Kasper

Kasper

By Kasper KoskelaMusic
Download on the App Store

Kasper episodes

  • Iltatähti
    1/101 – Evening Star / Iltatähti
    First piece from the 101-piece cluster of songs called Maailmanlopun laulut, Songs From The End Of The World. All the lyrics, compositions and arrangements are ready, prepared during last two years. Next on, I will record them all, song by song, during some couple of years.
    Lyrics will be of very deep personal level of experience and viewpoints concerning the state of the world and Finland in particular – ecological, social, political and my own life somewhere in the middle of all the hassle. I wrote the texts before Covid Era but I feel like this virus – how we as i mankind are reacting to it – is giving some special weight to the lyrics.
    Music: As much as I love experimentation in music, in sounds, in arrangements, in compositions, I am not keen to exercise it by myself. I am embarrased person living confused life and I need to focus on what I really want to say. During years I have noticed that almost all I need to say musically, can be said with electric guitars and simple melodies, not so simple arrangements and maybe some keyboards here and there. And a certain rawness will be there, as well as some fails in my playing and singing - I just can’t stand this modern ”well produced radio pop”. For me, the highest value of all art is the human and the nature in there. And we the humans are imperfect, and the nature, be it inside of outside of a man, is unchained, uncontrollable.
    OK, some big words there, back to the realism: Basically 101 is just a nice little experiment: can I handle project this big; can I make it feel like an entity at least for myself. Nice hobby, this rock music.
    6 min
  • Bloodwind - Verituuli
    It's been a little while. I decided to write a song that's me, with horns & halos, just doing what I do naturally.
    So, here you are - 17 + minutes of PAATOS. The name is Bloodwind. A song about the shadow of a man, sort of.
    Vuodet aukeavat kierteeltään
    ajan purkaessa verkkoaan
    vuodesta toiseen ja vuosisataan
    ajasta aikaan vain harvempaa
    ei ihminen onnistu patoamaan
    merkitysten silmukkakatoa
    purkautuvaa, pakenevaa
    lapsesta vanhuuteen virttyvää
    Harhojen palatseissa juhlitaan elämää
    kuolemaa pöydät ovat notkollaan, mutta ei huomaa yksikään
    he joita epäilys kalvaa lääkitsevät itseään
    he jotka kutsutta jäivät imitoivat juhlijaa
    Tästä suunnasta löytyy se loistava tie
    joka aikuisuuteen meidät viimeinkin vie
    matkaa ei jäljellä juurikaan lie
    syvään kyntää taivashärkien ies
    Valhe vaatii tuekseen vaan
    valheiden viljaa vahvistavaa
    siitä kekoa taivaaseen rakennetaan
    painostaan maankuori helvettiin repeää
    Historia kirjoittaa tarinaa
    suurta tragediaa, ikuista, koukuttavaa
    ihminen itsensä sankarina
    tuulimyllyjä vastaan karjuen rynnistää
    ruosteisessa haarniskassaan
    jaloimmalle vannoo rakkauttaan
    luomakunnan tehtävä on säestää
    avuksi vaivihkaa järjestää deus ex machinaa
    Tuhat on tapaa samaistua jumalaan
    sille miljoona uutta, hohtavaa nimeä antaa
    olemattoman kainalossa
    osana ikuista, osana pysyvää
    tomu rakentaa majastaan
    ikuista kotia, kuolematonta rantaa
    Lethen virta silti laivaa kuljettaa
    ja aina toisella puolella jumittuu santaan
    Pyhittää itselleen jokaisen maan
    ihmisen, jonka johtuu matkoillaan kohtaamaan
    hyvän poimii mukaan tarinaan
    pahan varjoihin jättää korkoa kasvamaan
    Omakuvan kultaan kehystää
    maailmalle sen tuhanteen kertaan esittää
    alla hymyn, kiinteän maan
    tuntee: ei mikään ole pysyvää
    Emme uskalla mennä avaamaan
    emme päästä sitä sisään
    haamua joka ovellamme kolkuttaa
    kaikkeuden syövereissä itää
    takaisin katsoo, yhtälöistä tuijottaa
    spektrien, asteikkojen takaa
    jos kaivaudumme vielä hieman syvempään
    se pohjan tarinalta murtaa
    Emme uskalla mennä avaamaan
    emmekä päästää sitä pakoon
    haamua joka ovellamme kolkuttaa
    kurkkumme syövereissä kakoo
    peilistä katsoo, takaisin tuijottaa
    tuttuuden, tietoisuuden takaa
    jos tuijotamme vielä hieman pitempään
    se pohjan mieleltämme murtaa
    Ensimmäinen lehti, ensipisara
    ei niitä huomaa hiljaisella syksyn polulla
    verituulenvire ohjaa kulkijaa
    vielä seuraavankin mutkan taakse kulkemaan
    siellä seisoo ikivanhana
    vieläkin kantaa hedelmää ja tarjoaa
    mitä emme pysähtyneet maistamaan
    kun säikähdimme ja juoksimme aina vaan
    Ensimmäinen leijaileva lehti, ensipisara
    ei niitä huomaa hiljaisessa syysmetsässä
    verituulen vire ohjaa sukeltajaa kohti pohjaa
    syvimpiinkin luolastoihin ahtautumaan
    unissa seisoo vihantana, villinä ja virkeänä
    oksat raskaina hedelmistä alas taivuttaa
    niitä kohti emme koskaan kohottaneet katsettakaan
    viljapelloiksi puutarhan päädyimme polttamaan
    varjoissa savun, seisoo vakavanhana ja vakavana
    apua jo huutaa ensimmäinen tietäjä
    lapsiltaan järjenvalon, tiedon, vasemman aivopuoliskon
    sokaisemilta ja elävältä palaa
    Ensimmäinen lehti, ensipisara
    ei niitä huomaa hiljaisella syyspolulla
    verituulenvire ohjaa kulkijaa
    syvemmälle syksyyn
    pimeään
    talveen
    ja talven taa...
    18 min
  • Metsä
    A Forest. Hopefully my last effort with this decayed, snap-crackle-pop, ten years old computer & out-of-date equipment. And maybe I should get my over aged ESP maintained for a first time. And change the strings...learn to play and sing. Oh, so much to do, so short a life.
    Askelin raskain kaupunkiaroa käyn, koditon
    puuttuvan paino raskaampi kaikkea korvaavaa on
    värien liike taustalla jatkuva, tauoton
    Häviää rytmiin kahleiden kalina kuulumaton
    On siellä jossain kätköissä sammalen, jäkälän kruunaaman puun
    asuu kolossaan metsän luurankojen, virrassa mahlan ja kuun
    höyrystä, usvasta kiehuvan lähteikön kietoutuu silmät ja suu
    naisenkasvoinen, menninkäisääninen uniin jo muodostuu
    Sisältä kiven, betonin, asvaltin, teräksen
    salaisuus puuttuu, ei kätkeydy kulkija näkymätön
    tuetta kaatuu, kyllästetty puu oksaton, juureton
    rakenteet ontot ja terävät tyhjiä kaikki on
    On siellä jossain kätköissä metsien, huomassa tunturin, suon
    Helmassa valon ja helmassa pimeyden elämä elämää luo
    itiösateessa syntymän, kuoleman jatkumo muodostuu
    rinnakkain, limittäin, lomittain, sisäkkäin kantava vahvistuu
    Kesytetty ihminen on, oljista, langoista värikäs, eloton
    irtileikattu paperinukke, tuulien vietävä, elossaan avuton
    tahdistin, joka sydäntä piiskaa, tahdissa pakon ja tahdissa viihtymisen
    lakkaa lyömästä, sydäntä syömästä kun astun alle ja sisälle ikuisen
    Kohdattava täällä itsensä on, tyhjän ja puuttuvan katseen alla
    hiljaisuus on lahjomaton, muukalaisena olo kuin alastomalla
    silti pitkään niin viipyä aion, unesta herätä taivasalla
    metsässä ohut ja kevyt on niin syyllisen mieli syyntakeettomalla
    Solmii päättymätöntä lankaa, säikeiksi säikeiden lomaan
    runsauttaan mukanaan kantaa, jalkapohjiini yhdistää maan
    tyhjä täyttyy lähteestä jota aura ei saa kuivumaan
    Joka kevät kun palaan, muistan:
    en lähtenyt milloinkaan
    6 min
  • The Bothnian Bay / Perämeri
    Ok. A bunch of new songs is there to be recorded, actually mere one hundred of them. Will took a while...at this pace. Anyway, the first one is extremely typical Me, in good and in bad. Long, scrappy, cheesy, bombastic sprawl full of guitars. And with too many words, this time something of the roots of a man. I try to describe a person (me, that is) trying to come into terms with my personal background. There is this paradox according to childhood: To be strong enough to get forward, to be free and embrace life as an adult, full-grown person, you need to grow the roots, to have an origo, a starting point - but those roots will bind you into your background, history, which will forever be part of you, haunting, controlling, not fully letting go...untill you become aware of this paradox. The Bothnian Bay and its land-upheaval coast is the scenery of my childhood and also, with its ever-emerging new land and primeval forests, a metaphora for being born again:
    Perämeri
    Piste liikkumaton
    keskipiste kaikkeuteni on
    akselilla tyyneyden
    kiertoliikkeen läkähdyttävän
    Sinne pakenen
    mistä koskaan lähtenyt en
    rannalle Perämeren
    sydämeni veren ääreen
    Tänne juureni kasvatin
    täältä kasvaakseni pois
    jatkaakseni matkaa jonnekin
    jossa varjot ei pitkiä ois
    samaan paikkaan aina päädyin
    perään meren pakenevan
    aina nuorille rannoille rakentamattomille
    Piripintaan täyttyi bittivirrat
    tulvivat yli jo magneettikentät
    neuvoja, ohjeita, uudistuksia
    mielen puhdistuksia
    Kasvovoiteet ja partahöylät
    sähköautot ja unelmalomat
    irtiotot arjesta somat
    painostivat jaksamaan
    Hyllymetrit ja kilometrit
    muistosanat ja barometrit
    Piirsivät onnen olemusta
    alkupisteestä alkupisteeseen
    Kolumnistit ja terapeutit
    psykologit ja kirurgitkin
    lisäsivät jäytävän tulehduksen
    elämään niveleen
    Itsehillinnän pintaa paniikki raaputtaa
    Kun elo kääntyykin iltaan varmuus katoaa
    pelon nousevaan virtaan onni vajoaa
    kun kohti viimeistä siltaa pääset kulkemaan
    Taisin tuikata sillat palamaan
    hypätä veteen tuntemattomaan yksin
    kiven heittää läpi näyteikkunan
    löytää rumuuteni kauneuden alta
    Taistelun kesken kaiken luovutin
    uskalla en itsellenikään kertoa syytä
    viholliseni puolelle loikkasin
    huusin taantumuksen yli edistyksen
    Kaiketi tein kaiken mahdollinen
    tuolloin vielä tietämättä minkä tähden
    kaiken tein ja vielä tunnustin
    ja mistä vankilasta muurit paukkuen lähdin
    Revin irti enkelsiivet selästäin
    kurkusta kiskoin ulos uskon mahdottomaan
    onnelliseen elonpintaan kantavaan
    maan karu kamara nyt ainoaa tukea antaa
    Elämän kulissikankaan ripustukset ratkeaa
    saveen, silttiin ja santaan valheiden jäljet katkeaa
    tekemätön ruovikkona kohoaa, aika tulvavuoksen alle jää
    kun pitkin viimeistä rantaa pääsen kulkemaan
    Ja sininen taivaani, sininen taivaani
    lapsuuden taivaani, satujen taivaani
    sininen taivas, sininen taivaani
    satujen taivaani lohtujen taivaani
    Sininen taivas, sininen taivaani
    lapsuuden taivaani, satujen taivaani
    sininen taivaani, sininen taivas
    satujen taivaani lohtujen taivaani
    On tuomittu katoamaan
    on tuomittu tummenemaan
    on tuomittu paljastamaan
    sen mitä piilottelee takanaan
    Päättymätöntä yötaivasta
    luvutonta kylmää valoa
    joka ojenna ei vastausta
    alfa ja omega on sattuma
    Siirtolohkare rannalla
    Svekofenniinien ientä
    Veikselin murentama
    Antroposeenin kohottama
    hätäinen on hälle maailma
    kvartaalit sammalen samentamat
    liikenteen kohina ympärillä
    kasvaakin alkumetsän varjoa
    Kosketan taivaani kaarta uudelleen
    komeetan kiertorataa suudelleen
    katselen Kailakseni huipulta
    vapaana vastauksien painosta
    Kosketan taivaani kaarta uudelleen
    komeetan kiertorataa suudelleen
    allani alavana ja nuorena
    kohoaa koskematon maailma
    maailma
    11 min
  • Atlas
    An attempt to make a simple, straightforward rock song with simple, openminded lyrics with no any kind of "deeper meaning" of symbolicism. Not an easy task when you are not having any trust in the idea of the lyrics or the song as a whole:
    Ajatukset alipalkatulla lukossa
    lyijynraskas on palaveri alla
    kevään ylityöputki jo tukossa
    tukoksen huuhdon alas politiikalla
    Mieli manalaan halajaa
    liekkien nuolemaa mustaa lihaa palavaa
    vihasta kihisevää lihasta kuolevaa
    tirisevää, kärisevää kaunan nuolemaa
    Kuinka pitkälle voin ponnistaa
    tyhjän päältä näytön ääreen nuokkumaan
    mitä tapahtuu jos ei kumpikaan
    järki tai sydän tahtoa saa taipumaan
    Valuu silmiin ja korviin jo veri
    suussa maistuu seuraavan viikon sepeli
    Hiukset päästä palaa, tuhkaksi harmaantuu
    kieli paisuu, kuivuu suu
    Ajatukset ikiyössä ympäri ravaa
    esiintymislavaa
    unohtunutta puhetta
    tärisevin hyppysin
    ta-ta-ta-ta tavaa
    Kipu kivistää, kipristyn kitisten kippuraan
    kutistun, kurjistun, - kuolen
    revittyjen lapsuushaavojen
    paakkuuntunutta verta - nuollen
    Täynnä rohkeutta mieli on
    tahtoisin hetken edes olla peloton
    taipumaton vastaan ikuinen
    turhana jatkuu taistelu tauoton
    Ajatus elämän kauneudesta viiltää kuin veitsi
    haavaa rumuuden lihaan, uppoaa, katkeaa peitsi
    seison aseettomana unohdettuna voittajana
    nilkutan, vilkutan vaihtoon rampana, sokeana
    Suuret ikäluokat pyörivät, kiljuvat, kolisevat, ulisevat jo haudoissaan
    häpeänkarvaalta haisee vielä pitkään ilma hautuumaan
    et saa yövartiossa nukahtaa, et Pitkällä Marssilla väsähtää
    elämä on työtä päivät, yöt unettoman uneksiessa elämää
    Eliitti seuraa yläparveltaan kiihdytysajokilpaa kiihtyvää
    irronnut rengas tai pari pientareella tien ohitseni jo kiihdyttää
    Vaan ei ole Suomi-laivaa joka hitaasti kääntyisi suunnassaan
    joukko rääsyläisiä räpiköimässä märkinä pelastuslautoillaan
    Irvikissojen lauma käskyttää metsien villi-ihmistä
    joka metsänsä hakkasi pois eikä enää kasvojaan erota peilistä
    Minä, älykkö kompuroin kantoihin korkeisiin muidenkin hullujen edestä
    luovutan hikeni, järkeni, hiukseni, hampaani heimoni verestä
    Kuinka pitkälle voin ponnistaa
    tyhjän päältä näytön ääreen nuokkumaan
    mitä tapahtuu jos ei kumpikaan
    järki tai sydän tahtoa saa taipumaan
    Vuori taakkana selässäni on
    tahtoisin edes hetken olla tahdoton
    kaatuvana puuna erämaan
    epäonnistua ilman päivää seuraavaa
    6 min
  • Kävelijä / The Walker REMIX 13.8.2026
    It started some 100 000 years ago, somewhere in the great plains of Tanzania.... Lets just put the lyrics here:
    Voiko aamun valo vielä kannatella toivoa
    nousta tuuli tasangolta ilman pelon tuoksua
    voiko käsi joka käskee vielä joskus silittää
    kylvää kuoleman sijasta vielä kerran elämää
    Tansanian tasangolta matkamme alkoi
    epätodennäköisin mitä ollut ikinä
    ei pysäyttänyt matkaa meri, ikimetsä, aavikko
    pedot, nälänhädät, sodat, kulkutaudit, jääkausi
    Satatuhatta vuotta kesti vaellusta
    maailmanpalo jäljissämme tuhovanana
    pysähtyä emme osaa, hiljentää tai taipua
    roihu joka meitä ajaa tukahtuu vain lopussa
    Jossain äärimmäisen kivun tuolla puolen
    jossain äärimmäisen pelon tuolla puolen
    jossain äärimmäisen vihan tuolla puolen
    jossain äärimmäisen hädän tuolla puolen
    Siellä häämöttääkö maa, joka meitä odottaa
    avaa sylinsä kuin äiti joka lastaan rakastaa
    jossa rauhoittua saa, nukkua unta sikeää
    pelkäämättä hiljaisuutta joka pommiin nukahtaa
    Ei ole turvallista viivytellä tässä paikassa
    sillä piilo yksikään ei pysy pitkään salassa
    on jatkettava pakomatkaa uuvuttavaa, ikuista
    en paikkaa yhtäkään ehdi pitää kotina
    Jos ei riitä tämä laakso, maa
    katse kääntyy vuorten taa
    Kävelijä kaiken saavuttaa
    minkä pystyy kuvittelemaan
    kaukaisen horisontin taa
    Kävelijä laivoja rakentaa
    jos ei riitä tämä maailma
    suuntaa kohti uutta planeettaa
    Jossain äärimmäisen kivun tuolla puolen
    jossain äärimmäisen pelon tuolla puolen
    jossain äärimmäisen vihan tuolla puolen
    jossain äärimmäisen hädän tuolla puolen
    Siellä häämöttääkö maa, joka meitä odottaa
    avaa sylinsä kuin äiti joka lastaan rakastaa
    jossa rauhoittua saa, nukkua unta sikeää
    pelkäämättä hiljaisuutta joka pommiin nukahtaa
    Jossain äärimmäisen ponnistuksen tuolla puolen
    jossain äärimmäisen väsymyksen tuolla puolen
    jossain äärimmäisen masennuksen puolen
    jossain äärimmäisen turtumuksen tuolla puolen
    Jossain uuvuttavan ahdistuksen tuolla puolen
    katsoisimme taaksepäin, vaikka emme hymyillen
    näkisimme, miten pitkään vaelsimme
    miten mahdoton ja ihmeellinen tarinamme on
    kaukaisimmalla rannalla havahtuisimme
    matkasimme vasta lapsuuttamme
    kasvukivut kamalat voimme jättää taaksemme
    noustuamme viimein omille jaloillemme.
    Vielä aion yrittää jotain
    jotta voisit jatkaa
    jälkeeni tätä
    ainokaista matkaa
    minä jään tähän
    otan vastaan osani
    ehkä pystyn hidastamaan
    sitä mitä ei pysty väistämään
    vaikka et toivoa saakaan
    vaikka et toivoa saakaan
    ehkä saisit lisäaikaa
    ehkä saisit lisäaikaa
    vielä vähän
    lisäaikaa
    arvokasta
    aikaa
    12 min
  • The God Delusion
    Basically, this song is just another oh-so-serious sermon in the form of guitar rock which I tried to lighten up with some musical tricks here and there. Human nature is the one of deifying, to worship, to adore, to glorify. If it's not one of the millions of gods, it's ism, football, money, whatever. People tend to rationalize all their inner habits. Denying God is not unbelieving if the habit of worshiping takes another object, like, believing in "science" without comprehension of the scientific methods and discursion...etc. etc.
    6 min
  • Jalokivi
    Another attempt of making a simple pop song (almost) without guitars. Thus being, there are only less than two minutes of useless drifting guitar interlude played by my old Gibson The Paul, with strings so high up that it makes it difficult to play at all. Why? Because it's there.
    8 min
  • Palatsien palatsi
    After almost 2 years of hiatus, a new song. Needed to take a break of this songwriting habit for it had become merely a burden, not a relief. I also tried to find some new angles to my guitar playing and writing. I did not find anything, learn anything. So, there's nothing new here This is just me.
    8 min
  • Spring at the Lowlands
    Deteriorated and destroyed nature: forests and mires turned into fields extending endlessly in the flat landscape, poaching, uncommunacative people... the Ostrobothnian region, my home. I don't know if the farmers here believe in the future or not but it certainly seems like not: The life is all about sticking in the past to secure the present at the cost of the future. Musically: I just like the stable, easy going beat of Neil Young & The Crazy Horse. Unfortunately I lack the self-confidence of Ralph Molina - so I always fail miserably while trying to emulate him...
    8 min

About Kasper

From the publisher's feed

Some stuff which keeps following me.