Kokoteksti Finlexissä

A oli määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon. Hoidon aikana häntä oli lääkitty tahdonvastaisesti.

Korkein oikeus katsoi, että A:n käytettävissä olleet oikeussuojakeinot olivat olleet puutteelliset, koska hänellä ei ollut ollut oikeutta saattaa tahdonvastaisen lääkinnän lainmukaisuutta tai oikeasuhtaisuutta taikka lääkinnän lopettamista tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen arvioitavaksi. Valtio velvoitettiin suorittamaan A:lle korvausta perus- ja ihmisoikeusloukkauksesta.

Kysymys myös korvauksen määrästä.

Kokoteksti Finlexissä

Työaikalaissa (605/1996) säädettyä kanneaikaa ei sovellettu vaatimuksiin, jotka perustuivat siihen, että työntekijälle ei ollut annettu hänelle kertyneitä työajan lyhennysvapaita työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Vrt. KKO:2018:10 KKO:1997:120

TyöaikaL 38 § 1 momentti (605/1996)

Kokoteksti Finlexissä

A:lle oli jäänyt työtapaturmassa aiheutuneesta vammasta pysyvä haitta. Hänelle maksettiin työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla haittarahaa jatkuvana korvauksena. A vaati työnantajaltaan ja tämän edustajilta lisäkorvausta hänelle aiheutuneesta pysyvästä haitasta.

Korkein oikeus katsoi, että A:n oikeutta lisäkorvaukseen oli arvioitava vertaamalla hänelle maksettavan haittarahan pääoma-arvoa siihen pysyvän haitan kertakorvaukseen, joka vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti olisi tullut määrätä. Kun vertailun tuloksena haittaraha katsottiin riittäväksi korvaukseksi pysyvästä haitasta, A:n vaatimus hylättiin.

Kokoteksti Finlexissä

A, joka oli vuokrannut B:ltä sähkölämmitteisen omakotitalon, oli useiden kuukausien ajan laiminlyönyt vuokrasopimuksen mukaisen velvollisuutensa maksaa sähkölaskut ja jättänyt talon talvella tyhjilleen ilmoittamatta B:lle tästä sekä odotettavissa olleesta sähköjen katkaisemisesta. Sähköyhtiön katkaistua talosta sähköt talon putket ja vesikalusteet olivat jäätyneet ja rikkoutuneet aiheuttaen talolle vesivahingon.

Kokoteksti Finlexissä

A oli riistänyt B:n vapauden ja kohdistanut tähän väkivaltaa ja sen uhkaa. Vapaudenriiston kuluessa A oli myös pitänyt teräasetta kädessään ja kehottanut B:n ottamaan A:n sukuelimen suuhunsa, minkä B oli tehnyt.

Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että A oli pakottanut B:n sukupuoliyhteyteen uhkaamalla käyttää tämän henkilöön kohdistuvaa teräaseella tehtävää väkivaltaa. Raiskauksessa katsottiin käytetyn teräasetta tekoaikana voimassa olleen rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin 5 kohdan (509/2014) edellyttämällä tavalla, ja menettelyn katsottiin täyttävän myös tuomitsemishetkellä voimassa olleen rikoslain 20 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (723/2022) mukaisen vakavalla väkivallalla uhkaamista koskevan raiskauksen ankaroittamisperusteen. Asiassa sovellettiin tekoaikana voimassa ollutta lakia. Kun raiskausta oli pidettävä myös kokonaisuutena arvostellen törkeänä, A tuomittiin törkeästä raiskauksesta.

RL 3 luku 2 § RL 20 luku 2 § 1 mom 5 kohta (509/2014) RL 20 luku 2 § 1 mom 1 kohta (723/2022)

Kokoteksti Finlexissä

Käräjäoikeus oli kumonnut velallisen ja sivullisten ulosottovalitusten johdosta kaksi ulosmittauspäätöstä. Ulosmittaukset olivat perustuneet siihen, että sivullisten aseman ulosmitatun omaisuuden omistajana oli katsottu perustuvan ulosottokaaren 4 luvun 14 §:ssä tarkoitettuun keinotekoiseen järjestelyyn. Kun asiassa oli kysymys näytöllisesti tulkinnanvaraisista tilanteista, valtiota ei velvoitettu korvaamaan velallisen ja sivullisten oikeudenkäyntikuluja. Ks. KKO:2012:7

Kysymys myös käräjäoikeuden ja hovioikeuden päätöksen perustelemisesta ulosottoasiassa.

Kokoteksti Finlexissä

A oli saattanut Suomessa markkinoille juomien hiilihapotuslaitteissa käytettäviä, uudelleentäytettävissä olevia hiilidioksidipulloja, joihin oli kaiverrettu A:n tavaramerkki ja kiinnitetty A:n etiketti. A:n tavaramerkkeihin perustuvat yksinoikeudet olivat kysymyksessä olevien pullojen osalta sammuneet niiden markkinoille saattamisen myötä.

Saatuaan kuluttajilta tyhjinä palautuneita A:n markkinoille saattamia hiilidioksidipulloja B Oy oli poistanut niistä A:n etiketin ja korvannut sen käyttäen kahta erilaisin merkinnöin varustettua omaa etikettiään siten, että pulloon jäi näkyviin siihen kaiverrettu A:n tavaramerkki. Tämän jälkeen B Oy oli täyttänyt pullot uudelleen hiilidioksidilla sekä myynyt niitä.

Kansallisen ja EU-tavaramerkin haltijan A:n perusteltua syytä ja aihetta vastustaa B Oy:n menettelyä arvioitiin sillä perusteella, syntyikö B Oy:n myymistä hiilidioksidipulloista kuluttajille virheellinen mielikuva B Oy:n ja A:n välisestä taloudellisesta yhteydestä. Korkein oikeus katsoi ratkaisustaan ilmenevillä perusteilla, että B Oy oli toisella etiketillä varustettujen hiilidioksidipullojen osalta loukannut A:n kansallisia ja EU-tavaramerkkejä.

Kokoteksti Finlexissä

A oli raahannut kytkettynä ollutta koiraa pyörän perässä, minkä seurauksena koiran polkuanturat olivat menneet vereslihalle siten, ettei koira ollut kyennyt kävelemään. Lisäksi A oli lyönyt koiraa sekä laiminlyönyt koiran hoidon ja riittävän ruokinnan.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevin perustein, että rikos oli tehty erityisen raa'alla ja julmalla tavalla ja eläinsuojelurikosta oli myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. A:n katsottiin syyllistyneen törkeään eläinsuojelurikokseen.

Kokoteksti Finlexissä

A:n kuljettama henkilöauto oli ajautunut ajoradalta penkereelle ja törmännyt ajoradalta suistumisen jälkeen puuhun seurauksin, että autossa kuljettajan viereisellä paikalla matkustajana ollut D ja takaistuimella matkustajina olleet B ja C olivat menehtyneet. A:n veren alkoholipitoisuus ajon jälkeen oli ollut 1,68 promillea. Auton nopeus ulosajotilanteessa oli ollut ainakin 120 kilometriä tunnissa, kun suurin sallittu ajonopeus onnettomuuspaikalla oli ollut 100 kilometriä tunnissa.

Korkein oikeus katsoi ratkaisusta ilmenevillä perusteilla, ettei A:n kuljettaman auton tieltä suistumista ja siinä matkustajina olleiden kuolemaa voitu pitää A:n menettelyn varsin todennäköisenä seurauksena. A:n ei katsottu aiheuttaneen autossa matkustajina olleiden henkilöiden kuolemaa tahallaan, ja syyte kolmesta taposta hylättiin. A:n katsottiin syyllistyneen nuorena henkilönä tehtyihin kolmeen törkeään kuolemantuottamukseen.

Kokoteksti Finlexissä

Huumausainerikoksesta epäillyn A:n asunnossa oli suoritettu kotietsintä. A:lle, joka oli kotietsinnän aikaan pidätettynä, ei ollut varattu tilaisuutta olla etsinnässä saapuvilla. Etsinnässä oli ollut läsnä A:n kanssa asunnossa asunut B, joka oli myös epäiltynä rikoksesta.

Korkein oikeus katsoi, että kotietsinnässä ei ollut menetelty laissa edellytetyllä tavalla, kun A:lle, jota ei ollut pidettävä pakkokeinolain 8 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla poissa olevana, ei ollut varattu tilaisuutta olla etsinnässä saapuvilla.