Topi Perälä kuuluu naisten superpesis-joukkueen valmennustiimiin. Joukkueen pelikirja on sen raamattu. Se on kaikkien yhteinen sopimus siitä, miksi, miten ja mitä joukkue on. Topi on myös luokanopettaja, joka arvioi sekä omaa, että oppilaidensa työtä. Topin syntysana, eli sana, joka määrittelee sitä, mitä hän on omassa työssään, on yllättävä. Tosin ei enää sen jälkeen, kun on kuullut, mitä hän kertoo opettamisesta ja erityisesti omista pelillistämisen periaatteistaan. 

Topi rakentaa pelillistetyn opetuskokonaisuuden aina ryhmän mukaan niin, että pystyy tukemaan heidän vahvuuksiaan ja korostamaan niitä aina sopivalla tavalla. Samalla tavoin pureudutaan myös heikkouksiin. "Koska vahvuudet ja haasteet ovat erilaisia joka ryhmässä, minusta olisi hassua, että toistaisin samaa juttua kaikkien ryhmien kanssa." Topi pohtii. 

Topi luo oppimiskokonaisuuksia tarinoiksi. Oppilaat viedään erilaisten välineiden avustuksella ulos maailmaan oppimaan, mutta avuksi otetaan mielikuvitus ja aimo annos leikkimieltä. Välillä pelillistämisen mekaniikkana toimii yksinkertainen lista, joka kertoo, kuka on ensimmäisenä istunut syyslukukauden ruokailuissa kaikkien luokkakavereiden vieressä. Tavoitteena on ruokarauha ja se, että jokainen oppii tuntemaan toisensa jossakin muussa yhteydessä, kuin oppitunnilla. Toimii.

Mitä ihmettä voi olla tulevaisuuden muistelu? Mitä olisi tämän päivän Kekri-leikki? Miksi syksyn pimeä on saatava vielä pelottavammaksi? Tulevaisuuden tutkimuksen työkalut voivat olla poikkeuksellisia. Tulevaisuustietoisuus muodostuu mielikuvituksesta ja kriittisestä ajattelusta. Toisaalta tulevaisuuden skenaariot voivat olla itseään toteuttavia profetioita. Kannattaako siis vähän miettiä, millaisia tarinoita tulevaisuudesta kertoo. Mitä kertoo tutkimusalasta se, että opiskelijat etsivät yhteyksiä tulevaisuuden muuttujista ja scifistä? Joko uteliaisuutesi heräsi? Ehkä tulevaisuudenlukutaitosi onkin superintuitio-luokkaa?

Vaikka lelullistaminen tai sen alaluokka, söpoistäminen, kuulostaa pehmoilulta, sen merkitys vaikkapa hyvinvointia, tai jopa resilienssiä lisäävänä ilmiönä on vakavasti otettavaa toimintaa. Kuuntele, mitä on leikillinen resilienssi?  Miksi lelu on niin tärkeä asia, esine tai kappale, vaikka sen tarkoitus on vain olla osa leikkiä? Milloin ihminen on itse lelu? Miksi Covid-19 aikainen Nalle-bongaus ehkä pelasti ihmishenkiä? Kati huomauttaa, että ei nykypäivän ihminen ole koskaan leikkimästä lakannutkaan. Leikkitilaa on vain rajoitettu, mutta digitaalisuus ja teknologia on antanut sille uuden tilan. Kati Heljakka on ansioitunut tutkija, joka kantaa itsekin omaa leluaan omia teknologialähtöisiä leikkihetkiään varten. 

Pelijameissa lukio-opiskelijat halusivat oppia uusia taitoja, mutta miten sitten kävikään. Kuuntele Riikan kokemuksia pelijamien järjestämisestä. Mitä pelisuunnittelu antaa opiskeliijoille. Mitä ovat tulevaisuuden taidot ja toteutuivatko ne pelijameissa?

Pelaamisen haittoja ei ohiteta, vaikka pelaaminen hyväksytään osaksi kulttuuria. Pelikasvatusta ei voida ohittaa myöskään perheessä. Pelaamisesta on puhuttava, mutta ei pelkästään silloin, kun sitä rajoitetaan. Mikko puhuu pelaamisesta ja mm siitä mitä pelikasvatus tarkoittaa.

Mikon kotisivulta löydät lisää tietoa pelikasvatuksesta ja pelisivistyksestä.

Leikki on luomakunnassa erittäin kallis ratkaisu ja silti aivan välttämätön.  Jaakko lisää, että yritystoiminnassa leikin välineellisen käytön arvo on höpö, höpöä. Silti luovuudessa ja uuden luomisessa leikki on aina läsnä. Onko tässä mitään järkeä?

Jaakon kotisivulta löytyy lisää tietoa ja tutkimusta.

Leikki kesken-podcasteissa puhutaan työstä, koulusta, perheestä ja oppimisesta. Samalla pelillisyys ja leikillisyys ottavat sijaa, kun eri alojen asiantuntijat ja osaajat kertovat omasta intohimostaan. Jokainen sarja päättyy keskusteluun, jossa etsitään yhdistävä side ja ristipölytetään erilaisten näkökulmien ja osaamisen kautta. Podcastin musiikki on Lena Orsan Tango. freesound.org/s/465794/

Maria Uotila on vuosia jo tehnyt luokanopettajan työtään yhdessä kollegansa kanssa. Tässä podcastissa Maria Uotila kertoo, miten hän sitouttaa alkuopetuksessa oppilaansa yhteisön positiiviseen  kulttuuriin. 7-vuotiaat eivät ole vielä valmiit ohjautumaan itse. He eivät aina muista edes minuutin kuluttua, mitä heidän pitäisi tehdä. He vasta opettelevat olemaan koulussa. Podcastin musiikki on Lena Orsan Tango.  https://freesound.org/s/465794/

Taina Huttunen on luokanopettaja, musiikinopettaja ja viulunsoiton opettaja. Hänen ydinosaamista on tutkivan oppimisen soveltaminen luovan oppimisen prosessiin. Luovassa prosessissa yhdistyvät hallittu kaaos, jossa nuoret ja lapset oppivat kunnioittamaan omaa ja toisten työtä. Osaamisen ytimessä on osallisuus ja yhteistyö. Taina korostaa prosessissa toimijataitojen kehittymistä. Ne eivät kehity itsestään, vaan niitä täytyy opettaa. Luovan oppimisen prosessi on tutkivan oppimisen sovellutus. Siinä konkretisoituu ymmärrettävä työtavat ja jokainen opettaja voi omaksua sen seuraamalla Tainan ohjeita.  Podcastin musiikki on Lena Orsan tango.  https://freesound.org/s/465794/ Tainan kuva Joni Villanen

Juttelemme Taina Huttusen kanssa siitä, miten luova prosessi muistuttaa sekä tutkivaa oppimista, että aitoa luovan työn prosessia. Luovan työn karonkassa juhlitaan työn onnistumista. Opettajan tehtävänä on huolehtia, että jokainen pääsee vähintään ykköstasolle. Esiintymisessä esiintyjät arvioivat yleisön ja kokevat onnistumisen kokemuksia. Osallisuus luo luokkaan yhteisön, jossa jokainen kantaa vastuuta. Sitä ei ei kuitenkaan opita itsestään, vaan sitä täytyy opettaa. Podcastin musiikki on Lena Orsan Tango. freesound.org/s/465794/ Tainan kuva Joni Villanen