Kokoteksti Finlexissä

Asunto-osakeyhtiö oli neuvotellut linjasaneerausurakasta rakennusyhtiön kanssa. Rakennusyhtiö oli tehnyt urakasta tarjouksen. Asunto-osakeyhtiön yhtiökokous oli päättänyt myöntää hallitukselle valtuudet tehdä urakkasopimus. Tämän jälkeen asunto-osakeyhtiön rakennuttajakonsultin projekti-insinööri oli ilmoittanut rakennusyhtiön edustajalle, että saneeraus oli päätetty toteuttaa. Lisäksi rakennusyhtiön edustaja ja asunto-osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja, jolla oli oikeus yksin edustaa asunto-osakeyhtiötä, olivat keskustelleet yhtiökokouksen päätöksestä toteuttaa hanke.

Kysymys asunto-osakeyhtiötä sitovan urakkasopimuksen syntymisen edellytyksistä ja näytön arvioinnista.

Kokoteksti Finlexissä

Käräjäoikeus oli vahvistanut asianosaisten sovinnon rikokseen perustuvasta vahingonkorvauksesta sen jälkeen, kun vastaaja oli tuomittu menettämään valtiolle rikoksen tuottama taloudellinen hyöty. Menettämisseuraamus oli pantu täytäntöön. A haki rikoslain 10 luvun 11 §:n 2 momentin nojalla Oikeusrekisterikeskukselta vahingonkorvaussaatavaansa vastaavan määrän suorittamista valtion varoista. Korkein oikeus katsoi, että Oikeusrekisterikeskuksella oli hakemuksesta päättäessään velan vanhentumisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin estämättä oikeus tutkia korvausvelan mahdollinen vanhentuminen.

Korkein oikeus katsoi, että A oli saanut tiedon tai hänen ainakin olisi pitänyt tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta viimeistään rikosasian tultua vireille ja Valtakunnansyyttäjänviraston sekä käräjäoikeuden tiedotettua asiasta. Kun A ei ollut katkaissut korvausvelan vanhentumista kolmen vuoden kuluessa vanhentumisajan alkamisesta, A:n vahingonkorvausvaatimus oli vanhentunut, eikä sitä vastaavaa määrää ollut suoritettava A:lle valtion varoista.

Kokoteksti Finlexissä

A oli kirvestä ja puukkoa välineenä käyttäen väkivallalla ja sillä välittömästi uhkaamalla yrittänyt anastaa kahden asianomistajan hallusta kannabista ja kannabiskasveja.

Korkein oikeus katsoi, että asianomistajien hallussa laittomasti olleet kannabiskasvit ja huumausaineet olivat ryöstöä koskevassa rangaistussäännöksessä tarkoitettua toisen irtainta omaisuutta. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla A:n syyksi luettiin törkeän ryöstön yritys.

Kokoteksti Finlexissä

A oli säilyttänyt 21 ampuma-asetta ja yhtä aseen piippua kahdessa ampuma-aselain määräykset täyttävässä turvakaapissa kerrostalon 11. kerroksessa sijainneen kakkosasuntonsa kellarivarastossa. Kellarissa sijainneessa varastotilassa oli ollut teräsbetoniseinät ja metalliovi, jonka yläpuolella ollut metalliristikko oli peitetty sisäpuolelta kankaalla. Varastotila oli suljettu riippulukolla ja se oli sijainnut lukitussa kellarikäytävässä. Varastotilaan oli murtauduttu ja turvakaapit aseineen anastettu.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, ettei A ollut säilyttänyt aseitaan ampuma-aselain 106 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyllä tavalla pysyvään oleskelupaikkaansa kiinteästi liittyvässä tilassa, joka olisi valvottavuudeltaan vastannut vakituista asuntoa tai pysyvää oleskelupaikkaa. A:n katsottiin menetelleen törkeän huolimattomasti ja syyllistyneen ampuma-aserikkomukseen. (Ään.)

Ampuma-aseL 103 § 8 kohta (532/2007)

Kokoteksti Finlexissä

Asianajotoimisto B & A Oy:n osakkaan A suostumus sukunimensä käyttämiseen yhtiön toiminimessä oli lakannut A:n tultua irtisanotuksi ja hänen osakkuutensa yhtiössä päätyttyä osakkeiden lunastukseen. Yhtiön toiminimen rekisteröinti kumottiin. Yhtiölle rekisteröity tavaramerkki B & A oli tullut harhaanjohtavaksi ja tavaramerkin rekisteröinti määrättiin menetetyksi.

Kokoteksti Finlexissä

A:n syyksi oli luettu törkeänä ampuma-aserikoksena se, että hän oli hankkinut, pitänyt hallussaan ja myynyt kolme toimintakuntoista sarjatuliasetta ilman näihin toimiin vaadittavia lupia. Lisäksi A oli syyllistynyt kahteen törkeään ampuma-aserikokseen, joissa rikoksen kohteena oli ollut puutteellisesti deaktivoituja sarjatuliaseita ja tällaisten aseiden toimintakuntoon muuntamiseksi tarvittavia keskeisiä osia.

Kysymys rangaistuksen mittaamisesta.

Kokoteksti Finlexissä

Sairaanhoitopiiri oli maksanut samaa tai samanarvoista työtä tekeville ensihoitajille erisuuruista palkkaa 1.1.2014-16.8.2019, kun korkeampaa palkkaa saaneet ensihoitajat olivat siirtyneet sen palvelukseen liikkeen luovutuksella 1.1.2014. Sairaanhoitopiiri oli kaikkien ensihoitajien osalta 1.5.2014 lukien siirtynyt noudattamaan kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta, jolloin samaa työtä tekevien ensihoitajien tehtäväkohtainen palkka oli määritelty yhdenmukaisesti ja palkan erot olivat johtuneet korkeampaa palkkaa saaneille ensihoitajille maksetuista palkan lisistä. Sairaanhoitopiiri oli ryhtynyt vuosina 2016-2019 toimenpiteisiin, joilla palkkaeroja oli ryhdytty poistamaan 1.1.2019 alkaen.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevin perustein, että sairaanhoitopiiri ei ollut menetellyt vastoin työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa säädettyä tasapuolisen kohtelun vaatimusta. (Ään.)