Mistä työn merkityksellisyys syntyy? Toimittaja Satu Kivelä tapasi AntroBlogin päätoimittajan Ninnu Koskenalhon kahvilassa, Helsingissä.

Mitkä asiat lisäävät työuupumuksen riskiä? Voiko siitä toipua? Millä keinoilla työuupumuksen syntymistä voi ennaltaehkäistä?

Suomessa joka neljäs työntekijä kokee stressiä työssä. Pitkään jatkunut kuormitus voi johtaa työuupumukseen.

"Olen kokenut työuupumuksen, joka laukaisi masennuksen. Minulla on uupumukselle altistavia ominaisuuksia, kuten itseeni kohdistuva vaativuus ja täydellisyyden tavoittelu sekä liiallinen sinnikkyys. Näihin olen oppinut yrittäjäperheessä kasvaessa. Työuupumuksen syntyyn liittyi kuitenkin olennaisesti myös epämiellyttävät esimiehet sekä huono johtaminen", Laura kertoo.

Työuupumus määritellään krooniseksi stressioireyhtymäksi, jonka yleisin oire on pitkään jatkunut väsymys. Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta on tutkinut parikymmentä vuotta työuupumusta ja työn imua.

"Kaikista vahvin tutkimusnäyttö on epäedullisista työoloista. Jatkuvasta työn paljoudesta, kiireestä, aikapaineista, roolikonflikteista, epäselvistä tavoitteista työssä ja työn epävarmuudesta. Nykyisessä työelämässä näitä tekijöitä on monella työpaikalla", sanoo Hakanen.

Jos ihminen on työn imussa, se suojelee häntä työuupumukselta. Tutkimusten mukaan myös työntekijöiden resurssit, kyvyt ja mahdollisuus vaikuttaa lisäävät innostusta työhön. Myös johtamisen tavalla on merkitystä.

Ohjelman toteuttanut työryhmä:

Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä

Äänisuunnittelu: Laura Koso

Internet-tuottaja: Rainer Korhonen

Tuottaja: Salla Matusiak

Lukijat: Annina Aho, Hannele Kurkela, Miika Lauriala ja Salla Matusiak

Kuvat: Tuuli Laukkanen

Yhteistyössä mukana:

Työterveyslaitos

"Se kuolema tuli hyvin lähelle. Se on siellä edelleen. Olen oppinut tiedostamaan, että minä kuolen, mun lapsi kuolee, mun läheiset kuolee. Elämä on sellainen, että syksy tulee aina", kertoo kokemuksistaan Henna Mäkelin.

Lapsen vakava sairastuminen pakotti toimittaja ja tietokirjailija Henna Mäkelinin pohtimaan kuolemaa. Lapsi parantui ja myöhemmin syntyi Mäkelinin kirjoittama Kuolema, kaikki mitä olet halunnut tietää -kirja. Teokseen on haastateltu asiantuntijoita, ammattilaisia, kuoleman koskettamia ja menetyksen kokeneita läheisiä. Menetyksen myötä maailma muuttuu.

“Isäni kuolemasta on aikaa vielä alle vuosi ja vaikka suru ei ole enää joka päiväisessä arjessa, on se yhä koko ajan taustalla. Olen vielä vaiheessa, jossa minun on vaikea ymmärtää niin läheisen ihmisen poismenoa. Välillä tuntuu, että sen myötä katosi myös omaa menneisyyttä, lapsuutta ja sen muistoja. Tärkein apu on ollut sisarukset, ilman heitä olisin hukassa”, kertoo Minttu.

Uskontotieteilijä ja surukouluttaja Mari Pulkkinen on perehtynyt suruun väitöskirjan verran. Pulkkisella on myös omakohtaisia kokemuksia menetyksistä.

Surututkimuksessa on jo 1990-luvun lopulta lähtien ajateltu, että on normaalia ja tervettä, ettei surevien tarvitse katkaista siteitään.

"Yhteys voi kuolleisiin läheisiin jatkua. Monien surevien kertomuksissa näkyy se, että yhteys jatkuu, suhde voi vielä kehittyä sen jälkeen, kun suhteen toinen osapuoli on kuollut", sanoo Mari Pulkkinen.

Millainen on hyvä kuolema? Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman hetkellä? Miten menetys vaikuttaa meihin ihmisiin?

Ohjelman toteuttanut työryhmä:

Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä

Äänisuunnittelu: Laura Koso

Internet-tuottaja: Rainer Korhonen

Tuottaja: Salla Matusiak

Lukijat: Salla Matusiak ja Pasi Nevalaita

Kuvat: Tuuli Laukkanen

Yhteistyössä mukana:

AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

"23-vuotias poikani kuoli sairauteen yli kahdeksan vuotta sitten. Sana suru ei oikeastaan kuvaa sitä, miltä oman lapsen kuolema tuntuu. Suru yrittää kuvata jotakin, mikä ympäröi, puristaa ja vallitsee kaikkialla ja kaikessa. Kehossa, sielussa, mielessä ja ennen kaikkea sydämessä", kertoo kokemuksistaan Marjatta.

Henry Liukko-Sipin elämä muuttui menetysten ja lapsen sairastumisen myötä.

"Isäni, ja vaimoni isä ja setä menehtyivät samoihin aikoihin. Kun oma lapsi sairastuu vakavasti. Se pistää miettimään oman elämän rajallisuutta ja liikahdus omassa arvopohjassa tapahtuu. Elämän koko kuva konkretisoituu", sanoo Henry Liukko-Sipi.

Uskontotieteilijä ja surukouluttaja Mari Pulkkisen mielestä suru on kokemus eikä häiriötila.

"Se on jotain sellaista, jonka ei tarvitse lähteä ihmisestä, vaan se jättää aina jälkensä. Voisimme ymmärtää laajemmin omaa suruamme ja kohdata muita surevia", sanoo uskontotieteilijä Mari Pulkkinen.

Mitä suru oikein on? Miten suru vaikuttaa meihin? Miten voisimme tukea toisiamme?

Ohjelman toteuttanut työryhmä:

Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä

Äänisuunnittelu: Laura Koso

Internet-tuottaja: Rainer Korhonen

Tuottaja: Salla Matusiak

Lukijat: Ida-Maria Bergman, Tommi Koskenheimo, Hannele Kurkela, Salla Matusiak, Riikka Rahi ja Kirsi Väänänen

Kuvat: Tuuli Laukkanen

Yhteistyössä mukana:

AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

Ohjelmassa pohditaan tällä kertaa perhettä. Tutkimusten mukaan suomalaisessa kulttuurissa perhe rajataan koskemaan juuri ydinperhettä. Millä muulla tavoin perheen voi määritellä? Onko normaalia perhettä olemassakaan?

Toimittaja Satu Kivelä tapasi AntroBlogin päätoimittajan Ninnu Koskenalhon kahvilassa, Helsingissä.

"Lapsenlapseni syntyivät vuoden ikäerolla ja siinä vaiheessa, muutaman vuoden ajan, olin paljon hoitoapuna. Lapset olivat jo aivan vauvoina yötä mummulassa, mistä on seurannut syvä kiintyminen molemmin puolin", kertoo Selma kokemuksistaan.

Isovanhemmuus ei ole lajityypillistä käyttäytymistä vain ihmiselle. Hoivaavaa otetta jälkikasvua kohtaan on havaittu useilla kädellisillä isoäideillä kuten esimerkiksi vapaina elävinä simpansseilla, paviaaneilla ja vangittuina elävillä gorilloilla, kerrotaan Väestöliiton julkaisussa: Isovanhemmat, vanhempien lastenhankinta ja lasten hyvinvointi.

Suomessa on 1,1 miljoonaa isovanhempaa, joista 20 % ei ole mukana lastenlasten elämässä.

"Siellä on hyvin iäkkäitä, vaikka 100-vuotiaita, sairaita tai niitä, jotka asuu kaukana. Mutta sitten siltikin jää jäljelle iso joukko isovanhempia, jotka eivät saa osallistua ihmissuhdeongelmien vuoksi", kertoo perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa Väestöliitosta.

Miksi kaikki isovanhemmat eivät saa olla mukana lastenlasten elämässä? Millaisia odotuksia perheellisillä on isovanhempia kohtaan ja toisinpäin? Millaisia vaikutuksia isovanhemmilla on lapsenlapsen elämään?

Ohjelman toteuttanut työryhmä:

Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä

Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen

Internet-tuottaja: Rainer Korhonen

Tuottaja: Salla Matusiak

Lukijat: Ida-Maria Bergman, Tuula Hyttinen, Salla Matusiak, Tatu Tamminen ja Kirsi Väänänen

Kuvat: Tuuli Laukkanen

Yhteistyössä mukana:

AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

"Yhteen hiileen puhaltaminen on yllättävän vaikeaa, kun perhe hajoaa ja ero tulee kuvioihin. Kuka pitää lapset? Kenen luona kirjat? Onko oikein, että isä näkee lapsia yhtäkkiä vaan joka toinen viikonloppu?" kertoo Sanna vanhemmuudesta eron jälkeen.

Perustuslaki edellyttää, että vanhempia ja vanhemmuutta tuetaan tärkeässä kasvatustehtävässään, mutta palveluiden saatavuus vaihtelee. Vanhempien tukiverkot ovat ohentuneet ja järjestöt paikkaavat aukkoa vapaaehtoisten voimin.

Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaan mukaan vanhemmuus muuttaa ihmistä monella tavalla. Vanhemmat kokevat paineita erilaisista asioista

"Jotkut kertovat, että on vaikea kestää omaa murrosikäistä tai että uhmaikäisen raivokohtaukset on täysin sietämättömiä. Äitiryhmissä puhutaan, kuinka vaikeaa on ottaa vastaan oman lapsen aggressiota vastaan", sanoo Oulasmaa.

Millaista on hyvä vanhemmuus? Miten vanhemmuus muuttaa elämää?

Ohjelman toteuttanut työryhmä:

Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä

Äänisuunnittelu: Laura Koso ja Tuomas Vauhkonen

Internet-tuottaja: Rainer Korhonen

Tuottaja: Salla Matusiak

Lukijat: Annina Aho, Salla Matusiak, Teemu Sipilä, Susanna Vainiola ja Marja Vehkanen

Kuvat: Tuuli Laukkanen

Yhteistyössä mukana:

AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

"Olen elänyt monenlaisissa parisuhteissa, ollut pettäjän kolmantena pyöränä sekä sinkkuna. Kaikista on kertynyt vuosia kokemusta, mutta pisin suhde on ollut vain 3,5 vuotta pitkä. Koen tällä hetkellä olevani solo poly ilman vakavia parisuhteita", kertoo Leena.

Ihmisten odotukset ja merkitykset parisuhdetta kohtaan ovat muuttuneet, kertoo

psykologi Jaakko Sahimaa.

Parisuhteseen kannattaa sitoutua.

"Itse olen hyvin vahvasti pitkien parisuhteiden puolestapuhuja. Tutkimukset osoittavat, että parisuhteessa elävät ovat terveempiä ja elävät pidempään", kertoo psykologi Jaakko Sahimaa, joka pitää parillinen.fi blogia ja organisoi Suomen suurinta nuorille suunnattua parisuhdetapahtumaa.

Elämän jakaminen parisuhteessa ei ole ainaista auvoa. Suomalaisissa parisuhteissa riidellään kotitöiden jakamisesta. Erimielisyyksiä syntyy myös lasten kasvatuksesta, seksistä ja vapaa-ajasta.

Mitä ihmiset haluavat parisuhteelta? Millaisista asioista parisuhteessa riidellään? Millaisia vaiheita parisuhteessa tutkimusten mukaan on?

Ohjelman toteuttanut työryhmä:

Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä

Äänisuunnittelu: Tuomas Vauhkonen

Internet-tuottaja: Rainer Korhonen

Tuottaja: Salla Matusiak

Lukijat: Ida-Maria Bergman, Charlotta Hagfors, Jami Liukkonen, Salla Matusiak ja Kirsi Väänänen

Kuvat: Tuuli Laukkanen

Yhteistyössä mukana:

AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto

Havaintoja ihmisestä Extrassa pohditaan vanhenemista ja ikäkriisiä. Toimittaja Satu Kivelä tapasi AntroBlogin päätoimittajan Ninnu Koskenalhon Hietaniemen hautausmaalla, Helsingissä. Koskenalholle hautausmaa on paikka, jossa hän käy säännöllisesti pohtimassa elämää.

Havaintoja ihmisestä -ohjelmassa selvitettiin ikääntymistä ja ikäkriisiä elokuussa. Ohjelmassa haastateltiin psykologi Marja Saarenheimoa ja kuultiin eri ikäisten ihmisten pohdintoja omasta iästään. Ohjelma pysyvästi kuunneltavissa Yle Areenassa ja sen otsikko on: “Ikäkriisiä ei ole olemassa”.

"Omista Facebook-kavereistani kaksi henkilöä silloin tällöin tölväisee epäasiallisesti, aina ne samat kaksi. Olen saattanut poistaa koko aloittamani ketjun, koska en ole halunnut nähdä hämmästyttävän epäystävällisiä kommentteja", kertoo Marika.

Miksi empatia toimii huonosti netissä? Voiko väärinymmärryksiä verkossa estää?

Kysymyksiin vastaa aivotutkija Katri Saarikivi, joka työskentelee Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän veti pari vuotta sitten NEMO-hanketta, jossa tutkittiin vuorovaikutusta netissä.

"Jos visualisoitasiin keskustelijoiden sykettä, tulisiko siinä sellainen fiilis, että keskustelee ihmisen kanssa", pohtii Saarikivi.

Parhaillaan Saarikivi jatkaa tutkimustyötä uuden hankkeen, HUMEX:in parissa, jossa selvitetään laadukkaan vuorovaikutuksen mekanismeja, ja miten niitä voisi edistää verkon työkaluilla.

Tutkimustyö ja kokeilut ovat tarpeen, koska kivikautiset aivomme tekevät tulkintoja digitaalisessa ympäristössä.

"Tutkimusten mukaan ihmiset tutkivat neutraaleja sähköposteja lähtökohtaisesti negatiivisemmin. Meidän aivot on vain viritetty sellaisiksi", kertoo Saarikivi.

Ohjelman toteuttanut työryhmä:

Toimittaminen ja käsikirjoitus: Satu Kivelä

Äänisuunnittelu: Laura Koso

Internet-tuottaja: Rainer Korhonen

Tuottaja: Salla Matusiak

Lukijat: Jouni Kenttämies, Laura Koso, Salla Matusiak, Heikki Puskala ja Marja Vehkanen

Kuvat: Tuuli Laukkanen

Yhteistyössä mukana:

AntroBlogi.fi, HelsinkiMissio, Kohdataan-hanke, Suomalainen tiedeakatemia, Suomen mielenterveysseura ja Väestöliitto