Näkökulmaus

Tällä viikolla Näkökulmauksen isännät vievät kuulijansa musiikkimatkalle. Matkalla kuunnellaan mitä erikoisempia artisteja (oikeasti aika peruskamaa).

Toisin sanoen Joonas ja Tuomo keskustelevat siitä, mitkä laulut kertovat matkailusta, mitä musiikkia reissussa kuunnellaan ja mitkä ovat tarttuvimmat korvamadot, joilla matkustusta yritetään edistää.

Lisäksi Joonas kertoo kivasta pelistä, jota voi pelata reissun päällä (oikeasti peli on ”Elämäni biisi” pienellä twistillä) ja Tuomo pohtii, voiko reissufiilikseen päästä kuuntelemalla matkakohteeseen sopivaa musiikkia.

Melkein koko jakson kannattelee ajatus Joonaksen tekemä reissu Suomen pohjoisosista Jyväskylään saakka. Sillä reissulla kuunneltiin musiikkia ja tehtiin uusia tuttavuuksia.

Kun Näkökulmauksen isännät puhuvat musiikista kirjojen kautta, he eivät todellakaan puhu nuottivihkosista.

Sen sijaan tämän kertaisessa jaksossa Joonas ja Tuomo ottavat käsittelyyn muusikoiden elämäkertoja. Osa elämäkerroista on muusikoiden itsensä kirjoittamia, osa muiden kirjoittamia, osa sellaisia joita Tuomo ja Joonas ovat oikeasti lukeneet, osa taas sellaisia, mitä he eivät ole lukeneet. Näiden kaikkien lisäksi mainitaan kirjoja, jotka eivät edes kerro muusikoista tai musiikista.

Lopulta päädytään myös miettimään mitä eriskummallisinta autoseuruetta ja pohditaan, ovatko Sibelius ja Loiri eläneet samaan aikaan.

Tällä viikolla Joonas ja Tuomo keskustelevat siitä, mikä on tärkeintä musiikissa eli siitä, miltä se näyttää.

Fakta ja fiktio sekoittuvat sopivissa määrin, kun keskustelu vaihtelee luontevasti hipidihopparien lökäpöksyistä Topi Sorsakosken stetsoniin ja punkkareiden keskisormista Slashin silinteriin unohtamatta tietenkään beatles-tukkaa ja Marlon Brandon ikonista t-paitaa. Se, miten Brando liittyy musiikkiin, jää täysin arvoitukseksi, mutta se ei menoa haittaa. Juttelun aiheena on myös Chaplin, mutta ei kuitenkaan hänen musiikillisten saavutusten ansiosta, vaan tietenkin ulkonäön takia.

Kaiken kaikkiaan jälleen jakso, joka kuulostaa - ja varsinkin näyttää - erittäin hyvältä.

Tällä kertaa keskustellaan musiikista musiikin keinoin. Ennen kun liikaa säikähdätte, niin todettakoon, etteivät isännät soita mitään soittimia tämän kertaisessa lähetyksessä.

Sen sijaan Tuomo ja Joonas keskittyvät pohtimaan sitä, minkälaista tunnetta milläkin soittimella kerrotaan. Joistain tunteista he ovat keskenään eri mieltä, mutta molemmat kuitenkin oikeaa mieltä.

Jakson loppupuolella mietitään myös kaikkien aikojen parhaita covereita ja sitä, mitä kaikkia bändejä, biisejä tai esiintyjiä mainitaan eri lauluissa.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran kuuntelemisen arvoinen jakso.

Kun yhdistää musiikin ja sisustamisen, tulee varmastikin mieleen bändijulisteet. Tässä jaksossa niistä ei puhuta ollenkaan.

Sen sijaan puhutaan aiheesta, josta Joonaksella ja Tuomolla ei ole minkään näköistä ymmärrystä. Onneksi ymmärrystä ei tarvita, kun on oikeita mielipiteitä.

Isännät ottavat kantaa siihen, miten sisustuksessa (tai arkkitehtuurissa) huomioidaan äänentoisto - ja varsinkin sen toimivuus.

Juttua riittää musiikkisaleista keikkapaikkoihin ja Vesa-Matti Loirista Guns n Rosesiin, kun Tuomo ja Joonas miettivät parhaita keikkoja, vaikka tehtävän antona oli keskustella parhaimman kuuloisista keikoista.

Mainitaanpa jaksossa myös ystäviä ja vihamiehiä. Tai jos ei ihan vihamiehiä, niin ainakin naapurisopua häiritsevät teinioletetut.

Kuten musiikki, myös Näkökulmaus on parasta kuunneltuna. Olkaa hyvät.

Joku Tuomon tuntema muusikko on tokaissut, että musiikki pelasti hänet urheilulta. Jos guuglettaa kyseisen fraasin, niin huomaa, ettei tämä muusikkotuttu ole ilmausta keksinyt, vaan se on melko yleisesti tunnettu sanonta.

Koska tämän viikkoisen jakson aiheena on musiikki ja urheilu, niin isännät eivät pyrikään keksimään ratkaisua siihen, miten musiikki pelastaa urheilulta. Sen sijaan Joonas ja Tuomo miettivät kaikkia mahdollisia tapoja, mikä yhdistää urheilun ja musiikin.

Tällä kertaa käsittelyssä on sekä kappaleet, jotka soivat urheilutapahtumissa että ne kappaleet, joissa käsitellään urheilua. Lisäksi pohditaan urheilevia muusikoita tai ainakin musisoivia urheilijoita.

Kauden neljäs jakso käsittelee perinteisesti elokuvia, eikä tämäkään kausi ole poikkeus. Isännät joutuvat tekemään kovasti töitä, ettei musiikkikauden elokuva jakso ole sisällöltään täysin sama kuin elokuvakauden musiikkijakso. Kuulijat saavat tehdä omat päätelmät siitä, miten Joonas ja Tuomo edellä mainitussa tehtävässä onnistuvat, mutta virallinen ja ainut oikea vastaus on, että he onnistuivat.

Vaikka Joonas ei voi puhua elokuvista mainitsematta edes jotain Kaurismäkeä ja Tuomon on lähes joka kerta Tarantino, niin tarkkasilmäisimmät kuulijat huomaavat, että Näkökulmauksen tekijöillä on myös muita aiheta käsiteltävänä elokuvista puhuttaessa.

Tämän viikkoisessa jaksossa Tuomo kertoo mielipiteensä monesta musiikkiaiheisesta elokuvasta, jota hän ei ole nähnyt ja mainitsee myös muutaman, minkä on nähnyt (tai sitten hän on opetellut niiden tarinat uskottavasti imdb:stä tai wikipediasta). Joonas kertoo tarinan suomalaisesti basistista, joka on myös amatöörinäyttelijä ja joka on myös voittanut jonkun palkinnon jossain. Toki basistin rooli liittyy elokuvaan, jossa on olevinaan bändi, jolla on paljon keikkaa, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt bändiä livenä. Näin ollen jää hieman epäselväksi, onko kyseistä bändiä, elokuvaa, palkintoa tai basistia koskaan edes ollutkaan. Noh, kuuntelijat voivat halutessaan tarkistaa faktat vaikka internetistä tai jostain.

Lopuksi (tai oikeastaan melko aluksi) Joonas ja Tuomo pohtivat, josko he tekisivät mykkäpodcastia.

Kaiken kaikkiaan luvassa on taattua laatua Näkökulmausta alusta loppuun ja koko jakson verran.

Mikä laulu on suomalaisin. Miltä haisee suomalainen musiikki? Olen suomalainen. Vai olenko sittenkään.

Mitä tulee, kun yhdistää musiikin ja teatterin?

a) musiitteri

b) teakki

c) musikaali

d) loistavaa kontsaa eli sisältöä eli mitä mahtavin Näkökulmaus podcast

Oikea vastaus on tietenkin c, mutta ei d:kään täysin väärin ole. Joten jos vastasit aivan tosissasi d, niin ei paljon tarvitse hävetä. Jos taas vastasi d siitä syystä, että haluat mielistellä Näkökulmauksen isäntiä, niin soosoo ja hyihyi. Jos taas vastasit a, niin sinulla on hyvät hoksottimet ja olet hupaisa. Olet siis todennäköisesti juuri tämän podcastin kohderyhmää, vaikkei tällä podcastilla varsinaista kohderyhmää olekaan. Jos vastasit b, niin harmi. Se oli täysin väärä vastaus eli niin sanottu tyhjä arpa.

Tämän viikkoisessa jaksossa todellakin jutellaan musiikin ja teatterin yhdistämisestä, joka Joonaksen määritelmän mukaan on musikaali. Joonas on kuitenkin Näkökulmauksen isännistä se, joka on ihan oikeasti käynyt katselemassa musikaaleja (ainakin 2). Tuomo taas ei omien puheiden mukaan ole nähnyt yhtään musikaaliksi määriteltävää teatteriesitystä. Voi myös olla, ettei hän kehtaa myöntää nähneensä niitä tai sitten hän ei oikeasti muista nähneensä yhtään. Tietenkin sekin vaihtoehto on, ettei hän ole ymmärtänyt nähneensä musikaalin.

Se, ettei Tuomo ole nähnyt yhtään musikaalia, ei kuitenkaan estä häntä kertomasta vahvoja (ja oikeita) mielipiteitä tästäkin aiheesta.

Viikon jaksossa muun muassa opitaan, minkälaista englantia on vielä rallienglantiakin vaatimattomampi kielitaso (kyllä, tämä ihan oikeasti liittyy tämän kertaiseen aiheeseen). Tämän lisäksi Joonas kertoo, miten hän ohjaisi musikaalin ja vielä tarkemmin, mitä musiikkia siinä soisi. Kaiken kukkuraksi - tai oikeastaan aivan aluksi - käsitellään legendaarisia musikaaleja, joiden kautta päästään suhteellisen helposti juttelemaan ei niin legendaarisista musikaaleista ja jopa niistä musikaaleista, jotka olisi voinut jättää tekemättä.

Näkökulmauksen viides kausi alkaa än, yy, tee, Nyt!

Viidennellä tuotantokaudella isännät Joonas ja Tuomo käsittelevät musiikkia enemmän kuin koskaan aiemmin. Tuttuun ja turvalliseen tapaan kauden aihetta käydään erilaisten teemojen kautta.

Tämän kertainen jakso toimii introna, lämmittelynä, esimakuna, tai muuten vain ensimmäisenä jaksona tulevaan kauteen.

Vaikka musiikki on kaikkien elämässä läsnä lähes koko ajan, joutuvat Tuomo ja Joonas pohtimaan toden teolla, tuliko tällä kertaa valittua liian iso aihe käsiteltäväksi. Miten muka musiikin voi yhdistää ruokaan, politiikkaan tai vaikka urheiluun? Onneksi jaksot, joissa niitä aiheita käsitellään, nauhoitetaan vasta myöhemmin, joten isännät ehtivät tehdä läksynsä ja opiskella aihetta kunnolla.

Jakso sisältää hyvää huumoria (ainakin Tuomon ja Joonaksen mielestä), melkein paikkansa pitäviä faktoja sekä oikeita mielipiteitä. Kuuntele, nauti, nukahda, eläydy.