Näkökulmaus

Tämän viikkoisessa jaksossa isäntämme keskustelevat ikonisista musiikeista, muusikoista ja ties mistä muusta.

Mikä tekee musiikista ikonisen eli tunnistettavan? Miksi tietynlaista musiikkia kuunnellaan tietyissä tilanteissa? Jossain kohtaa pohdinnat päätyvät jonotusmusiikkiin ja siihen, miten ärsyttävää on kuulla sanat "Olet edelleen jonossa." Joonas ja Tuomo myöskin keskustelevat niin kutsutusta hissimusiikista ja siitä, onko hisseissä edes musiikkia. Siitä keskustelu karkaa erilaisiin hissikokemuksiin ja käytänteisiin. Saattaapa Joonas jopa keksiä aivan uuden musiikkigenren.

Vaikka jonotusmusiikit ja hissimusiikit ovat itsessään melko ikonisia käsitteitä, niin isännät päättävät keskustella myös musiikeista, jotka varmasti tunnistetaan ja joita käytetään monissa tilanteissa. Kyse on tietenkin eri maiden kansallislauluista.

Pohdinta kulkeutuu omia uriaan siihen tilanteeseen, että Joonas ja Tuomo miettivät, miten juuri "Maamme" on Suomen kansallislauluksi. Onko siitä äänestetty vai onko se noussut aikoinaan idolsin kaltaisesta realitysarjasta? Siihen ei löydy vastausta, mutta sen sijaan vastaus löytyy Joonaksen yleissivistyksen puutteeseen ainakin yhdessä asiassa. Mikä se asia on? Se selviää kuuntelemalla tämä jakso!

Tämän viikkoisessa jaksossa isäntämme Joonas ja Tuomo puhuvat ikonisista sisustuksista. Tuomon mielestä ikonit hänen kodissaan ovat ikonisia, kun taas Joonas pohtii sitä, mikä tekee mummolasta ikonisen.

Puheet ikoneista syventävät keskustelun henkiselle ja jopa henkiselle taajuudelle, kun isännät miettivät ikonien merkitystä ja niiden avaamaa maailmaa.

Mummolaa pohtiessaan Joonas ja Tuomo tulevat lopputulokseen, ettei ehkä maailman jokainen mummola näytä samalta, mutta kaikki mummolat, jossa he ovat käyneet, sisältävät paljon samoja (kenties ikonisia) piirteitä.

Ikonit ja mummolat saavat isännät miettimään ajan kulumista ja sitä, miten se näkyy tai jättää näkymättä missäkin paikassa. Kirkoissa aika tuntuu pysähtyvän, kauppakeskuksissa kaikki muuttuu koko ajan ja juna-asemilla on jotain pysyvää, mutta jotain vaihtuvaa.

Tuttuun Näkökulmauksen tyyliin tästäkään jaksosta ei puutu huumoria, oikeita mielipiteitä tai melkein paikkansa pitäviä faktoja. Edellä mainituista johtuen jaksosta voi nauttia hyvillä mielin ja ehkä oppien jotain uutta ympäröivästä maailmasta, historiasta tai vaikka isännistä.

Otsikosta voisi päätellä, että tässä jaksossa puhutaan ikonisista urheilusanonnoista. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tällä kertaa puhutaan ikonisista urheilijoista, urheilusuorituksista ja urheilun lieveilmiöistä.

Kuka on maailmankaikkeuden ikonisin urheilija? Mikä tekee urheilusuorituksesta ikonisen? Muun muuassa näihin kysymyksiin Joonas ja Tuomo kertovat viralliset vastaukset.

Lisäksi jaksossa paljastetaan tuotannollisia salaisuuksia ja pohditaan, onko Michael Jordanilla niin paljon rahaa, ettei kaikki edes mahdu yhdelle tilille.

Jossain kohtaa keskustelua eksytään keskustelemaan hieman urheilijoiden vaatteista ja sekä elintavoista, mutta pääosin isäntämme pysyvät radalla lähtemättä kovalle laukalle. Huomasitteko? Kaksi urheiluviittausta yhteen lauseeseen. Heh, heh.

Laatu on taattua Näkökulmausta ja faktojen tarkistaminen jääköön jälleen kuulijan vastuulle. Tuomo ja Joonas ottavat vastuun vain viihdyttämisestä, jos siitäkään.

Näkökulmauksen isännät ovat ainakin yhdestä asiasta melkein yhtä mieltä. Nimittäin siitä, että elokuva ei voi olla ikoninen, mutta elokuvassa voi olla vaikka mitä ikonista.

Elokuvissa voi olla ikonisia kohtauksia, näyttelijöitä, musiikkia, hahmoja tai vaikka vaatetuksia.

Tämän viikon jaksossa Tuomo ja Joonas keskustelevat niistä kaikista ja paljon muusta.

Ainakin Chaplin, Kummisetä, Tarantino ja Brando tulee mainittua (tämä ei varmasti yllätä ketään, joka on kuunnellut minkä tahansa edellisen jakson Näkökulmausta). Mutta ei hätää, kyllä jaksossa mainitaan kaikkea muutakin ikonista.

Joonas keksii, että monessa ikonisessa elokuvakohtauksessa mainitaan jonkun hahmon nimi ja lisäksi Joonas mainitsee erään ikonisen huudon, joka on tunnettu ympäri elokuvamaailman.

Tuomo tuo keskusteluun ajatuksen siitä, miten monet ikonisiksi mielletyt elokuvarepliikit eivät edes ole elokuvista.

Ehkä kaikkein ikonisinta tässä jaksossa on kuitenki se hetki, kun Joonas selittää suomeksi memeä, joka on alunperin englanniksi. Kuten usein, kun vitsejä käännetään, niin alkuperäinen ajatus saattaa mennä hieman ohi. Ja kuten usein, kun kuvia selitetään sanallisesti, selitys on semivaillinaista.

Tästä huolimatta luvassa on hauska kohtaus ja vielä parempi jakso. Olkaa hyvät.

Keitä ovat suomalaiset ikonit? Keitä ovat suomalaisuuden ikonit? Onko niillä edes eroa?

Jos sinun pitäisi miettiä, kuka suomalainen tunnetaan ympäri maailmaa, niin kuka tulee mieleen? Tai mikä asia suomalaisista tiedetään maailman joka kolkassa?

Vaikka et tietäisi vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin, niin ei hätää. Näkökulmauksen isännät Joonas ja Tuomo kertovat ne tämän viikon jaksossa.

Tällä viikolla suomalaisuutta, ikonisuutta, ikonisia suomalaisia ja varsinkin suomalaisuuden ikoneita mietitään niin monelta kantilta, että ei meinaa kantti kestää.

”Ollako vai eikö, siinä pulma.” Jos teatterin yhteydestä pitää sanoa jotain ikonista, niin se on varmasti tämä lause. Mikä siitä tekee ikonisen ja miksi juuri se lause tulee mieleen teatteria pohtiessa?

Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa. Eikä siihen tule vastausta tässäkään podcastissa.

Sen sijaan mietitään kaikkea muuta ikonista teatterimaailmasta. Joonas ja Tuomo johdattelevat kuulijoita Shakespearen ja Turkan kaltaisten suurnimien kautta ikonisiin teatterisaleihin. Vaikka edellinen lause vaikuttaa siltä, että isännät tietävät teatterista enemmänkin, on syytä paljastaa ettei kumpikaan heistä ole käynyt yhdessäkään ikonisessa teatterissa. Molemmat ovat kuitenkin seisseet Moulin Rougen ulkopuolella, ehkä siitä saa puoli pistettä.

Muutenkin jakson faktat perustuvat enemmän perstuntumaan, wikipediaan ja kuulopuheisiin. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) luvassa on taattua laatua Näkökulmausta.

Ansaitun tauon jälkeen on Näkökulmauksen isännillä uutta virtaa startata uusi kausi, joka on järjestyksessä jo kuudes kausi.

Tuttuun tapaan kauden ensimmäisessä jaksossa annetaan hieman vihjeitä tulevasta kaudesta ja saatetaan kuulijoita uuden aiheen ääreen.

Tällä kaudella Tuomo ja Joonas ovat päättäneet puhua ikoneista. Kauden alkaessa pääsiäisen aikaan aihe on kerrankin hyvin ajankohtainen. Toisaalta isännät eivät puhu kirkoissa tutuksi tulleista ikoneista, vaan oikeastaan kaikista muista ikoneista. Mikä tekee asiasta tai ihmisestä ikonin tai ikonisen? Eroaako ikoninen ihminen esimerkiksi legendaarisesta ihmisestä? Mitä yhteistä niillä on, mitä eroa? Voiko legenda olla paha? Entä ikoni?

Mistä ihmeestä tälläinen aihe on tullut edes mieleen ja miten Tuomo ja Joonas ajattelevat pärjätä tästäkin kaudesta? Näihinkin kysymyksiin vastataan joko tässä jaksossa, tällä kaudella tai joskus myöhemmin.

Perinteisesti Näkökulmaus-podcastin tuotantokausien välissä Tuomolla ja Joonaksella on hieman aikaa levähtää. Niin tälläkin kertaa. Levähdystauolla on hyvä äänittää esimerkiksi sikarin mittainen tauko eli Special-jakso.

Tällä kertaa podcast-isännät pohdiskelevat edellistä kautta, miettivät hieman tulevaa, ja keskustelevat muun muassa siitä, mitä eroa on podcastaajalla ja ihmisellä, joka juontaa podcastia.

Näiden mielenkiintoisten aiheiden lisäksi Joonas kertoo muun muassa yllättäviä faktoja Mike Tysonin tatuoinneista. Koska kevät on monella ihmisellä jatko-opintojen miettimisen aikaa, niin Tuomo ja Joonas intoutuvat puhumaan hieman myös erikoisista opintosuuntauksista.

Kaiken kaikkiaan molempien kuuntelijoiden lempipodacast-isännät keskustelevat kaikesta siitä, mistä he kuvittelevat, että isot pojat saattaisivat keskustella tupakkapaikalla.

Kauden viimeisessä jaksossa isännillä on tapana käsitellä politiikkaa, valtaa, äänestämistä, puolueita ja muita vastaavia aiheita.

Vaikka Tuomo ja Joonas eivät muista yhtään esimerkkiä puolueiden tunnusmusiikeista, he kuitenkin keksivät monta esimerkkiä siitä, miten musiikkia ja politiikkaa on yhdistetty aikojen saatossa.

Mieleen tulee niin politiikkaa sisältäviä räpidiräp-kappaleita kuin muusikoita, jotka tuovat julki omia poliittisia näkemyksiään tai ainakin niitä näkemyksiä, mitä he eivät edusta.

Musiikilla voi myös osoittaa valtaa tai musiikista voidaan tehdä äänestyksiä. Yhtenä selvänä esimerkkinä on euroviisut (joihin ei muuten tässä jaksossa oteta kantaa ollenkaan).

Koska tämän viikon jakson otsikossa puhutaan sodasta, ottavat isännät kantaa myös siihen, miten musiikkia on käytetty sodassa. Ja ei, Tuomo ja Joonas eivät puhu siitä, miten huonoja käännöskappaleita käytetään vihollisen kiduttamiseen.

Jaksossa käsitellään keksittyjen ja todellisten ihmisten poliittisia näkemyksiä, joista isännillä ei ole mitään varmaa tietoa, joten käsiteltyjen aiheiden paikkansa pitävyyden tarkistamisen vastuu on kuulijalla. Oikeastaan Tuomo ja Joonas irtisanoutuvat varmuuden vuoksi kaikesta ja kaikista näkökulmista. He eivät ole puolesta eikä vastaan. Pikemminkin päinvastoin.

Tämän viikkoisessa jaksossa mietitään ruokailun ja musiikin yhdistäviä tekijöitä. Kuten jakson otsikostakin käy ilmi, Tuomo ja Joonas ovat keksineet hyvinkin omaperäisen tavan lähestyä aihetta.

Kuulijat ovat varmasti tähän päivään mennessä oppineet, että jakson nimi ei välttämättä kerro mitään itse jaksosta. Näin ollen tätäkään jaksoa ei kannata dumata pelkän otsikon perusteella. Dumaus kannattaa tehdä vasta, kun on kuunnellut koko jakson.

Näkökulmauksen isännät pohtivat muun muassa sitä, mitä musiikkia kannattaa kuunnella ruokaa tehdessä tai ruokaa syödessä. Oman osansa saavat myös ravintoloiden musiikkitarjonta, ja taitavatpa Joonas ja Tuomo aloittaa jakson pohtimalla, mikä ruoka sopii mihinkin musiikkigenreen. Tämän lisäksi mietitään eri muusikoiden lanseeramia diettejä ja ihmetellään, miksei muusikot ole tehneet reseptikirjoja.