”Ollako vai eikö, siinä pulma.” Jos teatterin yhteydestä pitää sanoa jotain ikonista, niin se on varmasti tämä lause. Mikä siitä tekee ikonisen ja miksi juuri se lause tulee mieleen teatteria pohtiessa?

Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa. Eikä siihen tule vastausta tässäkään podcastissa.

Sen sijaan mietitään kaikkea muuta ikonista teatterimaailmasta. Joonas ja Tuomo johdattelevat kuulijoita Shakespearen ja Turkan kaltaisten suurnimien kautta ikonisiin teatterisaleihin. Vaikka edellinen lause vaikuttaa siltä, että isännät tietävät teatterista enemmänkin, on syytä paljastaa ettei kumpikaan heistä ole käynyt yhdessäkään ikonisessa teatterissa. Molemmat ovat kuitenkin seisseet Moulin Rougen ulkopuolella, ehkä siitä saa puoli pistettä.

Muutenkin jakson faktat perustuvat enemmän perstuntumaan, wikipediaan ja kuulopuheisiin. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) luvassa on taattua laatua Näkökulmausta.

Ansaitun tauon jälkeen on Näkökulmauksen isännillä uutta virtaa startata uusi kausi, joka on järjestyksessä jo kuudes kausi.

Tuttuun tapaan kauden ensimmäisessä jaksossa annetaan hieman vihjeitä tulevasta kaudesta ja saatetaan kuulijoita uuden aiheen ääreen.

Tällä kaudella Tuomo ja Joonas ovat päättäneet puhua ikoneista. Kauden alkaessa pääsiäisen aikaan aihe on kerrankin hyvin ajankohtainen. Toisaalta isännät eivät puhu kirkoissa tutuksi tulleista ikoneista, vaan oikeastaan kaikista muista ikoneista. Mikä tekee asiasta tai ihmisestä ikonin tai ikonisen? Eroaako ikoninen ihminen esimerkiksi legendaarisesta ihmisestä? Mitä yhteistä niillä on, mitä eroa? Voiko legenda olla paha? Entä ikoni?

Mistä ihmeestä tälläinen aihe on tullut edes mieleen ja miten Tuomo ja Joonas ajattelevat pärjätä tästäkin kaudesta? Näihinkin kysymyksiin vastataan joko tässä jaksossa, tällä kaudella tai joskus myöhemmin.

Perinteisesti Näkökulmaus-podcastin tuotantokausien välissä Tuomolla ja Joonaksella on hieman aikaa levähtää. Niin tälläkin kertaa. Levähdystauolla on hyvä äänittää esimerkiksi sikarin mittainen tauko eli Special-jakso.

Tällä kertaa podcast-isännät pohdiskelevat edellistä kautta, miettivät hieman tulevaa, ja keskustelevat muun muassa siitä, mitä eroa on podcastaajalla ja ihmisellä, joka juontaa podcastia.

Näiden mielenkiintoisten aiheiden lisäksi Joonas kertoo muun muassa yllättäviä faktoja Mike Tysonin tatuoinneista. Koska kevät on monella ihmisellä jatko-opintojen miettimisen aikaa, niin Tuomo ja Joonas intoutuvat puhumaan hieman myös erikoisista opintosuuntauksista.

Kaiken kaikkiaan molempien kuuntelijoiden lempipodacast-isännät keskustelevat kaikesta siitä, mistä he kuvittelevat, että isot pojat saattaisivat keskustella tupakkapaikalla.

Kauden viimeisessä jaksossa isännillä on tapana käsitellä politiikkaa, valtaa, äänestämistä, puolueita ja muita vastaavia aiheita.

Vaikka Tuomo ja Joonas eivät muista yhtään esimerkkiä puolueiden tunnusmusiikeista, he kuitenkin keksivät monta esimerkkiä siitä, miten musiikkia ja politiikkaa on yhdistetty aikojen saatossa.

Mieleen tulee niin politiikkaa sisältäviä räpidiräp-kappaleita kuin muusikoita, jotka tuovat julki omia poliittisia näkemyksiään tai ainakin niitä näkemyksiä, mitä he eivät edusta.

Musiikilla voi myös osoittaa valtaa tai musiikista voidaan tehdä äänestyksiä. Yhtenä selvänä esimerkkinä on euroviisut (joihin ei muuten tässä jaksossa oteta kantaa ollenkaan).

Koska tämän viikon jakson otsikossa puhutaan sodasta, ottavat isännät kantaa myös siihen, miten musiikkia on käytetty sodassa. Ja ei, Tuomo ja Joonas eivät puhu siitä, miten huonoja käännöskappaleita käytetään vihollisen kiduttamiseen.

Jaksossa käsitellään keksittyjen ja todellisten ihmisten poliittisia näkemyksiä, joista isännillä ei ole mitään varmaa tietoa, joten käsiteltyjen aiheiden paikkansa pitävyyden tarkistamisen vastuu on kuulijalla. Oikeastaan Tuomo ja Joonas irtisanoutuvat varmuuden vuoksi kaikesta ja kaikista näkökulmista. He eivät ole puolesta eikä vastaan. Pikemminkin päinvastoin.

Tämän viikkoisessa jaksossa mietitään ruokailun ja musiikin yhdistäviä tekijöitä. Kuten jakson otsikostakin käy ilmi, Tuomo ja Joonas ovat keksineet hyvinkin omaperäisen tavan lähestyä aihetta.

Kuulijat ovat varmasti tähän päivään mennessä oppineet, että jakson nimi ei välttämättä kerro mitään itse jaksosta. Näin ollen tätäkään jaksoa ei kannata dumata pelkän otsikon perusteella. Dumaus kannattaa tehdä vasta, kun on kuunnellut koko jakson.

Näkökulmauksen isännät pohtivat muun muassa sitä, mitä musiikkia kannattaa kuunnella ruokaa tehdessä tai ruokaa syödessä. Oman osansa saavat myös ravintoloiden musiikkitarjonta, ja taitavatpa Joonas ja Tuomo aloittaa jakson pohtimalla, mikä ruoka sopii mihinkin musiikkigenreen. Tämän lisäksi mietitään eri muusikoiden lanseeramia diettejä ja ihmetellään, miksei muusikot ole tehneet reseptikirjoja.

Tällä viikolla Näkökulmauksen isännät vievät kuulijansa musiikkimatkalle. Matkalla kuunnellaan mitä erikoisempia artisteja (oikeasti aika peruskamaa).

Toisin sanoen Joonas ja Tuomo keskustelevat siitä, mitkä laulut kertovat matkailusta, mitä musiikkia reissussa kuunnellaan ja mitkä ovat tarttuvimmat korvamadot, joilla matkustusta yritetään edistää.

Lisäksi Joonas kertoo kivasta pelistä, jota voi pelata reissun päällä (oikeasti peli on ”Elämäni biisi” pienellä twistillä) ja Tuomo pohtii, voiko reissufiilikseen päästä kuuntelemalla matkakohteeseen sopivaa musiikkia.

Melkein koko jakson kannattelee ajatus Joonaksen tekemä reissu Suomen pohjoisosista Jyväskylään saakka. Sillä reissulla kuunneltiin musiikkia ja tehtiin uusia tuttavuuksia.

Kun Näkökulmauksen isännät puhuvat musiikista kirjojen kautta, he eivät todellakaan puhu nuottivihkosista.

Sen sijaan tämän kertaisessa jaksossa Joonas ja Tuomo ottavat käsittelyyn muusikoiden elämäkertoja. Osa elämäkerroista on muusikoiden itsensä kirjoittamia, osa muiden kirjoittamia, osa sellaisia joita Tuomo ja Joonas ovat oikeasti lukeneet, osa taas sellaisia, mitä he eivät ole lukeneet. Näiden kaikkien lisäksi mainitaan kirjoja, jotka eivät edes kerro muusikoista tai musiikista.

Lopulta päädytään myös miettimään mitä eriskummallisinta autoseuruetta ja pohditaan, ovatko Sibelius ja Loiri eläneet samaan aikaan.

Tällä viikolla Joonas ja Tuomo keskustelevat siitä, mikä on tärkeintä musiikissa eli siitä, miltä se näyttää.

Fakta ja fiktio sekoittuvat sopivissa määrin, kun keskustelu vaihtelee luontevasti hipidihopparien lökäpöksyistä Topi Sorsakosken stetsoniin ja punkkareiden keskisormista Slashin silinteriin unohtamatta tietenkään beatles-tukkaa ja Marlon Brandon ikonista t-paitaa. Se, miten Brando liittyy musiikkiin, jää täysin arvoitukseksi, mutta se ei menoa haittaa. Juttelun aiheena on myös Chaplin, mutta ei kuitenkaan hänen musiikillisten saavutusten ansiosta, vaan tietenkin ulkonäön takia.

Kaiken kaikkiaan jälleen jakso, joka kuulostaa - ja varsinkin näyttää - erittäin hyvältä.

Tällä kertaa keskustellaan musiikista musiikin keinoin. Ennen kun liikaa säikähdätte, niin todettakoon, etteivät isännät soita mitään soittimia tämän kertaisessa lähetyksessä.

Sen sijaan Tuomo ja Joonas keskittyvät pohtimaan sitä, minkälaista tunnetta milläkin soittimella kerrotaan. Joistain tunteista he ovat keskenään eri mieltä, mutta molemmat kuitenkin oikeaa mieltä.

Jakson loppupuolella mietitään myös kaikkien aikojen parhaita covereita ja sitä, mitä kaikkia bändejä, biisejä tai esiintyjiä mainitaan eri lauluissa.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran kuuntelemisen arvoinen jakso.

Kun yhdistää musiikin ja sisustamisen, tulee varmastikin mieleen bändijulisteet. Tässä jaksossa niistä ei puhuta ollenkaan.

Sen sijaan puhutaan aiheesta, josta Joonaksella ja Tuomolla ei ole minkään näköistä ymmärrystä. Onneksi ymmärrystä ei tarvita, kun on oikeita mielipiteitä.

Isännät ottavat kantaa siihen, miten sisustuksessa (tai arkkitehtuurissa) huomioidaan äänentoisto - ja varsinkin sen toimivuus.

Juttua riittää musiikkisaleista keikkapaikkoihin ja Vesa-Matti Loirista Guns n Rosesiin, kun Tuomo ja Joonas miettivät parhaita keikkoja, vaikka tehtävän antona oli keskustella parhaimman kuuloisista keikoista.

Mainitaanpa jaksossa myös ystäviä ja vihamiehiä. Tai jos ei ihan vihamiehiä, niin ainakin naapurisopua häiritsevät teinioletetut.

Kuten musiikki, myös Näkökulmaus on parasta kuunneltuna. Olkaa hyvät.