Blomiksen luonto

Älä stressaa, tee parhaasi, unohda loput.

Joskus paras reaktio, on olla reagoimatta.

Kukaan muu ei ole sinä, ja se on voimasi.

Tämänkaltaisilla lauseilla me inehmot pyrimme motivoimaan itseämme toimimaan paremmin. Blomis, itseoppineena läheismotivaattorina on mietiskellyt miksei hotsita lähteä luontoon, varsinkaan kameran kanssa.

Se on utelias, kekseliäs, oppivainen, sosiaalinen ja kujeilevakin. Vähän niinkuin Blomis itte. Tuo mustaharmaa raakkuja ei ole suomalaisten ykkössuosikki lintumaailmassa, mutta jotain ihmeellisen viehättävää siinä on. Ainakin Blomiksen mielestä.

Blomis tykkää puista. Tykkäävätkö puut Blomiksesta onkin ihan toinen juttu. Luontomiehemme on salaa halaillut puita jo pidemmän aikaa, mutta onko hän halaamisestaan voimaantunut. Ainakin sen verran että on kirjaillut tuntemuksiaan ylös yhden podcastin verran. Hali hali...

Elokuvassa "Medusan verkko" Jason Bourne huimailee niin että heikompia hirvittää. Radio Suomen oma JB eli Blomis on paljon rauhallisempi kaveri ja huimailee enää varsin satunnaisesti. Tällä kertaa Blomis kurkkii pinnan alle. Sinne missä ne meduusat kuljeksivat...

Blomis on harrastanut taas kerran luonnonhavainnointia. Tällä kertaa ihan oikeesti kauempana kuin kotiparkkipaikan tuolla puolen.

Mutta mitä luontomiehemme tekee, kun pääsee lomalla tuhansien kilometrien päähän? Istuu allasbaarissa nauttien All-inclusive -tarjontaa? Ehei! Hän tutkii flooraa ja faunaa, kirjailee ylös yksityiskohtia ja ottaa luontokuvia. On se epeli!

Ikioma luontojantterimme Blomis on suunnannut katseensa kohti maata, kohti luonnon pieniä, muttei suinkaan vähäpätöisiä otuksia. Otuksia, joita on n. 60 lajia Suomessa ja maailmanlaajuisesti yli 12000 lajia. Laji, joka on ollut olemassa jo yli 100 miljoonaa vuotta ja selvisi siitä luontokadosta, joka tuhosi dinosaurukset.

Pienissä on voimaa, varsinkin jos niitä on tarpeeksi. Yksikin riittää Blomiksen mielestä aikaansaattamaan luontoharrastajan epävakaaseen tilaan, jos se yksi on vaikka isovarpaan juuressa leukoineen.

Blomiksen omalla levylautasella pyörii useimmiten rockn'roll. Millainen soittolista mahtaisikaan tulla, jos satunnainen luontomiehemme saisi soittaa pari tuntia vain ja ainoastaan luontoon liittyviä kappaleita? Sitä tekemistä vaille valmista ohjelmaa ei nyt kuulla, vaan Blomiksen pohdiskelua musiikin ja luonnon erityisestä suhteesta. Tekijä on antanut lupauksen ettei laula, siis pelko pois ja kuulolle...

"Anna apinalle kamera, niin kohta se kutsuu itseään valokuvaajaksi." Tällainen hauska meemi kiertää sosiaalisessa mediassa ties monettako kertaa maailman ympäri. Jos antaa luontoharrastajalle kameran, alkaako hän kutsua itseään luontokuvaajaksi? Kas siinäpä kysymys.

Ovatko nykyajan luontokuvat enää totuudenmukaisia? Kuinka pitkälle voi mennä kuvien muokkauksessa tai jopa manipuloinnissa?

Blomis on jälleen kerran pohtinut rakkaan harrastuksensa syvintä olemusta...

Blomis on taas kulkenut luonto mielessään, niinkuin tekee mielellään. Tällä kertaa hän on eksynyt eläintarhojen tunnelmiin ja pohdiskelee miksi ne herättävät erilaisia tuntemuksia. Eikä aina pelkästään mukavia.

Luontomiehemme on vieraillut erilaisissa eläintarhoissa eri puolella maailmaa, ehtinyt jopa jaguaarin häkkiin Belizessä, mutta aina se rakkain eläintarha lienee Korkeasaari. Koska se on niin lähellä.

Vielä muutama päivä ja satunnainen luontojantterimme Blomis päästetään Pohjois-Pasilan veräjästä kesäisille niityille. Kas, lomahan se on radiomiehelläkin mielessä aina, mutta pakistaan nyt vielä kerran ennen vapautta.

Blomis palaa tarinoimaan elokuun toisena sunnuntaina virkistyneenä ja voimaantuneena.

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE TASAPUOLISESTI!