Rikosasian vastaaja oli esittänyt käräjäoikeudelle ja hovioikeudelle jäljennöksen häntä koskevasta toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa annetusta rikostuomiosta ja vaatinut, että tuomio otetaan uutta rangaistusta määrättäessä huomioon rikoslain 7 luvun 6 ja 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Käräjäoikeus ja hovioikeus eivät olleet ottaneet tuomiota huomioon, koska se ei ollut ilmennyt niiden asianomaisesta jäsenvaltiosta hankkimista rikosrekisteriotteista.
Korkein oikeus katsoi, että toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion huomioon ottaminen ei edellytä, että tuomio ilmenee rikosrekisteristä. Kun vastaaja oli esittänyt yksilöidyn selvityksen tuomiosta, asiaa käsitteleville tuomioistuimille oli syntynyt velvollisuus todentaa tuomio myös muutoin kuin asianomaisen jäsenvaltion keskusviranomaiselle esitetyillä rekisteripyynnöillä. Ks. KKO:2017:60