JeLoMe

Pari hiljan saatua kesärunoo ja jotta, jos tästä toimertuis vaikka vähän enempäänkin pikku hiljaa...

Iloa ja hyvää matkaa halki hulluuden viime metrien. Jättäkää pedon merkit sikseen!!

Kylmiltään kokeilen saada tänne äänitiedoston pari, kun sain uuden laulun tovi sitten ja sitä tapailin, niin laulaa, kuin soittaakin.

Vaikuttas onnistuvan = ), joten kohta se nähdään, kuinka täältä käsin kuuluu.

Annoin nyt nimeksi tuon. Sanat vielä hiomatta, tarvitsee kuunnellessa ottaa talteen, kuinka tuli esitettyä, eli saattaa vielä muuttua tämä, mutta onpa nyt näin, testiksi = )

Iloa tälle päivää! Siunausta!

Tämä on 21.3.2015 kirjoitettu osaksi metsän tarinoita.

Tulenkantajien lorukilpailuunkin sillä taisin osallistua, mutten kuullut tiimoiltaan mitään = )

Tänne nyt, kun kerran jaloissa tuossa lattialla pyörii, niin saan laatikkoon paperin. Iloa!

Kun, tuli tuossa mieleeni, jotta saanhan tänne vaikka laulunkin pari talteen, niin siinä neljä ulkoa muistamaani.

Lisää sitten, kun tulee sanoituksia vastaan ja mistä sitä tietää, kokeilenko tänne vaikka tallentaa soitteluitakin joskus = )

Ovat järjestään: Luokse Herran, Mua kuule, Valtakunnan laulu ja Hän kutsuu sua.

Kirjoitetut vuosien 2014- 2016 välillä. Iloa!!

Kuvassa työtoiminnan ryhmään kierrätysmateriaalista tehty veistos: "Pinkpadi-intiaanipäälliköt rannalla Pow-Wow" = ) heh joo.

Neljä vastaantullutta runoa luen. Lopussa sanon kunkin ajankohdan.

Vähän lukiessa jännittelin, alkaako naapurista kuulua porauksen ääniä, kun ovat remonttia viime viikot tehneet ja joskus... ettei sentään = )

Tämän kirjoitin tosiaan joskus lie aprillipäivän tienoolla, keväällä 2015, törmättyäni lähikaupan alelaatikossa piparkakun tuoksuiseen saippuaan.

En ollut aiemmin tiennyt, että sellaistakin tehdään ja kotiin päästyä tarina syntyi.

Kyseessä on metsän väki. Tangjang ja Tuubajaa, joiden edesottamuksia olen kirjoittanut useammankin pätkän ja luen ne tänne, kunhan tulevat vastaan. Joten hieman puskista tulee tämä, kun keskelle "tuttua" maisemaa... mutta no, tämän nyt sitten ensin.

Tarkka korva tajunnee, mistä kyse ja 'kusta' kumpuaa, muutoin anteeksi, jos se ketä loukkaa. Toivottavasti auttaa mieluummin. Oivaltamaan kenties jotain itsestään, tai mielemme mekanismeista ja mahdollisista selviytymiskeinoistamme arjen haasteiden keskellä. Soveltaa toki saa.

Sain työtoiminnan muodossa osallistua keväällä 2015 Sininauhan Nauhanet-nettilehden tekoryhmään ja siellä ensimmäisenä päivänä 5.5.2015 kirjoitin nuo kaksi seuraavaa:

MINÄ

Uuden kynnyksellä

Ryhmän jälkeen matka jatkui, en kokenut siellä voivani olla kauempaa, vaikka kai saanut olisikin.

... eli 8.5.2020 vastaantulleita runoja matkan varrelta. Parille oli nimikin, loput luen sellaisenaan.

Ovat kirjoitellut vuosien 2014-2017 aikana. Mm. Ihan oma kerho: 4.4.2017 ja Kolminaisuuskupla: 9.4.2017.

Muut aiempia.

(kuvissa oma tekemiä tauluja = )

Tuli siis tässä perjantaina 8.5.2020 vastaan lyhyt teksti, jonka luen.

Kirjoitettu 15.9.2005. Joko viiteentoista vuoteen maneerit muuttuneet? Ehkä hieman. Yhä selvittämättä pinnanalaiset syyt...

Lonkalta nimeksi tuon, kun luen siis muutaman vuosilta 2014-2019 vastaantulleen runontekeleen.

Siinä on jokunen englanninkielinen joukossa, joten kiitos ymmärtäväisyydestänne, en juurikaan sillä kielellä arjessani puhu.

Liittänen ne kirjallisina blogiini pullerikki.blogspot.com missä ovat muutkin englanninkieliset runoni.

Nuo muut ja ylipäätään, kenties ne vielä yhteen muiden hajallaan kulkevien julkaisemattomien joukkoon = ) Iloa!