Mitä yhteistä on 1900-luvun alun liikemiehillä ja 2020-luvun roadmäneillä? Oikea vastaus ei liity heidän musiikkimakuun, pikkurikolliseen toimintaan tai tapaan yrittää näyttää rikkaammalta kuin onkaan.

Oikea vastaus löytyy nimekkäistä designvaatteista eli muun muassa Guccista ja LV:stä. Toki arvonsa tietävät liikeihmiset käyttävät näitä merkkejä laadun takia (ja ehkä näyttääkseen ihmisille rahansa määrän), kun taas nykynuorisolaiset luulevat olevan kovia tyyppejä, näyttelevät rikkaita ja flexailevat feikkituotteillaan.

Kuten edellisestä kappaleesta voi ehkä päätellä, tällä viikolla sivuutetaan jälleen kerran perintöä ja perinteitä. Puhutaan yrityksestä ja tyylistä, joka kestää sukupolvelta toiselle. Tyylistä, joka on ollut joskus merkki laadusta ja ehkä sen takia sitä kopioidaankin niin paljon. Puhutaan Joonaksen johdattelemana Gucci muotitalosta, sen historiasta, lieveilmiöistä ja vähän Cheekistäkin. Guccin vaatteet ovat niin kalliita, ettei Näkökulmauksen pojilla ole varaa niitä ostaa (vielä). Guccin perustajan nimi on niin vaikea ja pitkä, että Joonaksen on luettava se paperista eikä Tuomo muista sitä, vaikka kuulee sen useamman kerran. Vaikka Guccin vaatteet ovat kalliita, isännillämme on varaa puhua niistä ja kertoa virallinen mielipide muun muassa tyyliin, kopiotuotteisiin ja kaikkeen muuhunkin.

Tätä jaksoa voi suositella kaikille tulotasosta riippumatta. Rikkaat voivat fiilistellä ja köyhät voivat nolostua. Siis sellaiset köyhät, jotka käyttävät feikkituotteita. Me muut köyhät voimme kokea hyvää omaatuntoa siitä, ettemme halpoihin kopiohin sorru.