Suomen ev.-lut. kirkon alkuperäinen eli sen virallisissa tunnustuskirjoissa ilmaistu Raamattuun perustuva opetus kohtaa muutospaineita. Videolla ja tässä kirjoituksessa kerron luterilaisesta Magdeburgin tunnustuksesta vuodelta 1550. Sillä oli vaikutusta luterilaiseen tunnustuskirjaan, Yksimielisyyden ohjeeseen ja laajasti länsimaiseen ajatteluun.

Magdeburgin saksalainen kaupunki ei suostunut keisarin ja paavin yritykseen palauttaa Magdeburg luterilaisesta uskosta roomalaiskatoliseen. Kaupungin pastorit perustelivat laatimallaan tunnustuksella, että heillä on oikeus pysyä luterilaisessa uskossa. Tässä lyhyt alle kolmen minuutin erittäin hyvä video teemasta.

Magdeburgin tunnustuksen pääkirjoittaja on reformaattorien kärkijoukkoon kuuluva saksalainen Nicholas von Amsdorff (1483-1565).

Kyseeessä erittäin merkittävä - mutta Suomessa liian vähän tunnettu - kirkollinen asiakirja, josta voi olla hyödyksi nykyajan ongelmia pohdittaessa.

Siinä esiintyy ensimmäisen kerran kirjallisesti perusteltuna oppi alemman esivallan oikeutetusta vastarinnasta tyrannimaisesti toimivaa ylempää esivaltaa kohtaan. Englannin kielisessä maailmassa tämä aihe tunnetaan nimellä: The Lesser Magistrate Doctrine.

Kirkon opetus kohtaa muutospaineita. Niitä kohdistuu kirkkoon niin ulkoapäin yhteiskunnasta kuin kirkon sisältä sen omien piispojen, pappien ja luottamushenkilöiden taholta. Ne, kirkossa jotka tahtovat uskoa, opettaa ja tunnustaa kuten kirkko virallisesti tekee ja aiemmat kristilliset sukupolvet ovat uskoneet ovat joutuneet vähemmistöön.

Näköpiirissä ja avoimesti julkisissa johtajien puheissa mainitaan kirkon jakaantumisen ja hajoamisen uhkakuvia. Kirkon korkein päättävä toimielin - kirkolliskokous - on eräissä kiistakysymyksissä - voimakkaasti jakaantunut.

Tässä tilanteessa on viisasta ja tarpeellista pohtia: milloin ja missä tilanteissa sekä millä tavalla on oikeutettua asettua sanallisesti vastustamaan, olemaan tottelematta, jopa kirkollisen esivallan mahdollisia tulevia päätöksiä?

Tietenkin ilman mitään väkivaltaa. Kristitty on kutsuttu käyttäytymään hyvin.

Vääränlaisia ja epäeettisiä linjauksia voi vastustaa tarvittaessa esimerkiksi kannanotoin, puhein ja kirjoituksin tai luomalla rakenteita, jotka mahdollistavat apostolisen uskonopin mukaista hengellisyyttä.

Onko sellaisia tilanteita jolloin on oikeutettua tai jopa velvollisuus olla tottelematta esivaltaa?

Entä jos kirkollinen tai maallinen esivalta vaatii tekemään syntiä tai pahaa? Entä jos esivalta toimii jopa tyrannimaisesti väärin, tuleeko alemman esivallan virkamiesten ja viranhaltijoiden jollakin tavalla ilmaista, että esivallan edustajan toiminta on väärää?

En tässä kehota ketään mihinkään vaan herättelen ajattelemaan ja pohtimaan. Historiaan katsominen antaa ajatteluun syvyyttä ja etäisyyttä nykyajan asioihin.

Magdeburgin tunnustus on erittäin merkittävä kristillinen ja yhteiskunnallinen asiakirja. Olen kirjoittanut siitä neljä blogia. Tässä yksi niistä kopioituna:

Julkaistu 29.12. 2022, päivitetty 2024.

Tässä kerron historiallisen asiayhteyden tärkeään, mutta liian vähän tunnettuun, Magdeburgin oppitunnustukseen.

Sen olennainen teema on alemman esivallan oikeudet ja velvollisuudet suhteessa ylempään esivaltaan. Miten oikeutettua vastarintaa on perusteltu jos esivalta toimii väärin tai jopa pakottaa syntiin?

Englannin kielisessä maailmassa tämä aihe tunnetaan nimellä: The Lesser Magistrate Doctrine.

Kirjoitus perustuu pitkälti englanninkieliseen julkaisuun laadittuun historiaa käsittelevään osaan: Magdeburg Confession. 13th of April 1550 AD. Library Of Congress Control Number: 2012903108. GreaterSpace, North Charleston, SC. Matthew Trewhella. 2012.

1500-luvulla ihmiset elivät erittäin erilaisessa uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa realiteetissa kuin suomalaiset 2020-luvulla. Mutta edelleen samoja ja samankaltaisia uskonnollisia lähtökohtia on läsnä. Niin kirkoissa kuin yhteiskunnassa on myös nykyaikana kamppailua vallasta ja syviä erimielisyyksiä. Joten tuttuja elementtejä löytyy 500-vuoden takaiseen elämän todellisuuteen.

Tuolloin myöhäiskeskiaikana Euroopassa elettiin roomalaiskatolisen kirkon alaisuudessa ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallinnassa.

Mutta uskonnollinen elämä alkoi kokea isoja muutoksia heti 1500-luvun alussa. Myös keisarin asema horjui, sillä alemman esivallan toimijat, toimivat, välillä vastoin keisarin linjaa ja päätöksiä.

Magdeburgin - poliittista ja uskonnollista tyranniaa vastustava - uskonnollisperustainen, mutta myös yhteiskunnalliseen elämään liittyvä ja käsittelevä, oppitunnustus, ei ole mielenkiinnoton. Vaan itse asiassa erittäin kiinnostava.

Se tarjoaa 500-vuoden takaa ajatuksia nykyihmisen pohdintoihin niin uskonnollisesti kuin yhteiskunnallisesti.

Seuraavaksi syvennymme historialliseen kontekstiin. Tässä tiivistelmä.

1. Yliopiston professori Martti Luther (1583-1546) naulasi - on varmistunut: ei kiinnittänyt vaan nimenomaan naulasi - teesinsä Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517. Siitä eteenpäin alkoi tapahtua!

Luther eli täysillä, eikä elämä ollut helppoa. Se oli täynnä vaaraa, merkityksellisiä asioita ja jännitystä. Eurooppa koki melko pian valtavan uskonnollisen muutoksen, joka säteili sydänten tasolta laajasti yhteiskunnalliseen elämään.

2. Keisari Kaarle V (1500-1558) tuomitsi Lutherin ja uskonpuhdistuksen eli reformaation vuonna 1521.

Worsmsin ediktillään eli keisarin laki-ilmoituksella. Edikti perustui Martti Lutherin asioiden käsittelyyn Wormsin valtiopäivillä samana vuonna 1521.

Luther oli vaatinut roomalaiskatolisen kirkon munkkina, kirkon palaamista Raamattuun perustuvaan oppiin ja opetukseen.

Allekirjoittamassaan ediktissä keisari kieltää ketään auttamasta Lutheria, josta oli nyt tullut lainsuojaton.

Lutherin kiinniotossa auttaville luvattiin runsas palkkio. Kukaan ei saanut tukea Lutheria, keisari määräsi.

Mutta tässä kohtaa alempi esivalta, nimittäin, yksi seitsemästä keisarin valitsijasta päätti taata uskonpuhdistajan turvallisuuden. Hän oli Saksin vaaliruhtinas, Fredrik Viisas (1463-1525).

Tästä huomaamme yhden esimerkin alemman esivallan vastarinnasta ylempää esivaltaa kohtaan.

Lutherin asia ja persoona olivat Fredrik Viisaan vakaumukseen perustuvan arvion mukaan tärkeämpiä kuin keisarin ankara kirjallinen laki. Luther sai suojelua joiltakin muiltakin prinsseiltä, jotka vastustivat keisarin käskyä, ediktiä.

3. Augsburgin valtiopäivillä vuonna 1530 Lutherin kannattajat lukivat seisoviltaan, ja ojensivat keisarille Augsburgin tunnustuksen. Se kertoo raamatullis-luterilaisen uskonopin tärkeimmät asiat.

4. Kyseessä on edelleen voimassaoleva Suomen evankelisluterilaisen kirkon päätunnustus. Kaikki papit ja piispat on velvoitettu alttarilla antamaan pyhä lupaus pysyä sen opissa ja opetuksessa.

5. Luther kirjoittaa varoituksen saksalaisille vuonna 1531, koska pelkää keisarin aloittavan aseellisesti ediktinsä toteuttamisen.

6. Schmalkaldenin liitto muodostuu Hessenin prinssin ja Saksin prinssin välille. Se oli luonteeltaan uskonnollinen puolustusliitto, keisarin hyökkäyksen varalle.

7. Luther kuoli vuonna 1546. Kun neljä kuukautta oli kulunut uskonpuhdistajan kuolemasta, keisari ja paavi tekivät sopimuksen. Sen tarkoituksena oli estää reformaation leviäminen ja palauttaa roomalaiskatolisuus voimaan. Myös palauttaa ja vahvistaa vallanpitäjien ja tavallisten asukkaiden kuuliaisuus Pyhälle istuimelle eli paaville.

Tähän liittyi suorasanaisesti ilmaistu keisarikunnan valmistautuminen sotatoimiin Schmalkadelin liiton luterilaisia vastaan.

8. Ratkaiseva taistelu käytiin Muhlbergissä huhtikuussa 1547. Keisarin joukot voittivat. Schmalkaldenin liiton muodostaneet luterilaiset Hessenin ja Saksin prinssit otettiin vangeiksi.

9. Seuraavana vuonna keisari vaati ja sai aikaan Augsburgin interimin eli väliaikaisen sopimuksen. Lain tarkoitus oli pakottaa uskonnolliset protestantit ottamaan takaisin roomalaiskatolisen uskonopin, käytännöt ja säännöt.

10. Keisari ja paavi onnistuivat tavoitteissaan nopeasti, sillä vain yksi pikkukaupunki torjui jyrkästi vaatimukset. Ja valmistautui puolustamaan sekä raamatullis-luterilaista uskonoppia että kaupunkiaan.

Tämä kaupunki oli Magdeburg.

Sen teologit ja pastorit laativat Magdeburgin tunnustuksen. Kaupunkilaiset polttivat kaiken kaupungin linnoituksen ympäriltä ja sulkivat portit. Miehet aseineen valmistautuivat taisteluun keisarin joukkoja vastaan. Magdeburg oli päätöksensä tehnyt: he eivät luovuta, vaan taistevat keisarin tyranniaa vastaan.

This is a public episode. If you would like to discuss this with other subscribers or get access to bonus episodes, visit pauliselkee.substack.com