1990-luvun alku oli poikkeuksellinen aika. Silloin vaihtoehtorockista tuli pieneksi hetkeksi valtavirtaa ja kulttuuri meni vinoon upealla tavalla. Kasarin kornius ja pinnallisuus vaihtui slacker-estetiikkaan. Ysärin pahin rikos oli se, että yritti liikaa, tavoitteli menestystä tai kehtasi olla tyytyväisesti normaali.

Tämä on rehellisen nostalginen rakkauskirje noille oudoille vuosille. X-sukupolven vieraat kertovat, mitä ysärirokki merkitsi heille ja jaetaan kokemuksia ajalta, jolloin samaan aikaan millään ei ollut väliä ja yhtäkkiä ulkopuoliset löysivät merkityksellisyyden. Siksi kaikki rakastaa ysäriä.

Matkaoppaana 90-luvulle on Henry Lehto.