Yle Luonto polkaisi keväällä käyntiin #pelastapörriäinen -kampanjan, jossa kannustetaan ihmisiä hyönteisystävällisiin tekoihin. Yksi hyvä teko on jättää nurmikko leikkaamatta. Samalla tulee antaneeksi elinmahdollisuuksia tärkeille pölyttäjille, joiden määrä on maailmalla ja meillä Suomessakin uhkaavasti vähentynyt. Ja pienikin alue on hyväksi, jos ajatus ihan rehottavasta kotipihasta ei tunnu omalta. Mutta jos jonkun kulman jättää vähän rempalleen tai hoitamatta, tarkoittaako se sitä, että pian sen valtaavat ampiaiset, punkit ja käärmeet? Toimittaja Anna-Kaisa Brenner vieraili Ötökkätieto.fi-sivuston perustajien Leena ja Heikki Luodon suurella pihamaalla Vantaalla. Kuva: Risto Salovaara / Yle

Juuri nyt pihoissa pörisee ja surisee, kun kaikenlaiset kevään ja alkukesän kukkijat houkuttelevat pölyttäjiä luokseen. Voikukatkin ovat intoutuneet täplittämään keltaisilla kukillaan pihanurmikoita. Joku riemastuu tästä, mutta moni ärsyyntyy. Suomalaisilla on voikukkiin viha-rakkaussuhde. Jos pörriäisiltä kysytään, voikukka leveine kukintoineen on kesän ehkä runsain buffetpöytä, oikea pölyttäjän unelma. Ja ilman pölyttäjiähän me ihmisetkään emme pärjää. Pitäisikö siis palauttaa voikukan maine ja kunnia vai alistaa kukka kuriin ja nuhteeseen? Tästä sanailevat seuraavassa biologi, tietokirjailija Leena Luoto ja toimittaja Anna-Kaisa Brenner. Kuva: Heikki Luonto / Flowerpecker

Pertti Koskimies on seurannut kolean ja myöhäisen kevään etenemistä Kirkkonummella ja Parikkalassa. Viime päivinä on vihdoin päästy kesänkorvalle ja viimeisetkin kesän linnut ovat alkaneet saapua. Lehto- ja mustapääkertut, pajulinnut, viitakerttuset ja kuhankeittäjät laulavat nyt sydämensä kyllyydestä ja luonnonystävä riemuitsee vihdoinkin kesän tulosta. Myös nisäkkäiden ääniä kuulee, kun liikkuu öisin tai aamuvarhaisella. Viisikymmentäkolme vuotta luonnossa ensin harrastuksenaan ja sitten työkseen kulkenut Pertti Koskimies näki anteliaan luontokeväänsä lopuksi erikoisen tapahtuman Inkoossa viime sunnuntaina.

Lauluilla on puolustettu metsiä ja vesistöjä ja hyökätty saastuttajia vastaan. Yllättävän vähän on kuitenkin tehty biisejä yksittäisistä eläimistä ja kasveista. Kuuluisin tällainen kappale on varmaankin Junnu Vainion saimaannorppabiisi. Nyt parhaillaan on toukokuun loppuun asti käynnissä sanoituskilpailu uhanalaisten lajien puolesta. Oman suosikkilajin löytäminen ei valitettavasti ole kovin vaikeaa, koska yli 10% Suomen kaikista eläin- ja kasvilajeista on uhanalaisia, ja uhanalaisista lajeista suurin osa on metsälajeja. Mutta miltä kuullostaisi biisi korpikolvalle, punahärölle tai vaikka lahokaviosammalelle?

Minna Pyykkö tapasi keväisessä Helsingin keskuspuistossa Humanistisen ammattikorkeakoulun tuotantoharjoittelija Margit Ojaniemen. He juttelivat käynnissä olevasta kilpailusta ja musiikin voimasta. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Luonto tulee kaupungeissa katolle. Ympäristöbiologi Taina Suonio ohjeisti Metsäradiossa, miten tukea luonnon monimuotoisuutta pihalla tai viherkatolla ilman turhaa stressiä. Toimittaja & kuva: Hanna Asikainen / Yle

Joensuulainen rajavartija Antti Tickle`n on tehnyt hellapuita alle kouluikäisestä saakka. Hän on päässyt urallaan pitkälle - onhan miehellä vuosien takaa Suomen ja Euroopanmestaruuksia nimissään, jopa useampia. Antti kertoo, että hän uskaltaa haastaa klapienteossa minkälaisen koneen tahansa. Kova väite, mutta asettuu suhteisiinsa, kun tietää, että Antti saattaa hakata sille päälle sattuessaan päivässä jopa seitsemän tuntia kalapeja lähes yhteen mittaan. Nyt saamme siis oppia pilkkeidenteosta. Siirrytäänpä rantteelle, eli puuntekopaikalle, Olli Ihamäen ja Antti Tickle`nin seuraan. Kuva: Olli Ihamäki / Yle

Lintukevät eteni huhtikuun pohjoistuulisina viikkoina hitaasti mutta vihdoin vapun jälkeisinä öinä miljoonat hyönteissyöjälinnut alkoivat saapua Suomeen. Metsissä ja metsänreunoissa laulaa jo lukuisa joukko pajulintuja mutta siellä täällä myös niiden sukulaisia sirittäjiä, mustapääkerttuja, hernekerttuja, pihoilla kirjosieppojakin. Rastaiden paras laulukausi on ohi, ja mustarastailla poikasia on ehtinyt jo lähteä lentoon, kuten korpeillakin. Toisaalta haahka-, telkkä- ja isokoskelokoiraat alkavat lähteä Suomesta, joten juuri nyt kevät ja syksy lyövät lintumaailmassa kättä toisilleen. Pertti Koskimies on seurannut kevään etenemistä Kirkkonummella.

Metsäradiossa ihmeteltiin viirupöllön tavallista ahtaampaa asuntoa. Normaalisti ne pesivät niille tarkoitettuihin pönttöhin tai suurempiin luonnonkoloihin, mutta välillä pesä saattaa löytyä yllättävästä paikasta.

Luontoharrastaja Olli Elo on vuosien aikana laittanut satoja linnunpönttöjä Mäntsälän metsiin ja välillä käy niin, että isompikin lintu saataa pesiä varsin ahtaissa tiloissa. Viirupöllöjen poikaset siirtyvät pöntöistä ulkoilmaan yleensä näin Vapun tienoilla. Olli Elon kanssa retkellä Mäntsälässä on Asko Hauta-aho. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Metsäradiossa ihmeteltiin maahan pudonnutta oravan pesää. Miksi se on maassa ja minkälainen tarina siihen saattaa liittyä? Taitavasti tehdyn pesän vierellä olivat Luontoillasta tutut Heidi Kinnunen ja Juha Laaksonen. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Metsäradiossa jatkui viisiosainen sarja - Lähimetsä haltuun. Tämä kevät vältellään koronaviruksen pelossa väkimääriltään runsaita retkipaikkoja ja suunnataan kulku lähimetsiin, kuten suorastaan on jo kehoitettukin tekemään. Mitä nämä metsät sitten voivat kulkijalle tarjota, onko siellä yhtään mitään? Sarjan kolmannessa osassa selviää, löytyykö tutusta metsästä uusia ääniä. Lahden Nastolassa kovaäänisesti jatkaa ainakin laulurastas, joka oli hyvässä vireessä jo kaksi viikkoa sitten. Lähimetsän otti haltuun Asko Hauta-aho. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle