Saarnassa pohdin valoa: kynttilöiden valoa, luonnonvaloa, elämän valoa. Me kaikki voimme loistaa Jumalan valoa toisillemme jo täällä maanpäällä eläessämme, meidän ei tarvitse odottaa iankaikkisen kirkkauteen voidaksemme olla Jumalan valon lähteitä. Ei ole niin synkkää pimeyttä, mitä Hänen valonsa ei voisi valaista.

Kristuksen seuraaminen antaa turvaa, mielenrauhaa ja yhteisöllisyyttä. Seurakunta on paikka, jossa voi kokea yhteistä, jaettua ihmisyyttä. Tärkeää on kysyä: mitä voin antaa? Lopulta Jumalan rakastaminen on kasvamista pieneksi, jotta Jumalan rakkaus voi täyttää minut.

Oikea miehenä oleminen syntyy sisältä päin. Se syntyy kokemuksesta, että juuri tällaisena olen oikea, Jumalan luoma mies. Miehisyys ei ole jossain muualla, se on tässä. Tässä kropassa, tässä mielessä, tässä elämässä. Voin jättää taakseni sukupolvien painon ja olla omanlaiseni mies tässä hetkessä. 

Raamatun oudot tekstit nostavat vahvoja tunteita. Pelon ja häpeän tunteet vievät kysymään Jumalan tarkoitusta. Jeesus kantoi meidän häpeäämme ja pelkoamme. Jumala tuntee meidän hätämme. 

Sota ei ole koskaan Jumalan tahto. Se jättää aina jälkiä, jotka ulottuvat sukupolvelta toiselle. Oikeutetussa sodassa puolustautuminen hyökkäystä vastaan on ainoa jäljellä oleva vaihtoehto. Sodan jälkien kohtaamiseen tarvitaan viisautta ja lempeyttä. Kristityn tehtävä on rukoilla ja rakentaa rauhaa aina ja kaikissa tilanteissa. Jumala tahtoo, että kaikissa ihmisissä voi säilyä lapsen kaltaisuus: avoimuus, ihmettely ja luottamus.

Kertomus myötätuntoisesta samarialaisesta on mielen sisäinen ikoni, joka rohkaisee auttamaan tuntematonta. Kun ymmärrämme olevamme samassa veneessä, yhteiskuntaan syntyy luottamusta. Tärkeää on, että olen itse valmis ottamaan apua vastaan myös tuntemattomalta, jossa Kristus on läsnä.

Jeesus avaa korvamme kuuntelemaan toisiamme. Kun kohtaamme toisemme, kohtaamme Jumalan.

Uusi syntymä Hengessä on paradoksi. Voin yhtä aikaa löytää itseni ja päästää irti itsestäni. Itseni löytäminen on itsetuntemuksen kasvamista ja ihmisyyden tunnistamista. Samalla voin päästää itsestäni irti ja nojata Hengen tuuleen.  Voin päästää irti, että Jumala voisi ottaa minut kiinni.

Jumalan Henki on elämän kirjon Henki. Jumala ei ole tarkoittanut elämää yhdenmukaiseksi ja harmaaksi kivitorniksi. Jumala luo elämää, joka sykkii sateenkaaren värejä. Jumala luo moninaisuutta, erilaisuutta ja yhteyttä erilaisten välille. Elämä Jumalassa ei ole harmaata kiveä, vaan se on moninaisuutta kukkiva kesäinen niitty. Punavarpunen on kuin Pyhän Hengen liekki, joka omalla olemisellaan todistaa Jumalan hyvyydestä ja elämän suuresta kirjosta.  

Yksilökeskeinen aikamme ohjaa löytämään elämän merkityksen omasta itsestä. Ikonit kutsuvat löytämään merkitys Jumalasta, joka on meitä on suurempi.