Suomen pitkän YYA-kauden jälkeen käännyttiin länteen, mutta kuin huomaamatta Venäjä säilytti erityismerkityksensä mm. tiedustelun saralla.

Kreml hyväksyi EU:n mutta torjui jyrkästi Naton. Suomi toimi eräänlaisena Kremlin äänenä Brysselissä, sillä ajan poliitikoilla oli vanhastaan siteitä Venäjän tiedustelupalveluihin - ne eivät olleet kaikki kadonneet.

Siksi voi tulkita, että Suomi teki läntistä politiikkaa mutta oli aina myös varuillaan Venäjän intresseistä.

Tätä erityisasemaa Alpo Rusi pääsi tarkkailemaan niin Martti Ahtisaaren kanslian kuin arkistomateriaalinkin kautta.