Tässä Eläimellistä viestintää -podcastin bonusjaksossa tarkastellaan hyttysmyrkkyjen vaikutuksia hyttysen näkökulmasta, hieman laajempaakin hyönteisnäkökulmaa sivuten.

Hyttyset täyttävät tutkitusti valtaosan eläimen kivulle asetetuista kriteereistä. Näyttö niiden kivuntunnon puolesta on vahvaa.⁣ Kyky kokea kipua tarkoittaa myös kykyä kärsiä.⁣ Hyttysmyrkkyjen varsinaisen kohteen, eli hyttysen, intressit ja kokemukset sivuutetaan hyttysmyrkkyjen käyttöä koskevassa keskustelussa kuitenkin usein kokonaan.

Myrkyistä on kuitenkin vakava-asteista haittaa pölyttäjien ja vesieliöiden ohella hyttysillekin. Myrkkyjen käytöstä yksilölle aiheutuva haitta tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon mietittäessä hyttyskarkotteiden ja torjunta-aineiden käytön oikeutusta.

Jakson sisällön lähdetietoineen löydät tekstimuodossa osoitteesta sarijakuva.fi/blogi

Keskustelu filosofi ja neurotieteilijä Sonja Blomin kanssa jatkuu tässä Eläimellistä viestintää -podcastin jaksossa.

Ihmisen ylivertaisuudella ja ainutlaatuisilla kyvyillä muihin elollisiin nähden on pitkät juuret länsimaisessa ajattelussa. Onko ihmisen ylivertaisuudelle kuitenkaan nykypäivänä minkäänlaisia todellisia perusteita? Mitkä ovat ne tekijät, joiden perusteella olemme valmiita myöntämään muunlajisille eläimille oikeuden hyvään elämään ja hyvään kohteluun?

Lisäksi pohdimme sekä ihmisen että muunlajisten eläinten kipuun perehtyneen filosofi ja neurotieteilijä Sonja Blomin kanssa kivun syvintä olemusta.

Mitä kipu on? Ketkä sitä tuntevat? Miten sitä mitataan? Miten kesy- ja luonnoneläimen kivun havainnointi ja hoito eroavat toisistaan? Miten voin omalla toiminnallani tuottaa mahdollisimman vähän kärsimystä muunlajisille eläimille?

Tässä Eläimellistä viestintää -podcastin jaksossa pohditaan eläinetiikkaa ja muun muassa sitä, onko eettisesti hyväksyttäviä eläinkokeita olemassakaan?

Eläinkokeita on tyypillisesti totuttu pitämään ihmiskunnan kehitykselle välttämättöminä. Niiden avulla on saavutettu tieteellisiä läpimurtoja, mutta niillä on pimeäkin puolensa. Ne aiheuttavat kärsimystä suurelle määrälle eläimiä. Eläinkokeissa saadut tulokset eivät välttämättä ole luotettavia, tai sellaisenaan sovellettavissa ihmiseen. Läheskään kaikki eläimillä testatut lääkkeet tai muut tuotteet eivät myöskään päädy kuluttajamarkkinoille asti.

Voiko eläinkokeista olla hyötyä eläimille itselleen? Oikeuttaako lajitovereille koituva hyöty yksilölle aiheutuvan kärsimyksen? Millainen olisi se ihannemaailma, jossa eläinkokeille ei yksinkertaisesti koettaisi olevan tarvetta? Muun muassa näihin kysymyksiin tässä jaksossa vastauksia kanssani pohtimassa on filosofi ja neurotieteilijä Sonja Blom.

Tässä Eläimellistä viestintää -podcastin jaksossa pohditaan, onko persoonallisuus ihmisen yksinoikeus?

Pitkään persoonallisuuden nimittäin ajateltiin kuuluvan yksinomaan ihmiselle. Sittemmin sen on kuitenkin havaittu olevan eläinkunnassa sangen laajalle levinnyt ominaisuus.

Mítä persoonallisuudella tarkoitetaan? Millaisilla eläimillä tiedetään olevan persoonallisuus? Miten eläinten persoonallisuutta tutkitaan? Muun muassa näihin kysymyksiin tässä jaksossa vastaa koirien ja kissojen käyttäytymistä selvittänyt tutkijatohtori Milla Salonen.

P.S. Vastaa Millan ja hänen tutkijakollegoidensa kehittämiin käyttäytymiskyselyihin, joiden avulla saat tietoa oman koirasi tai kissasi persoonallisuudesta: https://petsofi.fi/

Eläimellistä viestintää -podcastin toisen kauden ensimmäisessä jaksossa pohdimme kissoihin erikoistuneen eläintenkouluttajan (AT) Janina Rönnqvistin kanssa, miksi kissan- ja lemmikinomistajat ylipäätään turvautuvat herkästi someen ja pyytävät sieltä apua ongelmiinsa. Millaisia ongelmia eläinten käyttäytymistä tai terveyttä koskeviin someavunpyyntöihin liittyy? Entä voiko somessa käytävistä keskusteluista olla hyötyäkin? Miten eläinten terveys- ja käyttäytymisongelmiin liittyvää somekeskustelua voisi kehittää eläinlähtöisempään ja eläimen hyvinvointia parantavampaan suuntaan?

Tässä Eläimellistä viestintää -podcastin bonuspalassa pohditaan, ruokinko minä someraivoa?

Onko yhteiskunnallinen somevaikuttaja vastuussa viestiensä mahdollisista vaikutuksista ja jos, niin kenelle? Lisääkö moraalinen someraivo ihmisryhmien välistä vastakkainasettelua? Kuka poliittisen ja yhteiskunnallisen somekeskustelun sävyn ja suunnan loppupeleissä edes määrää ja miten siihen voi itse yrittää vaikuttaa?

Tämän bonuspalan sisältö lähdetietoineen löytyy tekstimuodossa Eläimellistä viestintää blogista, osoitteesta: https://sarijakuva.fi/blogi/2021/08/22/ruokinko-mina-someraivoa/

Tässä ensimmäisen tuotantokauden viimeisessä jaksossa pohditaan, onko somevaikuttaja vastuussa eläinten hyvinvoinnista? Onko sosiaalisella medialla ylipäätään vaikutusta eläinten hyvinvointiin ja kenelle vastuu eläinten huomioimisesta somevaikuttajamarkkinoinnissa loppukädessä kuuluu?

Podcastin thumbnail-kuva LilBub-kissasta: Indiana Public Media CC BY-NC 2.0 https://creativecommons.org/licenses/by-nc/2.0/

Tässä jaksossa pohditaan, millaista eläinkäsitystä valtamedian harjoittama journalismi ruokkii ja on osaltaan mukana normalisoimassa. Onko suurten medioiden tuottaman journalismin näkökulman oltava aina automaattisesti ihmiskeskeinen, vai onko muunlajisten eläinten nykyistä parempaan huomiointiin olemassa keinoja?

Podcastissa viitattu:

Hannele Kauppinen (2018). https://trepo.tuni.fi/handle/10024/103513

Alex Lockwood (2019). https://tinyurl.com/5esmwexa

Animals and media (n.d.). https://talk.eco/wp-content/uploads/Animals_and_Media_Style_Guide.pdf

The Daily Pitchfork (2015). https://dailypitchfork.org/?p=525

Tässä jaksossa pohditaan, kuka asettaisi rajat vastuuttomalle vaikuttamisviestinnälle? Voiko nk. suurelle yleisölle suunnatun yhteiskunnallisen vaikuttamisviestinnän nimissä esittää väitteitä ilman vastuuta ja todistustaakkaa? Miten medioiden mainospaikoilla julkaistavaan yhteiskunnalliseen vaikuttamisviestintään pitäisi puuttua ja kenen toimesta?

Tämä on Eläimellistä viestintää podcastin jatkopala, jossa taustoitetaan edelliseen pitkään podcast-jaksoon (S01 - E03) liittyvää aihealuetta.

Tässä jatkopalassa pohditaan, mistä perinteiset koirankoulutustavat todella kumpuavat?

***

P.S. Toisin kuin podcastissa hieman epätäsmällisesti väitin, on ajalta ennen 1800-lukua olemassa joitain kirjallisia mainintoja koiran koulutuksesta. Niiden perusteella ei kuitenkaan voine päätellä, millaisin metodein koiria on esim. antiikissa tai keskiajalla yleisesti ottaen koulutettu.

Koiria tiedetään kyllä koulutetun historian saatossa melko spesifeihinkin tehtäviin, ja keskiajalla jopa tekemään temppuja puhtaassa viihdetarkoituksessa. Siitä ei kuitenkaan syystä tai toisesta ole paria yksittäistä kirjallista mainintaa enempää tietoa, miten nämä koirat on tavattu tehtäviinsä kouluttaa.

1700-luvun puolelta taas löytynee maininta tryffelikoirien kouluttamisesta. Ensimmäiset maininnat opaskoirien formaalista kouluttamisesta ovat niin ikään peräisin 1700-luvun lopulta, joskin ensimmäiset viralliset opaskoirat koulutettiin kaiketi kuitenkin vasta 1900-luvulla. Koiran formaaliin koulutukseen liittyvän kirjallisuuden ja tiedon voitaneen kuitenkin katsoa olevan vähäistä ajalta ennen 1800-lukua.