Luontoretki

Luontoretki vietetään tänään Porvoon Ilolassa. Juha Laaksonen on risutaiteilija Tarja Heikkilän vieraana. Syksyinen aamu käynnistyy yllättävissä merkeissä ja saa hauskan käänteen kun Heikkilä kaivaa pihalammen rannalla muutaman valokuvan esiin. Yksi niistä on hyvin erikoinen. Millainen valokuva sävähdyttää? Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Lokakuu oli leuto ja marraskuun puolivälikin on taittunut lämpimissä merkeissä. Moni ulkoilija on hämmästellyt marraskuussa kukkivia kasveja, ja on ajateltu, että juuri nyt luonnossa on poikkeuksellisen paljon kasveja kukassa. Näillä aatoksilla myös Juha Laaksonen lähtee tapaamaan Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Värettä Helsingin Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan. Mutta onko kasveja kukassa vai ei? Ja onko kasveille hyötyä tai haittaa kukkia juuri nyt? Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Lauttasaaren silta Helsingissä on yksi tunnetuimmista silakoiden onkipaikoista Suomessa. Moni ohikulkija, ulkoilija, työmatkailija ja turisti on jäänyt ihmettelemään miten paljon silakoita merestä nousee. Se tiedetään, että silakoita kalastetaan keväällä ja syksyllä. Mutta mistä idea silakoiden onkimiseen aikoinaan tuli, eli ketkä aloittivat silakoiden litkaamisen Lauttasaaren sillalla? Juha Laaksosen luotsaamalla Luontoretkellä 86-vuotias helsinkiläinen kalastajamestari Torsten Lindgren kertoi miten homma sai alkunsa. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Pienten petolintujen pesät ovat kuulemma vaikeita ja kanahaukkakin hankala, koska sillä voi olla useampi vaihtopesä. Maakotkan pesä on suuri, mutta ei sitäkään aina ole helppo löytää. Luontoretkellä tutustumme kuusamolaiseen lintuharrastajaan, petolintujen pesien etsijään, Seppo Vähätaloon. Miten yli 80-vuotiaan Vähätalon harrastus aikoinaan alkoi, miten petolintujen pesiä etsitään? Kuusamossa laavulla, ritisevän nuotion äärellä vanhemman herran muistoja kuuntelee Juha Laaksonen. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Niitä on Suomessa alle kaksikymmentä lajia. Ne luikertelevat ja kaivautuvat talveksi maan alle. Syksy ei ole näiden kavereiden kulta-aikaa, mutta silti niitä voi nähdä myös näin lokakuun lopulla, esimerkiksi kovien sateiden jälkeen asvaltilla. Mistä on kyse? No tietenkin lieroista, mistäpä muusta. Luontomiehet ovat taas vauhdissa. Professori Heikki Setälä ja Juha Laaksonen tonkivat kariketta Evolla. Taitaa olla kuitenkin hiukan heikohko saalis. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Sieniä, marjoja, sammalia ja jäkäliä sekä rehevää aluskasvillisuutta. Paikoittain monimuotoinen metsä muistuttaa tiheää viidakkoa. Vanhassa metsässä on lupa kulkea hitaasti, välillä pysähtyä ja laskeutua kyykkyyn kurkistelemaan ja haistelemaan, miltä maanpinta tuoksuu ja miltä sen asukit näyttävät ihan lähietäisyydeltä. Tänään Luontoretkellä Kimmo Jääskeläinen ja Juha Laaksonen tutkivat jäkäliä Vantaan Västrassa. Puitteet ovat hienot ja tuovat tuulahduksen myös lapsuudesta. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Lehtokotilo on alun perin ollut eteläisten lehtometsien laji. Nykyään se on enemmänkin kulttuuriympäristöjen asukki. Viime vuosien säät ovat suosineet kotiloiden lisääntymistä ja lehtokotiloita on nykyään runsaasti lähes koko Etelä-Suomessa. Moni kotipuutarhuri ei ole tästä ilmiöstä kovin mielissään. Viime kesä ei kuitenkaan ollut lehtokotiloille kovin hyvä. Ja näin lokakuussa retkellä joutuu jo tekemään hieman töitä, että löytäisi lehtokotilon tai jonkun muun nilviäisen. Helsingin Tapanilassa kuitenkin yritetään. Pitkän linjan nilviäistutkija, itse nilviäisherra, Hannu Ormio ja Juha Laaksonen ovat kotiloretkellä. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Miltä vanha metsä tuoksuu? Millaiset värit ovat ikimetsässä? Evolla sijaitseva Kotisten aarnialue on kooltaan yli 200 hehtaaria. Varsinainen ydinalue on rauhoitettu jo toista sataa vuotta sitten. Ei ihme että metsässä on paljon vanhoja, isoja puita - sekä pystyssä että maassa. Vanha metsä tarjoaa elinpaikan monille sellaisille lajeille, jotka eivät talousmetsissä menesty. Luontoretkellä Juha Laaksonen ja Asko Hauta-aho hämmästelevät sammaleisen metsän kauneutta ja harmonista tunnelmaa. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Viikko sitten Suomessa puhalsi navakat tuulet. Pärskeet löivät merellä rantakallioiden yli ja monet luontokuvaajat intoutuivat myrskykuvaukseen. Tuulet kaatoivat puita ja sähköt katkesivat laajoilla alueilla. Voiko metsänomistaja tai kesämökkiläinen varautua myrskyihin? Voiko pihapiirin tai lähialueen puustoa hoitaa niin, että tuhot myrskyn sattuessa olisivat pienemmät. Luontoretkellä Juha Laaksonen vierailee Vaasan eteläpuolella Maalahden saaristossa. Valokuvaaja Pertti Hissa kertoo mitä mieltä hän on saaristometsien hoidosta tai niiden hoitamattomuuden tarpeista? Mitä hän on tehnyt mökkiänsä ympäröivälle metsälle ja miten lähialueen naapuri on toiminut? Palataanpa aluksi kesäisiin muistoihin, mitä on tapahtunut. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Moni mökkiläinen ja omakotitalon omistaja on tyytyväinen kun on huono myyrävuosi. Ei tarvitse pelätä, että hiiret tuppaavat sisään ja myyrät mellastavat pihapiirissä. Halkoliiteristäkin voi hakea halkoja ilman, että tarvitsee pelätä metsämyyrän levittämää myyräkuumetta. Asialla on kuitenkin toinen puoli: kun karvakorvia on vähän, on petoeläimillä niukasti syötävää ja saalistus kohdistuu muihin eläimiin. Pikkunisäkkäät pyörittävät monia ravintoketjuja. Luontoretkellä ollaan etsimässä myyriä Espoossa. Juha Laaksosen oppaana on metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen. Mutta, mitä professori on tekee, kun myyriä on niukasti, lipsahtaako tutkimus sujuvasti pienempiin eläimiin? Ja voiko muuten myyräsyklien muuttumista selittää jotenkin kansantajuisesti? Kuva: Juha Laaksonen / Yle