Asiasta kertoi Henki-lehti

Lapseni ollessa kuudennella luokalla oli yläkouluikäisille tytöille ja pojille edellisenä lukuvuonna erikseen pidetty jonkinlainen iltakokoontuminen, joka oli käsittääkseni pitänyt sisällään ihmisen seksuaalisuutta ja muuta aiheeseen kuuluvaa.

Kädessäsi olevaa lehteä kustantava Herättäjä-Yhdistys ilmoitti hiljattain muutosneuvotteluista (aiemmalta nimeltään yt-neuvotteluista). Monet yritykset ovat olleet samassa tilanteessa tänä syksynä. Kristillisten järjestöjen kentälläkään Herättäjä-Yhdistys ei ole ainoa. Muutosneuvotteluista ovat syksyn aikana ilmoittaneet muun muassa Suomen Lähetysseura ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys.

Maahanmuuttokriittiset ja jopa rasistiset ideologiat pyrkivät nostamaan kannatustaan liittämällä
ideologioihinsa menneitä aikoja kaihoisasti katsovaa nostalgiaa. Nämä tahot mielellään ottaisivat kristinuskon ja kirkon osaksi omia projektejaan.

Vasemman jalkani sana oli onnellinen. Tälle jalalle astuessani tunsin, miten vahvasti, koko
olemuksellani, halusin ja haluan onnellisuutta. Oikean jalan sana oli ehdoitta. Tälle jalalle astuminen oli ärsyttävää, vaikeaa, mahdotonta."

Vanha mustavalkoinen valokuva valkoisesta miehestä savannilla puun alla opettamassa pakanoille kristinuskoa. Jotakin sellaista nousee mieleen useimmilla suomalaisilla lähetystyöstä. Paljoa tästä ei kuitenkaan ole jäljellä lähetystyön arjessa. 1850-luvulla perustettu Suomen Lähetysseura on asettanut työnsä päätavoitteekseen “kokonaisvaltaisen muutoksen kohti kestäviä ja kaikille voimia yhteisöjä”. Tavoitteeseen pyritään tukemalla kirkkoja, syrjäytettyjä ryhmiä ja rauhanrakentamista eri puolilla maailmaa.

Samuli Niiles, 30, on kokenut tulleensa rakastetuksi herännäisyyteen. Tätä henkeä hän toivoo kaikkialle enenevässä määrin.

Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus tarvitsee myös tekoja. Huomaan edelleenkin, mutta varsinkin ollessani pyörätuolissa, kuinka esteet tekevät moniin paikkoihin menemisen mahdottomaksi. Koska Suomen evankelis-luterilainen kirkko haluaa olla kaikkien kirkko, sen on todellisuudessakin sitä oltava.

”Vieläkin toivon, vaikka täällä toivoa ei näy ollenkaan.” (Siionin virret 254) Tämä Jaakko Löytyn virren värssy kuvaa toivon maisemia kaikessa paradoksaalisuudessaan. Uskonnollinen toivo ulottuu siihen, mikä ei ole aistein havaitsevan silmän ja järjen päätelmien nähtävissä. Uskonnollinen toivo ulottuu siihen, mitä en voi itse hallita ja kontrolloida.

Jeesuksen teloituskuvasta on tullut kristinuskon tunnetuin symboli. Kirkkotaiteessa ristille on ripustettu vuosisatojen aikana monenlaisia kuvia ihmiseksi tulleesta Jumalasta. Kuvataiteilija ja pappi Ilkka Sariola tutkii ja maalaa krusifikseja, joista viimeisimmässä on rauhan teema.

Kirkko ei saa 2000-luvullakaan supistua vain pienenevän piirin moraaliyhteisöksi. Sen täytyy
olla armon yhteisö, joka näkee rakkaana erityisesti mihin tahansa maailman asettamiin moraalisiin mittoihin yltämättömät.