Muurahainen kävelee Gunnar Björlingin päällä. Eväsretki ja hapankerman makuinen suudelma, etäinen rantaviiva. Gunnar Björling sanoo: minä sinua                                   aina ja minä mietin, miten voisin omistaa hänen sanansa. Sinä omistat minut. Muurahainen kulkee ja unohtaa. Minä jään sinuun, muurahainen, sinuun      ikuisesti.

Meri on nauruja ja tiirojen leikki. Eri väriset perheet syövät kummallisia eväitä ja ohitsemme kävelee liian kauniiden ihmisten loppumaton virta. Aurinko sulattaa rajat ja kuorii paljaaksi. Sinun kätesi lepää ihollani ja ääriviivani                     alkavat                                   häipyä.             Olen kämmenesi kokoinen. Kun suutelemme, kukaan ei enää näe meitä.

Muurahainen kävelee Gunnar Björlingin päällä.

Eväsretki ja hapankerman makuinen suudelma,

etäinen rantaviiva.

Gunnar Björling sanoo: minä sinua

                                  aina

ja minä mietin, miten voisin omistaa hänen sanansa.

Sinä omistat minut. Muurahainen kulkee ja unohtaa.

Minä jään sinuun, muurahainen, sinuun     

ikuisesti.

Muurahainen kävelee Gunnar Björlingin päällä. Eväsretki ja hapankerman makuinen suudelma, etäinen rantaviiva. Gunnar Björling sanoo: minä sinua                                   aina ja minä mietin, miten voisin omistaa hänen sanansa. Sinä omistat minut. Muurahainen kulkee ja unohtaa. Minä jään sinuun, muurahainen, sinuun      ikuisesti.

Meri on nauruja

ja tiirojen leikki.

Eri väriset perheet

syövät kummallisia eväitä

ja ohitsemme kävelee

liian kauniiden ihmisten

loppumaton virta.

Aurinko sulattaa rajat

ja kuorii paljaaksi.

Sinun kätesi lepää ihollani

ja ääriviivani

                    alkavat

                                  häipyä.            

Olen kämmenesi kokoinen.

Kun suutelemme,

kukaan ei enää näe meitä.

Meri on nauruja ja tiirojen leikki. Eri väriset perheet syövät kummallisia eväitä ja ohitsemme kävelee liian kauniiden ihmisten loppumaton virta. Aurinko sulattaa rajat ja kuorii paljaaksi. Sinun kätesi lepää ihollani ja ääriviivani                     alkavat                                   häipyä.             Olen kämmenesi kokoinen. Kun suutelemme, kukaan ei enää näe meitä.

Täydellinen tuuli ja jalkasi edessäni. Käteni. Päärynä, muki ja kaksi peittoa allamme. Päällämme kahden männyn kosketus, taivas ja kolme valkoista pilveä, joiden muodot kertovat ensi kesästä. Laituri ja rivi laivoja. Tämä hetki ja lokit, parvet ja suudelmasi Loput eväät ja tuima tuuli.

jalkasi edessäni. Käteni.

kaksi peittoa allamme.

kosketus, taivas ja

kolme valkoista pilveä,

ensi kesästä.

Tämä hetki ja lokit,

parvet ja suudelmasi

tuima tuuli.

Täydellinen tuuli ja jalkasi edessäni. Käteni. Päärynä, muki ja kaksi peittoa allamme. Päällämme kahden männyn kosketus, taivas ja kolme valkoista pilveä, joiden muodot kertovat ensi kesästä. Laituri ja rivi laivoja. Tämä hetki ja lokit, parvet ja suudelmasi Loput eväät ja tuima tuuli.

Murran sydämestäni palan. Jaan sen kahteenkymmeneen yhtä suureen osaan, jotka nousevat haparoiden siivilleen. Lähetän mukaan kaikki tuntemani siunaukset ja rakennan sanoistani suojan tuulia vastaan. Kun päästän irti, tunnen tyhjän kohdan rinnassani, mutta ymmärrän: Minä seison vahvoin jaloin aurinkoisella kalliolla ja katselen, kuinka            sydämeni lentää.