, mutta roikun kahden vaiheilla siinä, kumpi on pahempaa: syömishäiriön luomasta turvasta luopuminen vai mahdollisuus kuolla siihen. 

Sisältövaroitus, että tämä ohjelma ei sovellu sellaiselle jolla on tai on ollut syömishäiriö ainakaan viime aikoina. Tämä podcasti sisältää mainintoja itsetuhoisuudesta, kuolemanhalusta, itsevihasta ja syömishäiriöoireilusta, kuten oksentelusta ja laihduttamisesta. Olen sensuroinut kalorit ja painot pois - kirjaimella x - , mutta en ehkä suosittele tätä silti niille, joita tällaiset aiheet saattaa järkyttää tai joille tää voi aiheuttaa vaikeaa oloa.

Helmikuu 2010 tai sinnepäin. Päiväkirjan sivut sisältävät pohdintaa siitä, kumpi on oikeastaan tärkeämpää: laihtuminen vai kontrollin tunne itsessään. Terkkarille meneminen ahdistaa, ensimmäinen käynti koulukuraattorilla lähestyy ja hauras itsetunto perustuu lähinnä yksinomaan vaa'an ja todistusten numeroihin.

Keväässä 2010 liikutaan yhä, eli olen yhdeksännellä luokalla. Ihmissuhteet kärsivät, syömishäiriöstä kirjoitetaan kuin salarakkaasta ja painava yksinäisyys näkyy riveillä ja niiden väleissäkin. Lihomisen pelko rinnastuu kuolemanpelkoon mutta samalla laihduttaminen tuntuu kuin pakolliselta tehtävältä, jota ei millään jaksaisi suorittaa. Sisältää myös pohdiskelua siitä, miten murrosikä ja puhuminen siitä vaikuttivat syömishäiriööni, ja suurin haave tuntuu olevan painaa vähemmän kuin se koulun pienikokoisin tyttö.

SISÄLTÖVAROITUS: että tämä ohjelma ei sovellu sellaiselle jolla on tai on ollut syömishäiriö ainakaan viime aikoina. Tämä podcasti sisältää mainintoja itsetuhoisuudesta, kuolemanhalusta, itsevihasta ja syömishäiriöoireilusta, kuten oksentelusta ja laihduttamisesta. Olen sensuroinut kalorit ja painot pois - kirjaimella x - , mutta en ehkä suosittele tätä silti niille, joita tällaiset aiheet saattaa järkyttää tai vaikeuttaa omaa oloa.

Kolmannessa osassa mennään keväässä 2010, jolloin täytän 16 vuotta. Suhde ruokaan heittelee, oma itseviha näyttää vain kasvavan ja täydellisyyden tavoittelu siirtyy kouluun, jossa pitäisi olla paras ja menestyä kaikessa. Jatkuvan nälän takia ajatukset pyörivät kehää ja koin aistiharhoja. Teksteistä näkyy se outo ristiriita, kuinka oma käsitys itsestä on alhaisin mahdollinen ja tavoite kuitenkin utopistisen korkea. Pyrin pitämään jaksot lyhyinä niiden raskaan luonteen vuoksi.

Sisältövaroitus, että tämä ohjelma ei sovellu sellaiselle jolla on tai on ollut syömishäiriö ainakaan viime aikoina. Tämä podcasti sisältää mainintoja itsetuhoisuudesta, kuolemanhalusta, itsevihasta ja syömishäiriöoireilusta, kuten oksentelusta ja laihduttamisesta. Olen sensuroinut kalorit ja painot pois - kirjaimella x - , mutta en ehkä suosittele tätä silti niille, joita tällaiset aiheet saattaa järkyttää tai vaikeuttaa omaa oloa.

Kun ensimmäisessä jaksossa liikuimme syksyssä 2008, siirrymme kirjaan, joka alkaa loppusyksystä 2009. Syömishäiriön sanelemat säännöt sävyttävät elämää, koulussa pärjääminen pelottaa, asenne itseen on vähintäänkin tuhoisa nälkään nääntyminen houkuttaa - samalla ulos täytyy vääntää hymyä vaikka mieli tekisi huutaa. Apua en silti halunnut, koska syömishäiriö tuntui ainoalta turvalta, joka on, mikä herättääkin ristiriitaisia ajatuksia: miten jokin vaara voi olla turvaverkko? Kuinka tasapainotella kontrollin tunteen ja sen menettämisen välillä?

Sisältövaroitus, että tämä ohjelma ei sovellu sellaiselle jolla on tai on ollut syömishäiriö ainakaan viime aikoina. Tämä podcasti sisältää mainintoja itsetuhoisuudesta, kuolemanhalusta, itsevihasta ja syömishäiriöoireilusta, kuten oksentelusta ja laihduttamisesta. Olen sensuroinut kalorit ja painot pois - kirjaimella x - , mutta en ehkä suosittele tätä silti niille, joita tällaiset aiheet saattaa järkyttää tai vaikeuttaa omaa oloa.