AGIPODI

Millainen on hyvä agilitypohja?

Tässä jaksossa sukellamme keinonurmien ja agilitypohjien maailmaan asiantuntijavieraan kanssa. Pääsimme paikan päälle Suomen urheilupinta Oy:n tiloihin hypistelemään erilaisia pohjavaihtoehtoja erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Saimme ajatusta siitä mitä pito oikeastaan tarkoittaa, miten se mahdollistetaan, voiko sitä olla liikaa ja miten keinonurmi, täyteaine, kosteus ja lämpötila vaikuttavat koiran liikkumiseen?

Pohdimme myös pohjien kulumista ja huoltoa sekä sitä, voiko ihminen omilla kengillään arvioida koiran kokemaa pitoa ja samaistua sitä kautta miltä koirasta radalla eteneminen tuntuu.

Lopuksi vedämme keskustelun yhteen ja jaamme omia ajatuksiamme ja kokemuksiamme erilaisista agilitypohjista.

Hyviä kuunteluhetkiä AGIPODIn parissa!

Miltä agilityn MM-kisat tuntuvat siellä, missä kaikki tapahtuu?

Tässä jaksossa Agipodi hyppää keskelle AWC-tunnelmaa. Mikrofonin ääreen napattiin lyhyesti tuomareita, kilpailijoita, katsojia ja talkoolaisia – eli ihmisiä kisojen eri puolilta.

Mikä rata jäi mieleen? Miltä maailman parhaiden agility näyttää katsomon puolelta? Entä millaista on olla mukana talkoilemassa? Tai VAR-tuomarina?

Luvassa aitoja hetkiä, kisajännitystä, tunnelmia ja erilaisia näkökulmia suoraan MM-kisapaikalta.

Tervetuloa mukaan MM-fiilikseen!

Mitä tutkimus oikeasti kertoo agilitykoiran hyvinvoinnista ja loukkaantumisista?

Agipodin vieraana on eläinlääkäri ja tutkijatohtori Leena Inkilä, jonka väitöskirja käsittelee agilitykoirien harjoittelua, loukkaantumisia ja hyppäämisen biomekaniikkaa. Lisäksi puhumme hänen tuoreesta puomitutkimuksestaan.

Kuinka paljon agilitykoirat oikeasti loukkaantuvat? Treenaammeko agilityä liikaa ja fyysisiä ominaisuuksia liian vähän? Entä ovatko matalammat rimat automaattisesti turvallisemmat?

Leenan tutkimuksissa agilityä tarkastellaan kokonaisuutena: koiran fyysistä kuntoa, harjoitusmääriä, palautumista, aikaisempia vammoja, vauhtia, esteitä, alustoja ja ratasuunnittelua.

Tässä jaksossa ei siis mennä mutu-tuntumalla, vaan katsotaan, mitä tutkimus tällä hetkellä oikeasti kertoo – ja mitä emme vielä tiedä.

Miten voisimme tehdä agilitystä koirille turvallisempaa ja rakentaa mahdollisimman pitkän, terveen ja kestävän agilityuran?

https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/pienelaintutkimus/tutkimusryhmat/faunafysio-fysioterapia/agilitytutkimus

https://www.facebook.com/share/1JCHz37XfW/?mibextid=wwXIfr

Miksi treenaamme asioita, joita emme tarvitse?

Treenataanko agilityssä oikeasti niitä asioita, jotka vievät omaa tekemistä eteenpäin – vai niitä, joita on kivaa treenata, jotka näyttävät hyvältä tai joita kaikki muutkin treenaavat?

Tässä jaksossa pysähdymme miettimään, mihin rajallinen treeniaikamme oikeasti kuluu. Treenaammeko omia vahvuuksiamme enemmän kuin heikkouksiamme? Testaammeko koiran osaamista sen sijaan, että oikeasti opettaisimme? Entä kuinka paljon aikaa käytämme näkyvän virheen korjaamiseen, vaikka todellinen ongelma saattaisi löytyä aivan muualta?

Puhumme treenin vaihtoehtoiskustannuksesta, omien pullonkaulojen tunnistamisesta, kisavirheiden analysoinnista ja siitä, miksi näyttävä treeni ei välttämättä ole kehittävää treeniä.

Ja lopulta ehkä tärkein kysymys: jos saisit treenata koirasi kanssa vain 15 minuuttia viikossa, käyttäisitkö ajan samalla tavalla kuin nyt?

Tervetuloa kuulolle!

Te kysyitte – me vastaamme!

Q&A nelosessa pöydälle päätyy jälleen melkoinen kattaus agilityä, koiria, valmentamista ja elämää niiden ympärillä.

Puhumme muun muassa nuoren koiran vauhdin rakentamisesta, kisatilanteessa hidastuvasta koirasta, irtoamisesta, palkkavälin pidentämisestä ja siitä, mitä agilityyn tähtäävälle pennulle oikeastaan kannattaa opettaa.

Entä treenataanko Suomessa liian vaikeilla radoilla – ja kenen vastuulla sopivan haastetason löytäminen on? Onko olemassa rodullisesti ”oikeita” agilitykoiria? Kuinka pitkä tauko agilitystä on sopiva? Ja mitä ajatuksia Lahden SM-kisapohjan herättämä kohu meissä herättää?

Lisäksi kurkistetaan vähän kulissien taakse: millaista meidän arkemme agilityvalmentajina oikeasti on, ärsyttävätkö jotkut koulutettavat, mitä omat koiramme ovat meille opettaneet ja mistä ottaisimme seuraavat pennut.

Ja mitä jos oma nykyinen ura ei enää tunnukaan omalta, vaan haaveissa olisi työ koirien parissa?

Näihin ja moneen muuhun kuulijoiden kysymykseen vastataan Q&A nelosessa.

Miltä näyttää agility, kun vaikeat asiat näyttävät helpoilta?

Vieraaksemme saapuu Sanni Kariniemi, joka teki SM-kisojen yksilöpäivänä huikean suorituksen: pikkumineissä Suomen mestaruus, pikkumakseissa SM-hopeaa ja mineissä neljäs sija.

Jaksossa puhumme siitä, mitä Sanni tarkoittaa ”helpon näköisellä agilityllä” ja miten sellaista rakennetaan. Missä koiran pitäisi osata ratkaista asioita itsenäisesti, missä ohjaajan voi auttaa – ja mitä agilityssä yritetään kontrolloida liikaa?

Sukellamme myös treenaamiseen ja ratojen lukemiseen: mitä Sanni rakentaa uuden koiran kanssa ensimmäisenä, miten hän treenaa kuuntelua ja mitä hän näkee kisaradassa ensimmäisenä? Entä miten sama rata muuttuu, kun sitä katsoo pikkumini Luigin tai pikkumaksi Grun näkökulmasta?

Ja lopuksi: millainen olisi Sannin suunnittelema täydellinen SM-rata – ja mitä sen pitäisi Suomen parhailta koirakoilta mitata?

J44. Maitohappo

"Maitohappo aiheuttaa lihasmaitohappomyytit tutkimusnäytön happi loppuu."

"Koira meni ihan hapoille."

Kuulostavatko tutuilta?

Tässä jaksossa pureudumme yhteen liikuntafysiologian sitkeimmistä uskomuksista. Voiko olla, että lähes kaikki meille opetettu maitohaposta on vanhentunutta tietoa? Miksi tutkijat eivät enää pidä laktaattia pelkkänä kuona-aineena, ja mitä tekemistä sillä on agilitykoiran suorituskyvyn, palautumisen ja kilpailupäivän jaksamisen kanssa?

Puhumme siitä, miten yksi tutkija onnistui muuttamaan koko liikuntafysiologian ajattelutavan, mitä koiran kehossa oikeasti tapahtuu agilityradan aikana sekunti sekunnilta ja miksi hyvä aerobinen kunto voi ratkaista sen, kuka on nopea vielä päivän viimeiselläkin radalla.

Jakson aikana murretaan yleisimmät maitohappomyytit tutkimusnäytön avulla ja pohditaan myös sitä, mitä tämä kaikki opettaa meille tiedosta, uskomuksista ja siitä, miksi myös agilityssä kannattaa uskaltaa päivittää omaa ajatteluaan.

J43. Tässä jaksossa otamme sukelluksen Pohjoismaiden mestaruuskisojen tunnelmiin, jossa Tanja ja Pupu olivat edustamassa Suomea. Miltä Tanjasta tuntui lähteä PM-kisoihin, miten hän valmistautui ja millaista oli kisata kansainvälisessä ympäristössä? Käymme läpi onnistumisia, haastavia hetkiä ja ratoja, jotka jäivät erityisesti mieleen.

Pohdimme myös Pupun roolia kisareissulla, yhteistyötä ja sitä, mitä oppia kisoista sai sekä ohjaajana että koirasta. Entä mitä Tanja tekisi nyt toisin, jos lähtisi PM-kisoihin uudestaan?

Mukana tietenkin myös reissun mieleenpainuvin hetki, hauskin sattumus ja paras eväs!

Parhaita kuunteluhetkiä jakson parissa!

J42. Entä jos se, minkä tiedät agilitystä, ei olekaan totta? – Uskomukset

Miksi jotkut agilityn "totuudet" elävät vuodesta toiseen, vaikka tutkimus tai käytännön näyttö ei niitä tukisikaan? Miten uskomukset syntyvät, miksi aivomme pitävät niistä niin tiukasti kiinni ja voiko niitä oikeasti muuttaa?

Tässä jaksossa sukellamme uskomusten maailmaan psykologian tutkimuksen kautta. Puhumme muun muassa vahvistusharhasta, ajattelun oikopoluista, itseään toteuttavista ennusteista, kasvun ajattelutavasta ja minäpystyvyydestä – mutta ennen kaikkea siitä, miten nämä ilmiöt näkyvät agilityssä joka päivä.

Miksi joskus yksi onnistuminen tai epäonnistuminen riittää rakentamaan vuosia kestävän uskomuksen? Miten erottaa fakta, kokemus, mielipide ja uskomus toisistaan? Entä mitä tapahtuu, kun alamme pitää tulkintojamme kiistattomina totuuksina?

Mietimme myös siiä, kuinka omat uskomuksemme voivat vaikuttaa koiran kehitykseen, kilpailusuorituksiin ja valmennukseen – usein täysin huomaamattamme. Saat mukaan konkreettisia työkaluja omien uskomusten tunnistamiseen, haastamiseen ja muuttamiseen sekä paljon käytännön esimerkkejä agilitykentältä.

Jakson jälkeen saatat huomata kyseenalaistavasi muutaman sellaisen "itsestäänselvyyden", joita et ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi.

Hyppää mukaan ravistelemaan vanhoja totuuksia – ehkä seuraava suuri kehitysloikkasi alkaa yhdestä kysymyksestä: Mistä minä oikeastaan tiedän, että tämä on totta?