Kieli-identiteettiin perustuva Porvoon hiippakunta on moni-ilmeinen ja moniääninen. Sen piispa kokee tehtäväkseen kuunnella eri äänenpainoja. Vähemmistön on löydettävä keskinäinen yhteys. Totuutta kukaan ei voi omistaa.

Minua on viehättänyt roomalaiskatolisen kirkon tyyli kirjoittaa kirkon käytäntöjä muuttaviin dokumentteihin hengellisteologinen johdanto, jossa tuodaan esille, ettei kirkko ole ”antamassa periksi” nykyajalle, vaan kuinka muutettava asia syventää ymmärrystä Jumalasta. Toivoisin, että esimerkiksi piispainkokous ja kirkolliskokous voisivat ottaa hiukan mallia äitikirkkomme tyylistä.

Järjen ja kohtuullisuuden nimissä emme puhko sen enempää silmää silmästä kuin vaienna naista seurakunnassa, joten rakkauden ja kohtuuden nimissä ymmärtäkäämme etuoikeutemme.

Eteläisen Afrikan luterilaiset etsivät keinoja tuoda paikallista kulttuuria osaksi jumalanpalveluksiaan, mutta vanhoista kaavoista ei osata luopua. Muun muassa suomalaisten juurruttamien perinteiden ja paikallisen ilmaisun yhdistämisessä auttaa Suomen Lähetysseuran Sakari Löytty.

Kun kirkolliskokousta ja kirkkoa kritisoidaan vanhoillisuudesta, täytyy muistaa, että taustalla on tuo vaatimus kolmen neljäsosan määräenemmistöstä. Jos samaa vaadittaisiin eduskunnalta, ei se olisi vielä hyväksynyt samaa sukupuolta olevien avioliittoa, toteaa Kalle Hiltunen pääkirjoituksessa.

Olkaamme kirkko, joka on avoin kaikille ja jossa jokainen on arvostettu ja kunnioitettu, kirjoittaa Panu Laturi kolumnissaan.

Kysyimme presidentinvaaliehdokkailta heidän uskontoja ja katsomuksia koskevista näkemyksistään. Julkaisemme kaikki saadut vastaukset.

Suomessa ei ole nälkä eikä sota. Silti ulkonaisen rauhan ja yltäkylläisyyden keskellä näännytään.

Emme saa päätyä sellaisiin ajatuksiin, että ihmisoikeudet koskevat vain täällä olevia. Silloin menee lapsi pesuveden mukana. Täydellinen ihmisarvo koskee myös rajan takaa meitä katsovaa, vaikka hänet on rajalle tuotu osana hybridioperaatiota.

Yhtenäistä, historiallisesti aukotonta raporttia Jeesuksen syntymästä ei saa. Eero Huovisen mukaan olennaisempaa on pohtia, mikä on kertomusten ydin.